Dimmu Borgir : Spiritual Black Dimensions (1999)

Jos ristiriitaisimmasta vastaanotosta jaettaisiin vuosittain palkinto, tämä levy voittaisi vielä ensi vuodenkin palkinnon heti perään. Joskus kun olen levyä kehuskellut tuntuu kuin turpaantulo olisi enemmän kuin lähellä, sen verran ahdasmieliseltä bm-porukka YHÄ vaikuttaa. Nyt minulla onkin tilaisuus hehkutella OMIA mielipiteitäni SBD:sta. Jos et erityisemmin tästä levystä tykännyt lopeta lukeminen tähän.

Pelit soimaan ja levy starttaa upealla "Reptile" kiidätyksellä, joka vaihteeksi alkaa syntikka-introlla (niinkuin 80% Dimmun kipaleista yleensäkin). Kappale kohoaa uskomattomiin sfääreihin ja vielä kun mukaan lyödään Simenin puhdaslaulu olen täysin myyty. Uusi syntikkamies Mustis (a.k.a. Mustanaamio) ei ihan Stian Aarstadin veroinen ole, mutta vakuuttaa hypnoottisilla melodioillaan. "Dreamside Dominions" on kasattu upeasti yhdistelemällä brutaalia jyräystä ja hieman hempeämpää menoa. Lopputulos on mieleenpainuva. SBD:a syytetään siitä, että se on turhan hittihakuinen ja turha mahtipontisuus syö tarttumapintoja. Näen tämän enemmänkin kokonaisuutena ja melodiat ovat painuneet syvälle mieleeni.

Jokaisessa kappaleessa on jokin osio, josta pidät, mutta "The Blazing Monoliths Of Defiance" ei oikein vakuuta. Kappale kuulostaa hieman väsähtäneeltä. En tiedä kuvittelenko vain, mutta jostain kumman syystä Nagashin sanoittamat kappaleet myös ovat niitä huonompi laatuisia. Silenoz vetää ehdottamasti pitemmän korren sanoitusten saralla. Mies on runoillut kansilehtiin todella upeita säkeitä. En ihmettele kovinkaan vaikkei mukaan tullutkaan kuin yksi Shagrathin sanoittama kappale. Miehen sanoitukset edustavat paremminkin vanhemman koulukunnan bläkkiä. Nythän ei niin black metallissa kiinni olla.

Todella kuulemisen arvoisiksi kappaleiksi sanottakoon ainakin seuraavat: "Reptile", "Dreamside Dominions", The Insight And Catharsis", "Grotesquery Conceiled" & "Arcane Lifeforce Mysteria". Nämä kappaleet potkivat todella ankarasti suoraan munille. Näissä on saavutettu se mahtipontisuus, joka on yleisesti vielä hieman haussa. Mielenkiintoinen juttu on "The Promised Future Aeons" kappaleen alussa oleva Cradle Of Filth:iä tapaileva instrumentaali, joka ei itse asiassa kuulosta yhtään huonommalta.

Täytyy myöntää, että hanke on ehkä turhan kunnianhimoinen tuotos, eivätkä siivet aivan kanna loppuun saakka, muttei toteutus aivan hirveästi onnu. Sinfonia-orkesterin kanssa jousisektiot saisivat aivan uutta tuulta purjeisiin ja kokonaisuutta olisi täten fraseerattu enemmän klassis-suuntaiseksi(Olen kuullut, että Dimmu on tehnytkin muutaman keikan sinfonia-orkesterin tuella). Osa varmasti mikä tuottaa puuskahduksia monille kuuntelijoille on omituinen hallikaiku rumpujen kohdalla. Omituinen rumpusoundi vaivaa kylläkin kolmea viidestä black metal julkaisuista. Missä lienee vika? Tuhti rumpusoundi on puoliruokaa. Ja toinen black metal kokoonpanojen ammattitauti tuntuu olevan, ettei basistin instrumentti (yleensä se on basso) kuulu oikein millääntavalla kokonaisuudesta. Nämä pienet pikku viritysohjeet voisi teipata siihen jääkaapin oveen heti hitinvalmistus ohjeen viereen.

Muutoin SBD:n soundeissa ei ole mitään vikaa.Miksaaja-äänittäjä Peter Tätgren on taas tehnyt tarkkaa työtä mikserin ääressä. Soitto pojilla käy hyvin yhteen, tätä lienee turha mainitakin, johan se on selvää. Miehistöön tuli kovia muutoksia tämän levyn myötä. Nagash lopetti ja kohdisti kaiken mielenkiintonsa Kovenantiin, Astennu (Carpe Tenebrum) otti paikan soolokitaristina, koska Shagrath halusi keskittyä täysin laulelemiseen. Mukaan hyppäsi myös Mustis koskettimien ääreen,Tjodalv lähti kävelemään ja tilalle tuli Nick "The Man " Barker. Upeinta miehistö vaihdosten suhteen on se, että Simen Hestnes (mm. Borknagar) liittyi vakituiseksi jäseneksi pömpöttelemään bassoa ja ulvomaan puhtaita vokaaleja. Shagrathin ja Simenin äänet pelaavatkin hienosti yhteen ja tukevat toisiaan eri tilanteissa. Tämä tuo kaivattua teatraalista lisää kaiken mylväyksen lisäksi.

Ei SBD huono levy ole, vaikka melkein kaikki niin väittävät. Itse olen aivan myyty tämän suhteen, puutteista huolimatta. Ota levy käteen ennakkoluulottomasti ja valmistaudu matkaan Dimmun pimeisiin ulottuvuuksiin. Vaikkei ylläkään aivan Enthrone Darkness Triumphantin tasolle, upea teos silti. -jarvis



Songlist:
1. Reptile *
2. Behind The Curtains Of Night - Phantasmagoria
3. Dreamside Dominions *
4. United In Unhallowed Grace
5. The Promised Future Aeons
6. The Blazing Monoliths Of Defiance
7. The Insight And The Catharsis
8. Grotesquery Conceiled (Within Mesureless Magic)
9. Arcane Lifeforce Mysteria *

Sekalaista tietoa levystä:
Levy-yhtiö : Nuclear Blast
Levyn kesto : 49½ minuuttia
* = Song highlights


Soittajat:
Shagrath - VOCALS
Silenoz - GUITARS
Galder - GUITARS
Mustis - KEYBOARDS
Nick Barker - DRUMS
Simon Hestnaes - BASS, VOCALS


Sulje ikkuna!