Kyllä tätä on odotettu, kuin kuuta nousevaa ja täytyy myöntää, että odotus kannatti!!! Pantera rämisee ja riehuu tällä levyllä hienommin kuin koskaan. Biisit vedetään läpi todella ronskisti ja puhtaalla ammattitaidolla. Oikeastaan tällä levyllä ei ole mitään huonoa. Vaikka olenkin fani, voin sanoa tämän puhtaasti ilman mitään omantunnon tuskia. On upeaa, ettei Pantera ole sortunut mihinkään trendivouhotuksiin, vaan jyrää omalla kursailemattomalla tyylillään keskisormi pystyssä asenteella. Kaikki kokeilut on jätetty mitä ilmeisemmin sivuprojekteille. Soitteleehan Phil Anselmo kitaraa Eibonissa ja rääkyy Viking Crownissa (Menikö oikein?). Veljeksilläkin on huhujen mukaan pystyssä oma kantrimetalli-projekti(?!?!?). Näistä hurmoshenkisistä alkutuuletuksista siirrytäänkin varsinaiseen käsittelyyn. Ensinnäkin Phil Anselmo ei koskaan ole kuulostanut yhtä mahtavalta. Anselmo haistattaa pitkät kaikille eunukin kuuloisille önisijöille. Texasin asenne todella puree. Dimebag Darrelin kitarointi on yhä upeaa ja levylle on tallennettu joitain todella hienoja riffejä. Ensimmäisenä mainittakoon ilmakitara hitti "You've got to belong to it" ja "Revolution is my name":n murhaavan tehokkaat riffit. Rexin efektein ryyditetty basso pompottelu murahtelee hienosti ja rumpali Vinnie Paul mäiskii kannuja juuri niinkuin pitääkin. Kaikki peruselementit ovat siis tallessa. Mukaan on päässyt myös Slayerin Kerry Kingin yhdellä otolla backstagella tallennettu soolo, joka upea sellainen. Luulisi että Panteran kaltainen asenne-kokoonpano ei äänityksien laadusta niin perusta, mutta levy on todella laadukas soundeiltaan. Studiossa ollaan oltu tarkkana. Kappaleiden rakenteet ovat mukavia ja kertosäkeet ovat aivan pakko hoilata mukana. Erityisesti avausbiisi "Hellbound":in räjähtävän agressiivinen kertosäe on tajunnan räjäyttävä. Myös "Eyesterday don't mean shit" omaa todella oivan kertosäkeen, muista rallatuksista puhumattakaan. Panteran musiikki on vuosien varrella muuttunut vain raskaammaksi, toisin kuin luulisi. Levyn linja on tinkimättömän kova, ehkä jopa rankempi kuin The great southern trendkill?.
Raivostuttavan hienoa meininkiä tällä levyllä tarjoillaan. Ainoa mistä periaatteessa voisi nostaa haloota, olisi levyn pituus. Tämän voi kylläkin kuitata sillä, että se on juuri sopivan mittainen. Eipä väsy iske tätä kuunnellessa. Sanoitukset ovat sitä melko perinteistä Panteraa, joita on hauska seurata. Ripaus poikamaista asennetta ja tosimies aggressiota. Levyn ulkoasu on melko hauska. Kannen merkitystä en ole vieläkään tajunnut, jos sillä yleensäkään sitä edes on. Sisäkannessa on kuva sievästi hymyilevistä pojista, joka todella pistää naurattamaan. Kuten myös Loordi Tony totesi Reinventing the steel nousee jopa legendaarisen Vulgar display of powerin edelle kevyesti. Kyllähän tämän useamman kerran päivässä kuuntelee. Arvosana täysin ansiosta! -jarvis
Songlist:
1. HellBound
2. Goddamn Electric *
3. Yesterday Don't Mean Shit
4. You've Got To Belong To It *
5. Revolution is my Name
6. Death Rattle
7. We'll Grind That Axe For a Long Time *
8. Uplift
9. It Makes Them Disappear
10. I'll Cast A Shadow
Sekalaista tietoa levystä:
Levy-yhtiö : Warner
Levyn kesto : 44 minuuttia
* = Song highlights
Soittajat:
Philip Anselmo - VOCALS
Dimebag Darrell - AXE
Vinnie Paul - DRUMS
Rex Brown - BASS
Sulje ikkuna!