Alkujaan ”Raven”-nimellä demoja omaksi ilokseen nauhoitellut bändi muutti nimensä ”Shape Of Despair”:ksi ja pyöräytti Spikefarmin kautta esikoisensa ulos vuoden 2000 alkupuolella. Tämän 56’59 kestävän levyn neljä kipaletta viidestä on nauhoitettu uudestaan ”Alone In The Mist”-demon annista. Nii-in, kappaleet ovet ihan mukavan mittaisia. Liittyipä bändiin vuonna 95 alkaneen taipaleen jälkeen naislaulajakin. ”Aaa-aaa” tulee sideharson ja ristilukin seittien takaa tämän tyttösen suusta perin kunnioitusta herättävästi. Levy tarjoaa loistavaa doomia öhkömönkiäisten luokse houkutteluun...Ensimmäinen biisi ”In The Mist” kertoo musiikin osalta liki 14 minuuttia siitä millaista sumussa on todellakin olla. Parsakaalin aivotoiminta kuvailee ulosannin tempoa mielestäni varsin mukavasti (perkele kun en parempaakaan keksinyt). Äärettömän fiilispitoisen musiikin päälle silloin tällöin tupsahteleva laulu (sellaista örinärätinämurinakarjuntakiesittelyvihanpurkauspäänmurskauskolinaahidastempolouskutustasanavenyy) kuulostaa helvetin hyvältä. Tosin miehiset vokaalit ovat kulkeneet jonkinlaisen filtterin läpi. Lyriikoiden osalta ensimmäinen ylistys herra noutajalle käsittelee mitä luultavammin rumpalin ajatuksia: ”Slow my feet are. Frozen their veins.” On ihme että mies pysyy hereillä, sen verran hissukseen kuitenkin edetään. Kelpo avaus levylle, erityisesti lähes jatkuvalla syötöllä esiin tupsahtelevat huilulla ja akustisella kitaralla soitetut melodiat hivelevät alasinta ja vasaraa, mikseivät myös hieman tärykälvoja.
”Woundheir” sanoo räyh heti alkuunsa. Tämän kakkosraidan meno ei juurikaan poikkea edellisestä, mutta selkeitä erojakin kuitenkin on. Hyvä että pidätte tästä kovin yksiselitteisestä arvostelusta. Rakenteeltaan kipale on samanlainen, mutta niin ovat kaikki tällä levyllä. ”Hiljaa hyvä tulee” tuntuu olevan Shape Of Despair:in poikien mielifraasi, ja niin kyllä on tullut ja on vastakin tuleman. Hyvähän se on tämäkin.
Sama rumpukomppi takoo mieltäni puhki jälleen, nyt mennään jo kolmannessa biisissä. Varsin mukavan kuuloinen meno jatkuu tässäkin ”Shadowed Dreams”:ksi kastetussa kappaleessa. Huilu menee omia polkujaan ja zombiet seuraavat hajujälkiä perässä… Jahas! ”Down Into The Stream” herättää ihmeellisestä olotilasta, jota myöskin uneksi kutsutaan. Sanoisin mielelläni parhaaksi kipaleeksi, mutta kun se on hieman mahdotonta. Biisit kun ovat niin pitkiä ettei oikein muista mistä se hyvä kohta nyt olikaan peräisin. Ja kun sellainen hyvä kohtakin on kuitenkin jokaisessa rallatuksessa niin…
Ensimmäinen ja ainoa tälle levylle tehty uusi raita löytyy kohdasta numero viisi: ”Sylvan-Night”. Tyyli ei kylläkään ole muuttunut sitten demojen. Kaunista, helvetin sumuista, hidasta, hidasta ja hidasta sekä hidasta on tämäkin kuten koko levy. Sumuinen ei sitten meilläpäin tarkoita sitä että äänimaailma olisi jätetty heitteille.
Shape Of Despairin olisi tarkoitus ulostaa uusi albuminsa ulos vuoden 2001 loppukeväästä, joka kantaa nimeä "Angels Of Distress". Saa nähdä mihinkä suuntaan mennään… Tämä ”Shades Of…”-levy tarjoaa erinomaista nukahtamismusiikkia, tosin uni kuuntelun jälkeen on mitä useinmiten helvetinmoista painajaista. -eevil
Songlist:
1. In the Mist
2. Woundheir
3. Shadowed Dreams
4. Down Into The Stream
5. Sylvan-Night
Sekalaista tietoa levystä:
Levy-yhtiö : Spinefarm Records
Levyn kesto : 57 minuuttia
* = Song highlights
Soittajat:
J.S. - LEAD GUITARS, ACOUSTIC GUITAR & SYNTH
T.U. - RHYTHM & BASS GUITAR
N.S. - FEMALE VOCALS
S.R. - DRUMS
J.V. - FLUTE
Sulje ikkuna!