Eiköhän se ole päinselvä asia, että maailman parhaalla bändilläkin (ainakin minun mielestäni) pitää olla livelevy. Periaatteessa hommanhan on pakko toimia: Panteralla on maailman suurin asenne ja tämä toimii myös studiolevyillä. Ja ennen kaikkeahan Pantera on livebändi. No joo. Tällä levyllä tarjoillaankin lavantäydeltä testosteronia kotikäyttöön.En tiedä mennä sanomaan, onko levy kasattu vain yhdellä keikalla, mutta homma potkaistaan käyntiin "New level" biisillä, joka taisi olla minunkin ensi kosketus Panteraan. Hieno biisi yhä. Homma pelaa ihan kivasti. Ehkei tämä yhteissoitto ole niin hiottua tällä äänitteellä, mutta olisihan se hirveätä, jos Panteran kaltainen akti alkaisi neiteilemään moisella tavalla. Äänenlaatua on kuullut haukuttavan monesta suunnasta ja ties minkälaista mielipidettä on sadellut. Myönnän kyllä ettei äänenlaatu ole se paras mahdollinen. Vähän tahtoo instrumentit välissä puuroutua, mutta faniahan tällainen ei haittaa? Rummuista sen verran, että virveliä vaivaa pahainen hallikaiku, joka ei sen kummemmin häiritse (onhan tämä sentään liveäänite). Kappaleiden välispiikit kuluvat hauskasti Anselmon kiroilua kuunnellen. Tulihan ne kriitikotkin siinä välissä haukuttua maanrakoon. Ihan kivasti Anselmo innostuu huudattamaan yleisöäkin. Erityisesti "Becoming" biisin kertosäe meni yleisön osalta ihan kiitettävästi. Jotenkin tuntuu että Phil Anselmo pääsee vauhtiin vasta "5 minutes alone" kappaleen lopussa. Tavanomainen karjunta muuttuu melkein täysin blackmetal väritteiseksi rääkymiseksi muutaman kappaleen ajaksi. Ei siinä mitään, miehestä lähtee kyllä ääntä.
Kitaristi Dimebag innostuu vinguttelemaan kuusikielistä ihan mukavasti. Jotenkin jää kaipaamaan komppikitaristia runnomaan soolojen taustat täyteen kirskuvaa kittarointia. Kuten harmittavan usein basisti tahtoo hukkua sinne "puuroon", mutta nyt Rex pääsee tyydyttävästi esiin. Vinnie Paul paukuttelu ei ole mitenkään tavallisuudesta poikkeavaa, eli hienoa kuultavaa riittää. Soitto ei todellakaan kuulosta millään tavalla väsyneeltä, erityismaininnan ansaitsevat ainakin kappaleet "Sandblasted skin" ja "I'm broken". Cowboys From Hellinkin aikaiset kappaleet kuulostavat hienoilta, sillä Anselmon ääni on parantunut huomattavasti sen aikaisesta "kikkelihevi" kiidätyksestä. "Domination" biisiä jäin erityisesti kaipaamaan, sillä se jos mikä olisi ansainnut soitettavan kokonaisena. Meneehän se tässäkin muodossa, eli Hollow/Domination potpurina. Jossain kappaleessa taisi tulla hauskana lisänä pätkä Ted Nugentin "Cat scratch fever" biisistä. Tätähän kipaletta Pantera on coveroinutkin, jollekin Detroit Rock City Soundtrack nimiselle kokoelmalle.
Liveen on raavittu raa'asti Panteran parhaimmisto The Great Southern Trendkill levyyn asti. Mitään slovariroskaa levylle ei onneksi vaivauduttu tunkemaan. Eipäs Panteralla taida ollakaan kuin yksi hitaampi biisi, joka löytyi muuten hyvinkin raskaalta TGST:ltä. Live kompastuu periaatteessa ainoastaan äänenlaatu poliittisiin kysymyksiin. Faneja tämä ei mitä ilmeisemmin pahemmin rassaa. Tuskinpa tätä levyä muu kansa vaivautuu edes ostamaan. Kannattaa kokeilla ennen ostopäätöstä, tulisi mieleen näin yleistä mielipidettä kysyessä. -jarvis
Songlist:
1. New Level
2. Walk
3. Becoming
4. 5 Minutes Alone
5. Sandblasted Skin
6. Suicide Note Pt.2
7. War Nerve
8. Strength Beyond Strength
9. Dom/Hollow
10. This Love
11. I'm Broken
12. Cowboys From Hell
13. Cemetary Gates
14. Hostile
15. Where You Come From (Uusi biisi)
16. I Can't Hide (Uusi biisi)
Sekalaista tietoa levystä:
Levy-yhtiö : Warner
Levyn kesto : 76½ minuuttia
* = Song highlights
Soittajat:
Philip Anselmo - VOCALS
Dimebag Darrell - AXE
Vinnie Paul - DRUMS
Rex Brown - BASS
Sulje ikkuna!