Olenkohan saanut nimestäni elämänvoimani, sillä olen elämän ahmatti, työnarko- maani, älyn ja tunteen sekoittaja, ujo ihmisten rakastaja, kirjojen pienkuluttaja, huono muistaja ja erinomaisen huono kaskujen kertoja. Koko elämäni olen oikeastaan ollut ihmisten ärsyttäjä ja kärsinyt impulsiivisuudestani. Usein olen pannut toimeksi ennen kuin olen ajatellut. Uskon tämän kaiken johtuvan nimestäni "Esko". Jos nimeni olisi ollut tavallisempi suomalaisen miehen nimi, ei minun olisi tarvinnut elämässäni ponnistella niin paljon.

Jostakin olen lukenut, että nimi "Esko" tarkoittaa Jumalan kypärää. Oikeastaan nimi sopiikin minulle, kun ajattelee ammattiani. Tavataan sanoa, että nimi on enne (Nomen est omen) ja varmaan siksi minusta tulikin uskovainen. Olisikohan sitä tapahtunut, jos nimeni olisi ollut jokin tavallinen miehen nimi?
Jos sukunimenä on Kallio, siihen sopii mikä tahansa etunimi. Olisin halunnut antaa pojalleni nimen "Kyösti", mutta vaimoni ei siihen suostunut. Ajattelin, että Kyösti Kalliosta olisi voinut tulla joskus Suomen presidentti. Nuorempana Eskon rima oli korkealla. Sinne sen olivat nostaneet hän itse sekä hänen kannustusjouk- konsa. Tilanne oli sama kuin Seppo Rädyllä ja Aki Parviaisella: joka kerta odotettiin 90 metrin keihäskaarta eikä se sinne lentänyt juuri koskaan. Jossain vain uskottiin sen yhdeksänkymppisen olevan.
Nuorena Esko käytti mielettömästi energiaa, luisteli edes takaisin ja pelasi ainakin kuutta eri paikkaa. Kynttilä paloi ylä- ja alapäästä sekä keskeltä. Vanhemmiten on oppinut säätelemään riman korkeutta. Joka kerta ei tarvitse tehdä maailmanennä- tystä. Ihmisellä on oikeus olla myös pieni. Elämä ei kaadu siihen, vaikka jätät pari skabaa väliin.
Elämässä pitää oppia nauramaan myös itselleen ja jopa nimelleen "Esko"; muu- ten ei elämästä eikä duunista tule mitään, menee ihan solmuun. Elämän aikana ihminen ei oikeasti muutu paljonkaan, vaikka hän kokee asioita. Ihminen on jopa tyhmempi kuin kastemato. Kun kastemato saa 49 kertaa sähköiskun kääntyes- sään tiettyyn suuntaan, niin 50. kerralla se menee jo eri suuntaan. Mutta ihminen saattaa toistaa samaa virhettä elämänsä loppuun asti.

Nuori mies oli rakastunut johonkin Isoon Vaaleeseen Madonnaan, joka tietysti jätti ennen pitkää pojan. Tietenkin poika masentui tästä kovasti, jolloin isä alkoi lohduttaa poikaansa: "Älä välitä, poika, pahempaa on tulossa!"