Oululainen Grinister on nyt sitten vihdoin ja viimein saanut sen odotetun ensimmäisen
pitkäsoittonsa ulos. Arvostelua kirjoittaessani levyn pitäisi oleman noin parisen
viikkoa vanha tekele, eli vielä varsin "uunituore"-teos, jos voisi sanoa. Ja voisinkin
kyllä sanoa, että homma näyttäisi olevan kaikin puolin hanskassa tällä yhtyeellä
vieläkin. Homman nimihän on siis aggressiivisinta nu-metallia, mitä Suomessa ollaan
vielä tähän mennessä väännetty. Sinkulta tuttuja biisejä ei muuten löydy kumpanekaan
tältä levyltä, joten sinkun arvon luulisi ja olettaisi nousevan vielä jonain päivänä.Vertauskohtia en nyt juuri tähän hätään löydä yhtikäs yhtään, mutta lähimpänä pitäisin Limp Bizkitin "Nookie"-kappaletta, vaikka tämä on vielä sitäkin tuplasti rankempaa ja "mätömpää"-metalli möyhennystä. Soundillisesti pullukat ovat kyllä perhanan hyvin uunissa. Kyllä Grinister vain edelleenkin on Suomen vittumaisin bändi, eivätkä sanoitukset ole todellakaan mitään peruskoulu-tasoa, vaikka toki fuck-sanojen määrä kyllä ylittää lain salliman määrän ja kunnolla, kerpele! :-) Mistään Linkin Park-popista ei siis todellakaan ole kyse, vaan kyllä tämän "Unleashed"-albumin sai useampaan kertaan luukuttaa, ennen kuin edes kehtasi sanoa, että levy olisi auennut lopullisesti.
Paskaa levylle ei myöskään ole kertynyt, mutta Mastervox:han onkin tunnettu laadukkaista metalli-julkaisuistaan. "Complete" esittelee Grinisterin täydessä toiminnassa, suorastaan perkeleellinen asenne, josta voisi ottaa vaikkapa Phil Anselmokin nokkiinsa. Singleä kuunnellessa en todellakaan uskonut, että bändi saisi itsestään vielä näinkin paljon enemmän irti, ja muutoinkin albumin taso kyllä yllätti minut täysin. Sitten meno meneekin enemmän junttaukseksi kappaleessa "The Marks You Leave", eikä siitä nyt muuta kommenttia.
Ytimekkäästi nimetty "Punching Bag" onkin enemmän pomppomaisempi, eikä kovinkaan aggressiivinenkaan biisi, tuollainen keskiverto tekele. Toisin kuin levyn paras biisi "Sick of Silence", joka on juuri niin sopivan sairas, kuin sen soisikin olevan. Mieleen soundeista muuten juolahti tämä outolintu Panic I.C. Myös "Beauty X" on sopivan wittumainen biizi, nopeampaa mättöä. Ei todellakaan mitään kertakäyttö-tawaraa tämä. Singlen jälkeen soundeihin on tullut mukaan myös Deftones-vaikutteet, joita huomaamme vokaloinnin saralta varsin paljon. Levyn parhaimpiin lukeutuva ja sanoituksiltaan kipein ja kovin biisi on tietysti "Bio Fist"! Koska nämä ovat perhesivut, jätän siteeraukset sikseen :-) Ja paskat! "Yeah we're gonna fuck you up good. Fuck you, you fucking fuck. Whoa! I will rape your mind and god damn then fuck, fuck!".
Puoli-aggre kappale "Flipsides" on myöskin ihan kohtalainen, ihmetellä täytyy kyllä bändin tasokkuutta sitten sinkun julkaisun, ei sitä, etteikö homma olisi silloinkin soljunut mallikkaasti, mutta kehitys on kyllä ollut varsin huikea näinkin lyhyessä ajassa! Vapiskaa Korn ja Limp Bizkit, Suomen perkeleet näyttävät teille vielä ennenpitkää heidän ylipitkiä keskisormiansa! Kansainväliset käsimerkit kunniaan! "Bite You Like a Dog" on ihan OK, muttei kovinkaan kummoinen biisi. Melodioista ei bändiä kyllä pahemmin pysty kehasta, sillä kyllä homma niin aggressioiden ja vitutuksen poiston välimaastossa pyörii, ettei sellaisista pahemmin mitään tietoa ole.
Levyn raskain ja samalla ehkä hitain kappale "One Moment" on kuin Pantera-ryminä, päät pois asenteella. "Feel Me":kin on mukavan railakasta nu-metallia, ei mitään moittimista. Vähän kevyempää tavaraa, ehkä hieman Crazy Townin maastosta (no en vittu tarkoita sitä "but#¤#erfly":ta, vaan muita biisejä!). Viimeinen raita onkin sitten pitkä, yli 10 minuuttinen; "Never Be Like Me". Yllätykseksi tämä kappale on lähes täysiverinen hidas, jonka kaltaista biisiä tuskin kovinkaan monelta usa nu-metal pumpulta löytyy. Mutta ei sitä, etteikö tässäkin kappaleessa nyrkit heiluisi tappavaan tahtiin, mutta on tälläkin kappaleella "ne" omat hetkensä, kieltämättä. Muutaman tyhjyyden täyttämän minuutin jälkeen, levyllä alkaa soimaan muutaman minuutin kestävä outro-instrumentaali, joka ei kyllä herätä oikeastaan minkäänlaisia tuntemuksia, mutta onpahan siinä. Kokonaiskestohan levyllä on sellainen noin 55 minuuttia, eli ihan kiva debyytiksi, jolta ei olla lohkaistu yhtäkään biisiä sinkuksi! Jostain kappaleesta tältä levyltä on kuitenkin tietääkseni purkitettu video, mutta tästä olen kyllä lähes täysin tiedoton ("Punching Bag"?). Ehkä levylle tulee hiukan liiankin hyvä arvosana, mutta syyhän on selvä. Tämän tyylisiä nu-metal pumppuja ei Suomessa kovinkaan häävisti ole, eikä kukaan muista tuskin hommaa kotiin hoida näin tyylikkäästi, kuin Grinister, joten eiköhän tuo arvosana ole ansaittu ja kiistaton..? -tony
Songlist:
1. Complete
2. The Marks You Leave
3. Punching Bag *
4. Sick of Silence *
5. Beauty X
6. Bio Fist *
7. Flipsides
8. Bite You Like a Dog
9. One Moment
10. Feel Me
11. Never Be Like Me
Sekalaista tietoa levystä:
Levy-yhtiö : Mastervox
Levyn kesto : 55 minuuttia
* = Song highlights
Soittajat:
Juhani Lahdenperä - 6-STRING
Vesa Rönty - SLAMMING
Aki "Str8" Häkkinen - VERBAL ABUSE
Janne Räsänen - GROOVEBOXES
Antti Punkeri - LOWTONES
Sulje ikkuna!