Misery
Loves Co. on sellainen bändi, jonka nimen varmasti monet tietävät kuulleensa.
Mutta monasti itse musiikista ei tiedetä yhtään mitään. Sinänsä ihme juttu, sillä
b ändi on kotoisin Ruotsista ja sillä on hyvin kaupallinen soundi ja särmä musiikissaan.
Ja levy-lafkanakin toimii peräti sellainenkin nimi kuin: Earache, jolla myös Entombed
on tullut tunnetuksi.MLC:n musiikki on heavyä industrial- soundeilla. Anteeksi, korjaan. Juuri toisinpäin, eli industrialia heavy- soundeilla! Edellinen levyhän oli kuitenkin aikamoisen suuri menestys (no, ehkei Suomessa!) ja voittihan bändi sillä myös Grammynkin. Eli kyllä varmasti jonkinlaiset paineet on ollut levyä tehdessä. Tästä levystä riippuu aika pitkälti, se millainen Misery Loves Co.:n tulevaisuudesta muodostuu. Paikka paikoin levy muistuttaa hienoisesti Nine Inch Nailsiä ja usein paljon muutakin kuin heavyä. Levyn fiilis on alusta loppuun tietysti painostava ja tummansävyinen. Biisien aiheina ovat mm. itsemurha ja monet muutkin synkät jutut. Ei paljon naurata, ei...
Ensimmäisenä kappaleena tulee tietysti koko levyn kaupallisin pop- biisi "Your Vision Was Never Mine to Share", kepeästi akustisella kitaroinnilla alkava biisi muuttuu pienoisen hetken jälkeen vähän nopeampi tempoisemmaksi. Ilmiselvästi biisit pohjautuvat niiden hienoihin fiilareihinsa. Biisin jälkeen tulee industrial-beättiä ja alkaakin kappale nimeltään "No Exit", Patrik Wirenhän osaa sitten karrjuakin. Aika loistokas laulaja muuten hänkin! Äänestä ei onneksi pahemmin löydy mitään epä-puhtauksia tyyliin Ville Valo. Wiren laulu sopii myös hyvin osuvasti melodia-osuuksiinkin. Kaikki luonnistuu...
Kolmantena kuullaan sitten todella hieno ballaadi "On Top of the World", joka säväyttää rajusti kuuntelijan kuin kuuntelijan. Vaikkei tuokaan biisi mikään hiton lepertely edes ole. "Like a Suicide" - vakavasta puheenaiheesta on saatu aikaiseksi loistava biisi. Harmi vain, että minun promossani ei ole sanoituksia. Kertsit ainakin ovat aika osuvia. "Rise and Fall" on todellinen klaustrofobinen kappale, biisissä on nimittäin aivan himmeät soundit. Ja nehän lämmittävät meikäläisen kovin erikoista musiikkimakua.
Seuraava biisi alkaa petollisesti, ei meinaa edes huomata biisin alkaneen. Kyseessä on siis levyn toinen hidas "Damage Driven", ihan kelpo. "Never Gonna Grow Up" on levyn tyylikkäimpiin biiseihiin lukeutuva kokonaisuus. Muistuttaa ehkä vähän liikaakin NIN:iä, mutta eipä se biisiä pahenna. Keskiverto kappale "Into the Grey" tähän väliin ja sen jälkeen Cure-nimisen yhtyeen coveri "The Drowning Man", aika erikoinen valinta coveriksi, mutta biisi on kyllä hioutunut bändin käsittelyssä mainiosti. Eikä sitä kyllä coveriksi edes tunnistaisi ilman tietämättä. Levyn tunnelmaltaan tuskallisin.
Viimeisenä onkin laulu nimeltään "When Everything Dies", kysymykseen tuskin kukaan tietää vastausta. Eipä taida olla Misery Loves Co.:n tulevaisuudenkuva mikään iloisin..mutta hyvä biisi lopetus-kappaleeksi. Ja aika hyvin levylläkin on kestoa, kun 10 biisiä ja yhteiskesto 50 minuuttia. Levyn kohde-yleisö on varmaankin: kokeellisen, synkän, industrialin ja Nine Inch Nailsin musiikin fanit. Itse taidan kuulua noihin kaikkiin edellä-mainittuihin, mutta vaikka biisit ovatkin aiheiltaan hieman (lue:melkoisen) synkkiä, biisit ovat silti yllättävänkin "viileitä". Eli ihan mistään gootistakaan ei ole kyse. Levy on siis ainutlaatuinen ja kaikki tulkitsevat sen omalla tavallaan, miten sitten ikinä tulkitseekaan. Kuuntele ja päätä itse.. -tony
Songlist:
1. Your Vision Was Never Mine to Share *
2. No Exit
3. On Top of the World
4. Like a Suicide
5. Rise and Fall
6. Damage Driven
7. Never Gonna Grow Up
8. Into the Grey
9. The Drowning Man (Cure coveri)
10. When Everything Dies
Sekalaista tietoa levystä:
Levy-yhtiö : MNW
Levyn kesto : 50 minuuttia
* = Song highlights
Soittajat:
Patrik Wiren - VOCALS / GUITAR
Orjan Ornkloo - GUITAR / BASS / PROGRAMMING
Michael Hahne
Olle Dahlstedt
Sulje ikkuna!