Pohjoismaiden epäilemättä kahjoin (ja hienolla tavalla todella omaperäinen) orkesteri Impaled Nazarene kävi Astia-studiolla rykimässä uuden pitkäsoiton kasaan. Mukana myös Children Of Bodom sankari Alexi Laiho revittelemässä sooloja. Laiho tunnetusti ei ole niitä heikoimpia kitaristilupauksia, joten meininki kuulostaa näin ennakkoon melko taatulta. Mutta Impaled Nazarene on vuosien varrella purkittanut monia "legendaarisia" kappaleita ja albumeita, joten hieman kuitenkin epäilin pystyykö Luttinen kumppaneineen luomaan samaista hurmosmättöä sairaine sanoituksineen kuten ennen vanhaan. Pureeko Impaled Nazarenen ulosanti kuten ennen? Hauskana esimerkkinä kokoonpanon tarjoilemasta viihteestä toiminee ulkomaisen tuttavani lausahdus kuullessaan Impaledia ensimmäisen kerran: "Crazy Shit!!!". Nihil räpsähtää käyntiin varsin perinteisen kuuloisella IN kappaleella "Cogito Ergo Sum", joka toimii kuin liimapuikko(?). Ensimmäisellä kuuntelukierroksella panen merkille kappaleiden pidentyneet ajat aika huomattavasti. Toki mukana on muutama n. kahden minuutin "oksat pois" ralleja. Kappaleiden rakenteet eivät kuitenkaan kärsi muutamasta lisäminuutista. Tämä kuitenkin tarkoittaa sitä että biiseihin on ahdettu joitain suvantokohtia (jos niitä suvantomaisiksi voi tässä tapauksessa edes kutsua). Laihon mukaantulo on istuttanut Impaledin perinteitä vaalivaan tyyliin lisää melodisuutta ja mainstream huokua. Laihon soolot ovat nopeita ja taidokkaita, kuitenkaan lipsahtamatta kikkelihevi henkiseen kikkailuun. Luttinen hönkii mikkiin kuin viimeistä päivää. Vaikkei niin rääky lähde yhtä upeasti kuin ennen. Soittopuoli todellakin pelaa ja tyyli on hioutunut yhtenäiseksi.
Ilmapiiri ei enää ole niin sitä Kaasunaamari/vuohenoksennus linjaa, eivätkä sanoitukset kerro fetismeistä, sodasta, huorista yms...Impaled Nazarene on tainnut hieman aikuistua. Rapture alkaa olla jo mennyttä aikaa, Ugra Karmasta puhumattakaan. Kieltämättä kaipaan edellä mainittua Impaledia, mutta pitäähän näidenkin uudistua. "Wrath Of The Goat" kappale raottaa hieman lehteä menneeseen. Kappale kestää reilun minuutin ja sanoitukset ovat hulvatonta seurattavaa. Nihilin synkkiin sävelmiin on tihkunut aimo annos black metal vaikutteita, eikä tämä niin huono asia ole. Kun sanoituksetkin eivät kerro näistä krhmm, omaperäisistä harrastuksista kuten kidutus, on linja suorastaan filosofinen. Kyllä Luttisen lyriikoissa on perää, en voi vastaan väittää.
Kymmenen mukiinmenevää kappaletta, eikä täytettä ole Nihilille eksynyt. Hyvä näin. Harmittaa ettei Impaled Nazarene ihan potki samalla tavalla kuten ennen, mutta pienellä kurotuksella olisi saatu Rapturen kaltainen räimepaketti. Omalla tavalla Nihil pesee jokaisen aiemman Impaled levyn. Uutukainen on blackmetallimpi, aavistuksen aikuismaisempi ja ehkä hitaampi kuin aiemmat. Parhaat hetket koin seuraavien kappaleiden parissa: "Cogito Ergo Sum", "Wrath Of The Goat", "Nothing is sacred" ja nimikkobiisi "Nihil". Toisaalta arvosanassa on puolisen numeroa liikaa, mutta bändin tarjoilema kusipää/paskiainen-asenne lämmittää kylmää sydäntäni. Smoke Crack and Worship Satan! -jarvis
Songlist:
1. Cogito Ergo Sum *
2. Human-Proof
3. Wrath of the Goat *
4. Angel Rectums Still Bleed - The Sequel
5. Posteclipse Era
6. Nothing Is Sacred *
7. Zero Tolerance
8. Assault the Weak
9. How the Laughter Died
10. Nihil *
Sekalaista tietoa levystä:
Levy-yhtiö : Spinefarm Records (edustus)
Levyn kesto : 32 minuuttia
* = Song highlights
Soittajat:
Mika Luttinen - VOCALS
Reima Kellokoski - DRUMS
Jarno Anttila - GUITAR
Jani Lehtosaari - BASS
Alexi Laiho - LEAD GUITAR
Sulje ikkuna!