Vaikken yleensä kovin paljon popmusiikkia kuuntele (saati sitten pidä siitä) Ultra bran tuotokset ovat aina saaneet sydämeni pamppailemaan. Suuri yleisö on "leimannut" Ultra bran älykkääksi bändiksi, olisivatko vähintäänkin erikoiset sanoitukset syynä tähän. Vesireittejä on UB:n viimeisin hengentuotos. Tällä levyllä sanoitusten pääpaino on enemmänkin ihmissuhteissa, kun kantaaottavuudessa. Eikös popmusiikissa ole yleensä laulettu ihmissuhteista ja muusta sellaisesta?Vesireittejä ei ole niin perinteinen Ultra bra albumi. Siinä missä Kalifornia oli varmojen listahittien juhlaa massiivisten stadionsovitustensa kera, Vesireittejä on säröisämpi ja hivenen synkemmän oloinen. Tottakai mukana on jokunen perinteikkäämpi UB-ralli, kuten aivan fantastinen "Heikko valo" ja hyvälle tuulelle saava "Pinnan alla" on kesäisen harmiton pop-pala. Kun albuumi oli pyörähtänyt ympäri ensimmäisen kerran, huomattavaa oli todella runsaasti vähentynyt jousien käyttö, mikä oli alkuun melko pettymys. Vesireittejä on ehdottomasti vaikein Ultra bra levy koskaan. Tämä vaatii ehdottomasti tarkempaa puunausta. Kuten odotettua levy avautuu lopulta. Ne kappaleet jotka lipuivat ohi korvien, kuulostavat hienoilta sävellyksiltä. Kun levyä on jonkin kerran kuunnellut, se alkaa kuulostaa Kalifornian kaltaiselta hittipaketilta, tosin erilaisella äänimaailmalla. Mukaan on sotkettu hieman koneryminääkin. Muutamassakin kappaleessa kuulee laiskasti vellovaa breakbeat-komppia ja skrätsäystä.
Ultra bran soitantoa on puhdas ilo kuunnella. Tässä jos missä orkesterissa on ammattimuusikkoja. Yhteensoitto on huikean tarkkaa ja svengaavaa. Upeat sävellykset rullaavat sujuvasti ja sovituksissakin on ideaa. Sanoitukset ovat minulle täyttä tuubaa. En niistä juuri ymmärrä mitään, mutta kummasti ne tulee hyräiltyä mukana. Kuten aikaisemmin mainitsin sanoitukset ovat jotenkin ihmismäisempiä tällä uudella. Tapa esittää ne on melko omaperäinen. En tältä istumalta muista toista suomalaista orkesteria, jolla olisi neljä laulajaa. Itsekin tosin hieman vieroksuin tätä esitystapaa, kun ensimmäisiä kertoja kuulin Ultra bran kappaleita.
Soundipolitiikan ja tuotannon puolella ei ole tehty kompromisseja. Ääni on kirkas joka suhteessa. Finnvoxilla ollaan oltu tarkkana, eikä peukalo otsassa. Jokaisella kappaleella on oma äänimaailmansa. Nimikko biisi on kovaäänisen säröinen, avausraita "Kaunis ja ylpee" jyrää progemaisuudellaan ja lyhyt "Kuiskaus" on miellyttävän rauhallinen minimalistisin sävyin. Vesireittejä on hyvin monipuolinen ja yllättävä levy. Mukaan ei ole eksynyt ensimmäistäkään turhaa kappaletta, vaikkakin "Villiviini" olisi ollut kiva bonus...UB:n viimeisintä voi suositella kaikille, jotka ylipäänsä pitävät popmusiikista ja onhan mukana voimahevi paisutteluihin yltävä "Itket ja kuuntelet". Kerkko Koskinen ansaitsee jokaisen kehun ja positiivisen lausahduksen, jota hänestä on sanottu. -jarvis
Songlist:
1. Kaunis ja ylpee
2. Rubikin kuutio *
3. Vesireittejä
4. Heikko valo *
5. Kuiskaus *
6. Pinnan alla*
7. Tänään
8. Kun näen sinut kaukaa *
9. Poika vuoden takaa *
10. Mitä on taivas?
11. Siili
12. Kohtaaminen
13. Itket ja kuuntelet *
Sekalaista tietoa levystä:
Levy-yhtiö : Warner
Levyn kesto : 50 minuuttia
* = Song highlights
Soittajat:
Vuokko Hovatta - VOCALS
Terhi Kokkonen - VOCALS
Arto Talme - VOCALS
Olli Virtaperko - VOCALS
Keri pelttari - TRUMPET
Ilmari Pohjola - BASOON
Marko Portin - SAXOFONE
Kerkko Koskinen - PIANO
Antti Lehtinen - DRUMS
Joel Melasniemi - GUITAR
Jan Pethman - PERCUSSIONS
Tommi Saarikivi - BASS
Sulje ikkuna!