Tulin Alajärven seurakunnan palvelukseen vuonna 1994. Siihen asti en ollut oikeastaan koskenutkaan tietokoneeseen. Halusin työnantajalta kunnollista kirjoituskonetta, mutta talouspäällikköä ja työtovereita alkoi hymyilyttää. "Jaa, että pitäisi saada uusi kirjoituskone. Kirjoituskone on historiaa. Ei me sulle sellaista hankita!"
Työpaikalla oli muutama tietokone ja vanhoja kirjoituskoneita. Tietokoneissa oli jokin Xenix -käyttöjärjestelmä, jossa piti osata valtavasti komentoja. Mutta pakko oli tarttua tietokoneeseen ja aloittaa komentojen opiskelu. Jokainen komento piti aina kysyä kanslistilta ja totesin, että tietokoneen käyttö oli paljon hitaampaa kuin sähkö- kirjoituskoneen.
Ei aikaakaan, kun Microsoft rupesi suoltamaan Windowsin käyttöjärjestelmää ja uusia tuli kuin sieniä sateella. Niinpä minäkin jouduin ostamaan kotiini tietoko- neen, jossa oli käyttöjärjestelmänä Windows 3.11. Samaan aikaan seurakun- tamme hankki kiinteän internet-yhteyden ja seurakunnastamme tuli Suomen ensimmäisiä internet-seurakuntia. Seurakuntamme laati omat kotisivut. Työnte- kijöille hankittiin sähköpostiosoitteet ja sanottiin, että jokaisen työntekijän on laadittava omat kotisivunsa.

Niinpä aloin tehdä olemattomilla tietokonetaidoillani ensimmäisiä kotisivuja. Vaikka en silloin ymmärtänyt niiden tarkoitusta enkä ymmärrä vieläkään. Minusta ne ovat vain "pienten poikien isoja leikkejä". Käytin Netscapen kotsisivueditoria, koska en osannut muutakaan. Sivut olivat mielestäni hienot. Ne olivat kuin joulukuusi.
Surffailin ulkomaisilla sivuilla ja imuroin kaikenlaista kivaa ja hyvältä näyttävää. Silloin sivujen piti olla värikkäitä ja jokainen sivu oli erilainen. Tuntui hyvältä, kun sivulaskurin lukema kohosi jatkuvasti. Tosin se kohosi siitä syystä, että itse tuli käytyä omilla kotisivuilla monta kertaa päivässä.
Seuraava vaihe oli musta vaihe. Kaikki näytti hienolta mustalla pohjalla. Sen erikoi- sempaa kukaan muukaan ei juuri keksinyt. Kaikki sivuni eivät olleet mustalla poh- jalla, koska en jaksanut korjata (= päivittää) kaikkia sivujani, joita tuli lisää kuin sieniä sateella.
Sitten tulivat java-scriptit. Niistä innostuin mielettömästi ja keräilin niitä sieltä täältä internetistä. Samoihin aikoihin tulivat sivuihin myös framet ja ne näyttivät tosi upeil- ta. Minäkin yritin kuumeisesti oppia ja lopulta opinkin. Oppiminen oli tosin sitä, että nappasin jonkun toisen sivulta mieleiseni kehykset ja opettelin niiden toiminnan.

Nykyisin kotisivut ovat muuttuneet melko yksinkertaisiksi ja niissä on valkoista mahdollisimman paljon. Oma mielivärini on sininen ja sen eri vivahteet. Todella hienoja sinisen vivahteita löytyy Lestijärven kirkon alttaritaulusta.
Niinpä olen nyt lähtenyt leikkimään näillä sinisillä väreillä ja olen ruvennut opette- lemaan tätä uudempaa trendiä, missä pitää olla jokin ihmeen "text/css" sekä "javascript.js". Olen huomannut, että niitä saa imuroitua sivulta kuin sivulta ja niitä voi editoida ainakin WordPadissa mieleisekseen.
Lauluntekijä ja laulaja M. A. Numminen sanoi kerran omasta taiteestaan, että hän on päättänyt osoittaa, miten pitkälle täysin lahjaton mies pääsee tämän päivän Suomessa. Samoin on minun kotisivujen tekemisen laita. Minulla ei ole mitään omaa. Sivujen perusrakenne on kopioitu jostakin. Olen mulkannut niitä itselleni sopivaksi ja siitähän ne sivut syntyvät.
Mutta edelleenkään en tiedä, miksi työnantaja pani minut tekemään kotisivut. Nyt ne ovat siis tällaiset ja edelleen olen sitä mieltä, että kotisivujen tekeminen on pienten poikien isoja leikkejä.