Iki-suosikkini Rhapsodyn viimeisin julkaistu tekele, "Power of the Dragonflame" sisältää sitä samaa vanhaa kaavaa jota tämä tunnettu hollywood-metal akti on aikaisemminkin käyttänyt. Onneksi tämä ei sentään kuulosta ihan yhtä hirveältä kuin edellinen albumi "Dawn of Victory". "Rain of Thousand Flames":hän ei sitten ilmeisesti ollut varsinainen albumi vaan "Mini-CD", vaikka sillä olikin kestoa reilut 42 minuuttia. Uutukaiselle kestoa on kertynyt tunnin verran. Miksiköhän tätä sitten kutsutaan, singleksi?Raitoja ei kuitenkaan ole kertynyt kymmentä enempää, joista ensimmäinenkin on vielä puolentoista minuuttinen intro. Kun varsinainen levy alkaa niin jos näin suoraan sanotaan miltä meno kuulostaa, voisi mielleyhtymät liittyä jotenkin Taru Sormusten Herra-trilogiaan. Miltäkö kuulostaisi; Hobitit vääntämässä kikkelimetallia, Aragornin säestämänä? No, jotain sinnepäin ainakin.
Mielestäni Rhapsody on menossa kokoajan enemmän ja enemmän taiteellisemmaksi ja ärsyttävemmäksi yhtyeeksi. Ei tälläistä kikkailua ota ymmärtääkseen enää pirukaan! "Knightrider of Doom":ista, jos jotain hyvää niin ainakin tuplapedaalit ovat koetuksella. Muuten tälläisestä hoilailu-hobit meiningistä en todellakaan diggaile. Onhan seassa perinteisten soittimien lisäksi viulua ja ties mitä vinsseliä ja pensseliä. Nimikkokipale on mitä luultavimmin levyn kuunneltavin teos, ehkä eniten suoraviivaisin kappale. Rumpali on ollut kyllä tiukoilla levyä äänitettäessä, mies tuskin on "rauhassa" missään välin levyä. Mutta turruttavaahan tuollainen tikutus on pitemmän päälle.
Lisää keskiaikaista-viikinki menoa tarjoillaan "The March of the Swordmaster":issa. Mutta hei, biisihän on osittain ihan siedettävä! Karseinta biisissä on kuoro ja sen oksettava kertosäe. Mutta muutoin kappaleen asenne on ihan kunnossa. "When Demons Awake" sisältää vielä tuplasti tiukempaa tuplapedaali-mäiskettä, eikä se nyt muutoinkaan ihan kamala biisi ole. Paljon pahempaakin levyltä löytyy. Keskinkertaisten biisien joukkoon pääsee myös "Agony is My Name". Mutta hidas "Lamento Eroico" kuulostaa siltä kuin se ei edes kuuluisi koko levylle. Andrea Bocelli kuolisi varmaan kateudesta kuultuaan tämän kappaleen. Mutta hevilevyllä tälläinen tekele? Ei, helvetti! Rajansa kaikella, Rhapsodyllakin.
Parin perinteisen hevi-kikkelikikkailun jälkeen, on jo vuoro levyn päättäjän "Gargoyles, Angels of Darkness". 19 minuuttinen eepos, joka on jaettu kolmeen osaan. No, mitäpä tästä voisi sanoa? Ei muuta kuin, HIRVEÄÄ POTASKAA! En ole koskaan pitänyt erityisemmin Rhapsodysta, ja vielä vähemmän tätä levyä kuunneltuani. Mieluummin soisin sitten korvilleni vaikka sitä Stratovariuksen uusinta albumia kuin tätä. Jos kerta tehdään sitä kikkeliheviä, niin tehtäisiin sitten ainakin ilman niitä ihme-kilkatuksia, ja kunnon asenteella! Oikeastaan kuuntelisin vaikka Gimmeliäkin mieluummin kuin tätä... -tony
Songlist:
1. In Tenebris
2. Knightrider Of Doom
3. Power Of The Dragonflame
4. The March Of The Swordmaster
5. When Demons Awake
6. Agony Is My Name
7. Lamento Eroico
8. Steelgods Of The Apocalypse
9. The Pride Of The Tyrant
10. Gargoyles, Angels Of Darkness
Sekalaista tietoa levystä:
Levy-yhtiö : SPV
Levyn kesto : 60 minuuttia
No song highlights
Soittajat:
Luca Turilli - LEAD GUITARS
Alessandro Lotta - BASS
Fabio Lione - LEAD AND BACKING VOCALS
Alex Staropoli - KEYBOARDS, HARPSICHORD AND PIANO
Alex Holzwarth - DRUMS
Sulje ikkuna!