"-Lopeta vielä kun olet huipulla...", joku on joskus todennut. Norjan Emperor päätti ottaa neuvosta vaarin ja tehdä näin. Monet huhuilivatkin Emperorin hajoavan jo ennen Prometheusta, kun orkesteri päätti lopettaa keikkailun. Prometheus lätkähti kauppojen hyllyille ja hajoaminen varmistui. Trion muut viritykset pitävät pojat varmasti kiireisinä vielä Emperorin jälkeenkin. Ihsahn kiemurtelee Peccatumin riveissä, Samoth sekä Trym räiskivät väkivaltaista ja futuristista äärimetallia Zyklonin puitteissa. Monille Emperorin hajoaminen on varmasti kova paikka, mutta hajoaminen tuntui minunkin mielestäni välttämättömältä. Emperorin musiikki oli hiottu äärimmilleen jo edellisellä täyspitkällä "IX-Equilibrium". Olisiko Ihsahnilla ja kumppaneilla ollut tämän jälkeen mitään uutta ja mullistavaa tarjoiltavaksi Emperorin puitteissa?Prometheusta on keretty kehua ja varsinkin haukkua. Metallistit ovat suivaantuneet Emperorin äärilaidoille viedystä kiemurtelusta. Pahuksen progejatsarit! Emperor ei todellakaan päästä kuuntelijaansa helpolla uutukaisellaan. Kiemuroita parhaimmillaan (pahimmillaan) levyllä edustaa videobiisiksikin päätynyt "Empty". Prometheus-lätyllä kuullaan vain Ihsahnin aivotuksia. Samoth ei levylle pääkopastaan pusertanut riffin riffiä. Samothin dödömetallimaisia kitarointeja jää tosiaan hieman kaipaamaan. Hänen osallistuminen sävellystyöhön olisi saattanut pelastaa paljonkin. Ei Prometheus mikään huonokaan levy ole, mutta karu totuus todellakin on se että Emperor olisi pystynyt niin paljon parempaan. Monet sanovat levyn olevan vaikeasti avautuva. Minulle levy kutakuinkin aukeni ihan suoraa päätä, eihän tässä sentään niin ihmeellisiä juttuja ole.
Emperorin soitto kulkee ammattimaisesti. kappaleisiin on puhallettu aivan perkeleen paljon vauhtia, etenkin kun ottaa huomioon sävellysten kikkailut. Trym paukuttaa patteristoa juuri niin lujaa kuin odottaa sopii. Ihsahn ja Samoth vinguttelevat kitaroita siihen perinteiseen Emperor tyyliin. Löytyypä avausraidasta "The Eruption" aivan hillitön kitarasoolo. On se kumma jos ilmakitara ei tässä vaiheessakaan vielä soi. Soundipoliittisesti levy on melkein identtinen IX-Equilibriumin kanssa. Rumpusoundi tosin on huomattavasti parempi. Levyn todella tunnistaa Emperoriksi, sävellykset vain ovat muuttuneet ratkaisevastikin. Ihsahn lauluääni on edelleen mielestäni todella ärsyttävä. Aivan kauheata kähinää. Kaipaan In The Nightside Eclipse aikojen kurlutusta ja rääkyä.
Kappaleista "In The Wordless Chamber" on yllättävän suoraviivainen sävellys. Kipaleesta löytyy kunnon fiilistelyä ja nousee levyn ehkä parhaimmaksi viisuksi. Kun seassa on tällainen "perinteisempi" tykki, valtaosa monimutkaisista kappaleista tuntuu tepsivän puolella teholla. "Thorns On My Grave" aiheuttaa levyn ehkä parhaat sävärit. "-Now that I am gone, lay thorns on my grave", sopii kuin nyrkki silmään legendaarisen bändin viimeisen levyn viimeisen kappaleen viimeiseksi säkeeksi.huh! Sanoitukset muutenkin ovat mukavaa luettavaa.
Kyllä Prometheus kääntyy sinne paremmalle puolelle. Ahkeralla kuuntelulla mutkat taipuvat yllättävänkin suoriksi ja muutama hittibiisikin tulee esiin piilostaan. Kuuntelukertojen kertyessä tulee mieleen, että Prometheus saattaa olla hyvinkin laskelmoitu tuotos. Tosi faneille shokkiarvo onkin varmasti melkoinen. Ehkä tarkoituksena olikin hieman näpäyttää. Tiedä sitten tuostakaan. Vaikka kappaleista löytyykin välistä aivan älyttömiäkin kiemuroita, kaaos on vähentynyt melkein minimiin. Instrumenttien tasapaino suhteessa toisiin on Prometheuksella kohdallaan. "Hallittu kaaos" tosin on kyllä ollut Emperorin tavaramerkki jo vuosia. Mutta kyllä Anthemsia on toisaalta tuska kuunnella paskan tuotannon vuoksi. Anthemsin tapauksessa kaaos ei mielestäni ollut enää hallittua huonojen soundien vuoksi. Jokainen fanihan Prometheuksen on jo varmasti ostanut. Vähemmän Emperoria tuntevan kannattaisikin aloittaa tutustuminen IX-Equilibriumilla. Sen sisäistettyään voikin jo siirtyä isojen poikien sarjaan ja kuunnella Prometheuksen. Emperoria ei nyt sitten enää ole. Muistoksi jäi nivaska levyjä. Ei tämä ehkä niin hieno päätös Emperorille ole kuin odotti, mutta käyhän se näinkin. Kappaleista parhaiten jäi mieleen "Empty", "In The Worldess Chamber" ja "Thorns on my grave". Mitähän sitten vielä...niin hieno kansitaide. -jarvis
Songlist:
1. The Eruption
2. Depraved
3. Empty *
4. The Prophet
5. The Tongue Of Fire
6. In The Wordless Chamber
7. Grey
8. He Who Sought The Fire
9. Thorns On My Grave
Sekalaista tietoa levystä:
Levy-yhtiö : Spinefarm Records (edustus)
Levyn kesto : 50 minuuttia
* = Song highlights
Soittajat:
Ihsahn - VOCALS, LEAD/MAIN GUITARS, BASS, KEYBOARDS & PROGRAMMING
Samoth - ADDITIONAL GUITAR
Trym - DRUMS & PERCUSSION
Sulje ikkuna!