Viikate : Noutajan valssi (2000)
Jos vuoden 2000 omalaatuisimmasta suomalaisesta heavy-levystä tulisi antaa palkinto,
olisi kyllä kova kilpailu Moonsorrowin ja Viikateen kesken, mutta koska Moonsorrowin
levy tuskin tänä vuonna edes julkaistaan, niin kyllä se voitto mitä luultavimmin
Viikateen suunnalle päätyisi. Viikateen tyyli on..sanoisinko hyvin omalaatuinen
ja myös hyvin paljon Suomalaisia perinteitä kunnioittava, alakuloinen, raskas..
listaa voisi periaatteessa jatkaa loputtomiin. Harvat tietävät, mistä Viikatessa
on kyse, joten pienoinen selonteko lienee paikallaan. Viikatehan on siis Spinefarmin
ali-yhtiö "Ranka recordings":in listoille signeerattu suomenkielinen iskelmä-tyyppinen
heavy-orkka, tosin ei homma ihan metalliltakaan haiskahda...
Vaikka vaikutteet ovat vahvasti iskelmä-musiikkiin suunnalta, niin silti jonkinlaista
"folk"- soundiakin on eksynyt mukaan, mistään Finntrollista ei siis todellakaan
ole kyse, vaan hyvin aidosta kahden hengen kokoonpanosta! Levyllä tosin on yksi
vierailijakin: Arttu Kunnasto, jonka soittimeksi ollaan mainittu haitari. Levyn
kovin miinus on jälleen kerran sen pituus, ainoastaan 9 biisiä, joiden yhteiskesto
on n. 34½ minuuttia, tätä nannaa olisin kuunnellut kyllä hyvin mielelläni lisääkin.
Vertailu muihinkaan bändeihin ei oikein luonnistu, kuten arvata varmasti saattaakin,
mutta joitain pienoisia kohtia sieltä täältä kuitenkin löytyy.
Laulutyyli on juuri sopivan alakuloisen korutonta, kuten tässä tapauksessa täytynee
sanoa, mutta eiköhän nyt jo aloiteta analysointi. "Alkusoitto (elämä on niin
pirun raskas juttu toisinaan)" ei vielä lupaa, eikä kerro mitään, vaan se on
tuollainen haitari-instrumentaali-intro. Levyn ensimmäinen varsinainen oikea
biisi on siis "Korutonta", joka käynnistää menon varsin railakkaasti. Sanoitukset
(lue:kerronta) eivät ole niin "tekotaiteellista" bullshittia, kuten yleensä
suomenkielisessä musiikissa. Vilkaisemalla levyn kansikuvaa,
saa jo hyvän kuvan siitä millaista materiaalia on luvassa, ja muutoinkin kansikuvaan
on onnistuttu ennennäkemättömän loistavasti kaappaamaan levyn yleis- sävy! Toisinsanoen,
sanonta; "kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa" käypi hyvin tässä tapauksessa.
Periaatteessa biisit ovat hyvin tasapaksuja, mutta ei kuitenkaan. Tunnelmaa
on erittäin vaikeaa kuvastaa, luulisi homman menevän veteläksi ja tylsäksi,
mutta ei. Jotenkin biisit vain tempaisevat kuuntelijansa menoon mukaan. Hienoisen
melankolinen "Koulutie on hiljainen" on myös niinikään loistava biisi! Neljäs
biisi "Sydämellistä" eroaa levyn alkupuolesta jonkin verran olemalla tunnelmaltaan
karumpi ja myös jotenkin "junttimaisempi" teos. Taisinpa muuten puhua tuossa
arvostelun alkupuolella hieman palturia siitä, ettei Viikateelle löydy helposti
vertauskuvia, mutta kyllä yksi löytyy, nimittäin Leevi & The Leavingseillä on
hyvin paljon samantyylistä kerrontaa, sekä laulutyylikin muistuttaa toisinaan
aika kovasti toisiaan.
Viitos biisinä kuuluisi olevan "Kulkurin iltatähti", mutta se on "säästetty"
vinyyli-versiolle, todella ärsyttävää, että biisejä ollaan vielä karsittu cd:eeltä,
kun levyn kesto on muutenkin niin lyhyt. No, ei muistella pahalla. Kutos tai
pikemminkin cd-levyn vitos- biisi "Alakulotettuja tunnelmia" on levyn ehdoton
kuningas! Jonkun videonkin olen nähnyt Viikateelta, ja taisipa se muuten olla
juuri tämä samainen biisi, enkä kyllä ihmettele miksi. Soitanto toimii varsin
raikkaan kuuloisesti, ja biisissä on muutoinkin kaikki hitin ainekset: mukana
hoilotettavat sanat ja erittäin helposti omaksuttava ilmapiiri. Ja kaunistakin
Viikate on! "Yönseutu":a voitaisiin pitää ehkäpä levyn "slovarina", ja voihan
huh, kun laulanta muistuttaa Leeviä! Varsinainen dejávu-ilmiö! Oikeastaan koko
biisikin, muttei se sitä huononnakaan. Seuraava "Tuoni tuo, tuoni vie" on sekin
hyvin loistava, vaikkakin hieman vanhan toisintoakin jo. Samaa ei voida kuitenkaan
sanoa levyn toiseksi viimeisestä kappaleesta "Marrasvalot", joka on taas rankempaa
ja karumpaa osastoa, "vaan tukehtumaan tarvii paksumpaa".
Levyn päättää "Kädet ristissä rinnalla"- instrumentaali, joka sekin todella
Viikatemaisen karu iskelmä-revitys. Ei minulla periaatteessa ole mitään noita
kahta instrumentaalia vastaan, mutta vähän suppeahko levy "Noutajan valssi"
kuitenkin on. Pari biisiä lisää olisivat todellakin tehneet "gutaa", koska eihän
cd-painoksella ole kuin 7 varsinaista laulu-kappaletta. Debyytiksi "Noutajan
valssi" on kuitenkin aivan tajuttoman loistava näyte, ja ihan vain tiedoksi,
että keikkojahan ei sitten tule, joten pelkkään levyyn on siis tyytyminen. On
se kuitenkin kumma, että Spinefarm viitsii uhrata valtavat määrät vaivaa ja
resurssejaan erään toisen nimeltämainitsemattoman "Viikate"- yhtye Children
of Bodomin mainostamiseen, vaikka Spinen listoilta löytyy kuitenkin tälläisiäkin
helmiä... -tony
Songlist:
A
1. Alkusoitto (elämä on niin pirun raskas juttu toisinaan)
2. Korutonta
3. Koulutie on hiljainen
4. Sydämellistä
B
1. Alakulotettuja tunnelmia
2. Yönseutu
3. Tuoni tuo, tuoni vie
4. Marrasvalot
5. Kädet ristissä rinnalla
Sekalaista tietoa levystä:
Levy-yhtiö : Spinefarm Records
Levyn kesto : 34½ minuuttia
* = Song highlights
Soittajat:
Kaarle - STRINGS, VOCALS & HARMONY
Simeoni - DRUMS
Sulje ikkuna!