Voihan sitä kikkeliheviä tehdä näinkin: Kolmannella levyllään Nightwish kuulostaa
yhä omaleimaisesti itseltään, eikä puolivillaiselta Rhapsody/Strato-kloonilta.
Sinänsä kylläkin Nightwish ei koskaan niin hirveästi esim. Stratovariukselta kuulostanutkaan,
kiitos upea ääniselle Tarja Turuselle ja freeseille ideoille sävellyspuolella.
Uutukainen on hieman riisutumpi kokonaisuus, kuin Oceanborn. -"Ylimääräiset kitarasoolot
on karsittu pois", totesi sävellyksistä pääosin vastaava Tuomas Holopainen jossain
lehtihaastattelussa. Wishmaster jouduttiin laittamaan markkinoille aiottua aiemmin,
syynä tähän laajamittainen piratismi. Huhujen mukaan markkinoille ennen aikoja
joutuneet piraatit, ovat kopioita lehdistölle jaetuista promootio-painoksista.
Nightwishin panosta kotimaisen powermetallin suhteen ei tule väheksyä, sillä Oceanborn
on ainoa (Wishmasterin lisäksi) powermetal levy jota pystyn kuuntelemaan, siis
erittäin mielelläni.Ensimmäiseksi tietysti miellyttää hieno kansitaide, lukuunottamatta sitä typerää läpyskää jota heilutellen kuva muuttuu. Levy alkaa todella energisesti "She is my sin" kappaleella, jossa on oikeata hittipotentiaalia, kuten levyn kaikissa muissakin kappaleissa. Soundit ovat todella kristallinkirkkaat ja on ilo todeta, että kotimaisen metallin suhteen, studiossa ahertaminen ei ole jäänyt pelkästään biisien purkittamiseen. Pojilla yhteensoitto pelaa ja meno on muutenkin joka suhteessa ammattimaista. Vokalisti Tarja Turunen kuulostaa kerta kerralta upeammalta ja laulusta on tullut jotenkin varmempaa kuin edellisillä levyillä. Tarjan tukena mylvii viiden hengen mieskuoro, joka on jätetty melko lailla taustalle. Ei siinä mitään, Tarjan mahtava ääni ei sen kummempaa "bäkuppia" tarvikaan. Wishmasterista mieleen jäävä yleiskuva on mahtipontinen. Antaa orkesterin mahtailla, sillä ei tämä ylikään ammu. Koska en Nightwishiä lukuunottamatta tämän tyyppistä musiikkia kuuntele, en välttämättä ole jäävi sanomaan, onko levy ehkä turhan hittihakuinen. Mitäs näistä, sillä lataus kestää levyn viimeiseen minuuttiin asti, eikä tunnelma väsähdä.
Kaksikko Holopainen & Vuorinen ovat rakentaneet levyllisen upeita kappaleita. Kyllähän hirvittäisi jos mentäisi Y. Malmsteen / Strato tyyliin, siis joka toinen kappale olisi samanlainen. Ehkä Stratovariuksen Tolkki on taitava kitaristi, mutta en sanoisi häntä niin monipuoliseksi säveltäjäksi. Power metallin muotti on sinänsä melko kapea, mutta Nightwish on saanut puhallettua siihen uutta puhta. Mukaan on ahdettu myös Euroviisu biisi "Sleepwalker", jota hieman ihmettelen vaikkei tämäkään mikää huono veto ole. Onkohan Spinefarmin johtokunnan väellä mitään tekemistä Euroviisu karsintoihin osallistumisen kanssa? Kuulopuheiden perusteelle "Sleepwalker" on mukana vain ja ainoastaan ensimmäisellä painoksella.
Hauska juttu, sillä kolmas kappale "Come cover me" alku kuulosti aivan Cradle Of Filthin "From the cradle to enslave":n introlta. Mitäs pienistä, sillä tämäkin kappale nousee aivan fanstastisiin sfääreihin kertosäkeessä. Tähänkin levyyn pätee sanonta: Yksittäisen kappaleen suitsuttaminen ei tee sille oikeutta. Tästä huolimatta kovimman hittipotentiaalin omasi nimikkobiisi "Wishmaster". Kappale omasi kaikki hitin ainekset: Yksinkertainen ja tarttuva kertosäe, sopiva kesto (4.23), mahtailevat syntetisaattorit ja hieno soolo lopussa. Slovari osasto on hieman heikommilla kantimilla, kuin edeltäjällään. Yksi hitaampi biisi, joka on se levyin ehkä heikoin lenkki. Heitänpä ilmoille tässä, että Emppu Vuorinen ei nauti tarpeeksi korkeaa arvostusta kitaristina, mieshän tiluttelee ja sahaa todella sujuvasti. Sanoitukset ovat hienoja ja vaikuttavat pohdituilta. Nightwishin henkimaailma muutenkin on huomattavasti sielukkaampi, kuin muilla kikkeliheviä soittelevilla orkestereilla. Mielikuvani johtuu varmaankin laulaja Tarjasta, sillä upea naisääni tekee kokonaisuudesta, jotenkin haavoittuvaisemman. Toisin kuin muilla tämän tyylisillä bändeillä, jonka vokalistit kukkoilevat kuin olisivat euroopan omistajia.
Toivon kovasti, että Nightwish saa selvitettyä piraattisotkunsa ja myy levyjä runsaasti tällaisista selkkauksista huolimatta. Luulen, että Oceanborn oli vasta se myrskyvaroitus ja Wishmasterin toimesta maailma on polvillaan. Levyyn kannattaa tarttua vaikkei power tyyppiset ratkaisut yleensä innostakaan, itse olen siitä elävä esimerkki. Nightwish tekee upeaa metallia, jonka vahvuuksia ovat taidokas soitto ja kappaleisiin hivutettu vauhti ja svengi. Plussaa myös on Tarja Turunen, hyvällä maulla toteutetut kosketinosuudet ja todella hyvä rumpusoundi. Eihän tästä oikeastaan voi sanoa mitään negatiivista, sen verran taidokkaasti toteutettu Wishmaster on. Innolla odottelen elokuuta, jolloin Nightwish saapuu esiintymään kotikonnuilleni. Arvosana täysin ansaitusti on epäilemättäkin! -jarvis
Songlist:
1. She is my Sin *
2. The Kinslayer
3. Come Cover Me *
4. Wanderlust
5. Two For Tragedy
6. Wishmaster
7. Bare Grace Misery
8. Crownless
9. Deep Silent Complete *
10. Dead Boy's Poem
11. FantasMic
12. Sleepwalker (Bonus)
Sekalaista tietoa levystä:
Levy-yhtiö : Spinefarm Records
Levyn kesto : 53½ minuuttia
* = Song highlights
Soittajat:
Tarja - VOCALS
Emppu - GUITARS
Sami - BASS
Jukka - DRUMS & PERCUSSION
Tuomas - SYNTHESIZERS & PIANO
Sulje ikkuna!