Mitäpä
minulla olisikaan parempaa tekemistä, näin lukion kirjoituksiakin ajatellen, kuin
kirjoitella arkkoja? No, eipä näemmä mitään, kun kerta aikaa näemmä näyttää löytyvän,
jo varmaan piakkoin 3 vuotta vanhallekin levylle. Mutta mikäpä pahan tappaisi
3 vuodessa? Tuskinpa mikään, ja varsinkin kun kyse on niinkin sitkeästä miehestä,
kuin Peter Tägtgrenistä ja hänen lempiprojekti Painistaan...Tägtgren on varmaankin näillä hetkillä yksi metalli-maailman arvostetuimmista miehistä, ja varsin hyvin myös meillä kjylmässä Suomessakin tunnettu miekkonen. Kysehän on siis Hypocrisy-yhtyeen laulajasta ja Abyss-studion jumalasta (Children of Bodom, ...and Oceans, Dimmu Borgir...). Sinänsä onkin aika mielenkiintoista ottaa käsittelyyn tätä projekti-levyä, nimittäin kun tällä Painin levyllähän kyse ei ole ihan täydestä metallista, vaan pikemminkin teknosta. Aivan niin..teknosta! Ja mikä oudointa Tägtgrenin lauluääni on aivan ärsyttävän hyvän kuuloista, mutta kuinkas onkaan esim. Hypocrisyn tapauksessa..?
No, asiaa nyt kuitenkin vielä vähän tarkentaakseni, eihän kyse ole ihan täydestä teknostakaan, vaan pikemminkin teknometallista, jota useat kutsuvat myös nimellä: industrial-metal. "Rebirth"-levyllä on 11 kristallin kirkkaan tasoista biisiä, joiden yhteiskesto hiipuu tuonne lähes kolmen vartin tuntumaan. Aivan päivänselväähän olisi se, että jos tällä levyllä ei olisi niitä "tykki"-hittejä, niin kukaan ei tätä levyä ostaisi, ja vaikkei täällä M4A:n sivustoillakaan pahemmin olla levymyynti-määristä piitattu, niin tässä tapauksessa oli kuitenkin pakko nostaa asiaa hiukan esille, sillä en oikein jaksa uskoa, että Tägtgren tämän levyn täysin yksinomaan "kokeilunhalusta" teki, no oli miten oli, viimeinkin asiaan...
Levyllä on taas kahdentasoista biisiä, on sellaista hieman "hikisen" väännettyä tavaraa ja sitten on taas kuitenkin niitä super-vedätyksiä, joita voisi yrittää törkkiä ja kaupitella vaikkapa paikalliseen tekno-mestaankin! Rynkytyksen käynnistää "Supersonic Bitch", joka hassulla tavalla muistuttaa kovasti Rob Zombieta. Toinen yhtye, johon tätä voitaisiin verrata on The Kovenant. Parasta Painissa on ehkäpä Tägtgrenin melkein "Rammstein":maiset, "pyyhkäisevät" kitarariffit, näitä riffejä minäkin soittaisin, jos osaisin! ;-) Kakkosena "End of the Line", joka on kuulemma myös Milleniumliitollakin, Tägtgrenhän on äänenkäytöltään kuin mikäkin Captain Jack!! On tainnut tekno maistua aika paljonkin ennen ja jälkeen painin (huomaa kaksimielisyys!). Sinänsä ihan OK-materiaalia, ainakin mitä näihin pariin ensimmäiseen kipaleeseen tulee. Astetta rankempaan menee "Breathing In, Breathing Out", joka on kuitenkin jollain ärsyttävällä tavalla kovin lahmaava, mutta menettelee silti.
Tähän mennessä parhaaksi biisiksi nousee "Delusions", joka on varsinainen konepohjaistettu-tykitys-ralli. Kaikenkaikkiaan erittäin loistava biisi! Tästä jatkaakin eteenpäin "Suicide Machine", eikä laadullisesti häviä pätkääkään edelliselle! "Parallel to Ecstasy" on myöskin aikamoisen nopea ralli, teknoa parhaimmillaan. Ai on vai? Hah! Levyn ehdoton kuningas-biisi: "On and On" nimittäin näyttää närhenmunat jokaiselle tekno- ja industrial-yhtyeelle, ja näyttää kuinka homma tulisi hoitaa oikealla tavalla kotiin. Syntikan käytöstä huomaa erittäin Rammstein:maisen ja yksinkertaisen tyylin, eikä sen juuri sen kummempaa tarvikaan olla, kun hittiä rustataan.
Väliraita "12:42" tähän väliin ja se siitä. "Crashed" on vähän rujompaa tavaraa, kuin "On and On", mutta toki hyvinkin loistava biisi tämäkin! "Crashed" on aikamoinen nonstop-revitys, ja sopii kyllä kuunnella useampaankin kertaan. Ennen levyn loppumista on vielä pari biisiä, joista ensimmäisenä tulee "Dark Fields of Pain", kysehän on enemmän atmosfäärisemmästä, lähestulkoon Type O Negativemaisesta rynkytyksestä, joka on kyllä kieltämättä aika "coooool". Viimeisenä onkin sitten "She Wipped", joka kyllä viimeisenä biisinä ihan menettelee, mutta ei mikään super-hitti kuitenkaan. Kyllä Painin "Rebirth" tarjoaa monen monta eriskummallista hetkeä. Jos vähänkään tekno menettelee, niin vakuutan, että Painiin tutustuminen kannattaa! Mutta ne, jotka eivät kestäisi edes Marilyn Mansonia minuuttia kauempaa, älkööt vaivautuko... -tony
Songlist:
1. Supersonic Bitch
2. End of the Line
3. Breathing In, Breathing Out
4. Delusions
5. Suicide Machine
6. Parallel To Ecstasy
7. On and On *
8. 12:42
9. Crashed
10. Dark Fields of Pain *
11. She Whipped
Sekalaista tietoa levystä:
Levy-yhtiö : Universal Music
Levyn kesto : 45 minuuttia
* = Song highlights
Soittajat:
Peter Tägtgren - VOCALS+
...
Sulje ikkuna!