Aloitussivu
Historia
Elämä Eskona
Maailmankartalle
Kuvagalleria
Jalkapuu
Novelli
Kirjoita vieraskirjaan
Vinkkejä
Kunnon sivut
Luen ajatuksiasi
Huippusivuja
Opetuksia
Saarnoja
Vain miehille
Kiitokset
Yhteydenotot



 
Elämä Eskona

eskona

"Sitä sattuu siinä ammatissa", kuittaa Cyrano de Bergerac ystävänsä kantelun, että Molière on pihistänyt näytelmäänsä tämän tekstiä.
Sitä ja paljon muuta tapahtuu myös papin ammatissa. Näin on ollut ainakin Eskon elämässä ja työssä: hyvää, pahaa, rumaa ja kaunista - ja kaikki se on päätynyt pohjattomaan muistin lokeroihin ja sitä kautta myös ainutkertaisen elämän rakennusmateriaaliksi.

Esko syntyi maanviljelijäperheeseen Alahärmän Poromaalla. Isä halusi välttämättä esikoispoikansa nimeksi "Esko". Syytä en tiedä. Nimi ei ollut kovin yleinen ja lapsena koin, että kenelläkään nuorella pojalla ei ollut sellaista nimeä. Kaimoja en löytänyt ikäisteni joukosta. Esko oli vain muutaman vuoden, kun perhe muutti Ylihärmään ja kodista tuli työläiskoti. Mutta eipä ollut Ylihärmälläkään tarjota montaa Eskoa. Niinpä esikuvani olikin oikeastaan ainut tuntemani toinen Esko: Nummisuutarin Esko. Se on seurannut elämääni tähän asti ja todennäköisesti elämäni loppuun asti.
Radiosta ja televisiosta tulivat tutuiksi Eskot Mustonen, Kivikoski, Järvinen, Salmi- nen ja Riihelä. Tajusin, että elämä Eskona ei sittenkään ollut mahdottomuus. Myöhemmin törmäsin Kokkolassa useampaan Eskoon, jotka olivat hyvinkin näkyvillä paikoilla. Kaikkein omituisinta oli kuitenkin se, että nykyisellä asuinpaikal- lani Esko on yksi yleisimpiä nimiä. Jokaisessa suvussa on ainakin yksi Esko, jopa nuorella pojalla voi Alajärvellä olla nimenä Esko. Nuoruudessani oli urheiluseura "Eskolan Eskot". Alajärven nimeksi sopisi mainiosti "Eskola".


Olenkohan saanut nimestäni elämänvoimani, sillä olen elämän ahmatti, työnarko- maani, älyn ja tunteen sekoittaja, ujo ihmisten rakastaja, kirjojen pienkuluttaja, huono muistaja ja erinomaisen huono kaskujen kertoja. Koko elämäni olen oikeastaan ollut ihmisten ärsyttäjä ja kärsinyt impulsiivisuudestani. Usein olen pannut toimeksi ennen kuin olen ajatellut. Uskon tämän kaiken johtuvan nimestäni "Esko". Jos nimeni olisi ollut tavallisempi suomalaisen miehen nimi, ei minun olisi tarvinnut elämässäni ponnistella niin paljon.

Jostakin olen lukenut, että nimi "Esko" tarkoittaa Jumalan kypärää. Oikeastaan nimi sopiikin minulle, kun ajattelee ammattiani. Tavataan sanoa, että nimi on enne (Nomen est omen) ja varmaan siksi minusta tulikin uskovainen. Olisikohan sitä tapahtunut, jos nimeni olisi ollut jokin tavallinen miehen nimi?
Jos sukunimenä on Kallio, siihen sopii mikä tahansa etunimi. Olisin halunnut antaa pojalleni nimen "Kyösti", mutta vaimoni ei siihen suostunut. Ajattelin, että Kyösti Kalliosta olisi voinut tulla joskus Suomen presidentti. Nuorempana Eskon rima oli korkealla. Sinne sen olivat nostaneet hän itse sekä hänen kannustusjouk- konsa. Tilanne oli sama kuin Seppo Rädyllä ja Aki Parviaisella: joka kerta odotettiin 90 metrin keihäskaarta eikä se sinne lentänyt juuri koskaan. Jossain vain uskottiin sen yhdeksänkymppisen olevan.
Nuorena Esko käytti mielettömästi energiaa, luisteli edes takaisin ja pelasi ainakin kuutta eri paikkaa. Kynttilä paloi ylä- ja alapäästä sekä keskeltä. Vanhemmiten on oppinut säätelemään riman korkeutta. Joka kerta ei tarvitse tehdä maailmanennä- tystä. Ihmisellä on oikeus olla myös pieni. Elämä ei kaadu siihen, vaikka jätät pari skabaa väliin.
Elämässä pitää oppia nauramaan myös itselleen ja jopa nimelleen "Esko"; muu- ten ei elämästä eikä duunista tule mitään, menee ihan solmuun. Elämän aikana ihminen ei oikeasti muutu paljonkaan, vaikka hän kokee asioita. Ihminen on jopa tyhmempi kuin kastemato. Kun kastemato saa 49 kertaa sähköiskun kääntyes- sään tiettyyn suuntaan, niin 50. kerralla se menee jo eri suuntaan. Mutta ihminen saattaa toistaa samaa virhettä elämänsä loppuun asti.

Nuori mies oli rakastunut johonkin Isoon Vaaleeseen Madonnaan, joka tietysti jätti ennen pitkää pojan. Tietenkin poika masentui tästä kovasti, jolloin isä alkoi lohduttaa poikaansa: "Älä välitä, poika, pahempaa on tulossa!"


Että miksi? Eskolla oikein kotisivut?
No, turhamaisuudesta kai, tai siitä luulosta, että Eskolle olisi vuosikymmenien kuluessa kertynyt jotakin sanottavaa. Tai ehkä siitä syystä, että Esko on Esko, niin kuin tiedätte. Se meidän Esko. Ketä se kiinnostaa, ehkä vain Eskoa itseään.
Nyt on kuitenkin myöhäistä perua. Muuten menisi monet istunnot tietokoneen ääressä hukkaan.

Elämä Eskona on vain harvojen etuoikeus.


 
Testaa uskosi
Kohota itsetuntoasi
Hiljenny
Muovaa päätä
Kurkista vieraskirjaan
Tutustu Eskon huippupimeisiin sivuihin!
        http://koti.japo.fi/~ekallio