Arcturus : The Sham Mirrors (2002)

Arcturuksen levyt luokitellaan yleensä ottaen jonkinsortin avantgardistiseksi metalliksi. Progeksikin olen kuullut sitä nimitettävän. Arcturuksen viehätys perustuukin raskaalle metallille epäsovinnaisista elementeistä kasattuun metalliin: Kuten astraalit melodiat ja progressiivisen musiikin virtuositeettimäinen soitanta. Kikkailu on kuitenkin kolikon toinen puoli, sillä Arcturuksen omalaatuinen metalli on taas kerran tappavan hyvässä kuosissa. Korostan myös käsitettä metalli, koska "The sham mirrors" levyllä särökitarat ovat suuremmassa asemassa, kuin edellisellä "La masquerade infernale"-levyllä. Uusi Arcturus ei periaatteessa tuo esiin mitään uutta ja uskomatonta, mutta ei tuota omantunnon vaivoja sanoa, että kyseessä on Arcturuksen paras albumi. Jos Arcturus vielä levyjä tulee tekemään, on sanomattakin selvää että jotain uutta sinne mennessä pitää keksiä, jos kuulijoiden mielenkiinto pyritään pitämää yllä.

Vaikkakin kappaleet etäisesti kuulostavatkin tutuilta, levylle on onnistuttu loihtimaan todella pontevia ja oivia sävelmiä, joita ryyditetään Tricksterin komealla puhtaalla laululla. Tosin "Radical cut" kappaleella ex-Emperorin, ex-keulamies Ihsahn käy rääkymässä jotain tupakantumpeista. "The sham mirrors" levyä kuvaakin osuvasti sen kansitaide. Jäätävän sinistä sekoitettuna avaruustunnelmaan ja menneiden aikojen tiedemiesten merkintöihin. Otteita vanhoista kirjoista, joiden kellastuneilla sivuilla pohditaan viisaita. Tunnelmaa voisi kuvailla hysteerisen sekopäiseksi. Albumia voi kuvailla ja tutkiskella uskomattoman monella tasolla. Olen kuunnellut "The sham mirrorsia" useita kertoja ja kunnes päätin kirjoittaa jotain levystä, muistilappuni ammotti tyhjyyttään pitkän aikaa. Albumi moni-ilmeisyys ja kompleksinen rakenne/tunnelma todella löi minut laudalta. Sanoitukset myös ovat sen verran korkealentoista tavaraa, etten oikein vieläkään jaksa käsittää. Seuraavassa ote levyn päätösbiisistä:

"Police, Police, Police
Please Stop The Euro
From Binary Bin Laden
To Paramount Pan
To Paradox Pan"
-For to end yet again

Vaikka edellä oleva säkeen pätkä on irti asiayhteydestään on sanojen merkitystä vaikea käsittää kokonaisuutenakin.

Arcturus on työstänyt varsin mielenkiintoisen levykokonaisuuden, joka kykenee aika ajoin jopa hämmentämään kuulijaa. Esitystapa hieman nojaa soittotaitoon, mutta tuskin näitä sen varaan pelkästään on rakennettu. Mikäpä siinä on kikkaillessa jos osaa. Soundit ovat selkeät ja soitinkerroksia erittelevä. Jonkinasteinen ponnettomuus tosin vaivaa muuten mukiinmenevää äänipolitiikkaa. Vaikka tulikin aika paljon napistua "huonoista" puolista, kokonaisuudessaan paperille tuli moninkertainen määrä plussaa miinukseen nähden. Varma hankinta, etenkin jos orkesterin aiempi tuotanto miellyttää korvaa. -jarvis



Songlist:
1. Kinetic *
2. Nightmare heaven
3. Ad absurdum
4. Collapse generation *
5. Star-crossed
6. Radical cut *
7. For to end yet again *

Sekalaista tietoa levystä:
Levy-yhtiö : Ad Astra Enterprises
Levyn kesto : 45 minuuttia
* = Song highlights


Soittajat:
Trickster G. Rex - VOCALS
Steinar Sverd Johnsen - KEYBOARDS
Hellhammer - DRUMS
Knut. M. Valle - GUITAR
Dag F. Gravem- GUITAR


Sulje ikkuna!