On
se kyllä ihmeellistä, miten tämä aika menee kuin siivillä, niin sanoakseni. Muistan
sen vielä kuin eillispäivän, kun olin ostamassa Sepulturan uutta levyä Airon Musiikin
tiskillä 3 vuotta takaperin.. *Huoh*. No, mutta tässä olisi nyt tarjolla uutta
Sepulturaa - feat. Derrick Green part 2! "Against"-levy oli kyllä suoraan sanottuna
aika perseestä, näin jälkeenpäin ajateltuna, enkä kyllä sitä enää soittimeeni
pukkaa, se on varma se! Onneksi tämä uudempi levy "Nation" on jo jotain kuuntelemisen
arvoista...Muistaakseni laulaja Derrick Green ei osallistunut millään tavoin edellisen levyn kappaleiden teossa, vaan kappaleet olivat periaatteessa tehty Max Cavalera-muottiin, mutta nyt kun Green on päässyt kunnolla mukaan kuvioihin, niin johan on myös musiikkikin parantunut kaikilta osin! Ei tässä nyt mitään klassikko-levyä tyyliin "Chaos A.D." olla enää tekemässä, mutta onpahan sentään edes kohtuullista metalli-vääntöä! Mutta kuten Sepulturan parista edellisistä albumeista ollaan huomattu, niin kyllähän nämä levyt aikamoisia kummajaisia ovat, melkein kuin Frankensteineja. Kello lähestyy arvostelua kirjoittaessa jo perhana kello kahta aamuyöllä, zZzZzz...
No, eipä mitään hätää, "Sepulnation" - levyn käynnistävä kipale vain täysillä korvan viereen huutamaan, niin eivätköhän unet unohdu siinä sivussa ja kukapa sitä unta nykyisin edes tarvitsee? Niin, "Sepulnation" tuo mieleen jo kovin läheisesti "Roots"-albumin, eli jonkinlaista kehitystä on siis huomattavissa, vaikkakin taaksepäin, mutta nytpähän tämä hardcoremaisuus sentään iskee turpiin ja kovaa! Vittu, SEPULNATION!!! Taitaapa olla aika ilta-lääkkeen. Vieläkin sairaampaa karjuntaa tarjoillaan rajasodassa "Border Wars", jossa Green kirkuu, kuin mikäkin hyeena. Harmittavaa on kyllä se, ettei Sepultura edes yritä enää uudistaa itseään millään tavoin, vaan vuodesta toiseen vain toistaa hyväksi havaitsemaansa kaavaansa. Ottaisivat vaikka mallia Soulflysta, joka kyllä terästäytyi toiselle albumilleen uskomattoman paljon! Niin, onhan tälläkin levyllä muuten niitä minuutin mittaisia "Discharge"-tyylisiä revityksiä, jotka ovat kappaleet "Revolt" & "Human Cause". Musiikillisestihan niissä ei ole mitään ihmeellistä; Green huutaa täyttä kurkkua ja toinen Cavaleran veljes Igor mättää kuin viimeistä päivää.
"One Man Army" on taas sarjassamme: outoja Sepultura-kappaleita. Jotain taas sieltä viidakon uumenista, heimojen ulottuvilta, vaikka mättöä onkin. "Vox Populi" on taas aikamoista asenne-pauketta oudoilla kitara-kuvioilla, mutta sehän ei kyllä edes ole mitään uutta! Levyn ensimmäinen "hidas" on "The Ways of Faith", joka ei nyt meinaa oikein inspiroida millään tavoin, ja ei, tämä ei liity mitenkään siihen, että minua väsyttää. Eikä sitä seuraava "Uma Cura":kaan sen paremmin toimi, yli 3 minuuttinen humina-humppa. Levyllä on kyllä sitä maailmankuulua vaihtelua, mutta ikävä kyllä biisit ovat kertakaikkiaan niin sekavia ja outoja, että mörökölli minut vieköön! "Who Must Die" menee kuitenkin taas vaihteeksi Sepultura-klassikoiden joukkoon, "Sepulnation":in ohessa.
Ja levyä jatkaakin varsin loistava biisi "Saga", jonka bassoilu kuulostanee varsin jännältä. Onhan biisissä myös vieraileva laulajakin, mutta Green on kyllä hemmetin yksitoikkoinen rääkyjä, kyllähän mies aika isoihin saappaisiin joutui tosin hyppäämään, joten enpä nyt haukkumaankaan viitsi miestä ruveta. Ilmiöhän on sama, kuin Iron Maidenilla ja Black Sabbathilla, mutta sitä vastoinhan faneille tulee enemmän musiikkia eri yhtyeiltä, joten mikäpä siinä, varsinkin kun Soulflysta on tullut parempi, kuin Sepulturasta koskaan. "Tribe to a Nation":in mättäys menee juuri ja juuri. Junttaus kuulostanee hieman samalta kuin krapulan jälkeinen pääkipu, eli perhanan tuskalliselta!
Kuten varmaan olet jo huomannutkin, levyllä on varsin radikaalisti biisejä, nyt tällä kertaa jopa peräti 15 kappaletta ja kestokin on peräti 51½ minuuttia! "Polotricks" on TAAS niin ihmeellinen biisi, kuin Sepulturalta voisi odottaakin, mutten nyt sanoisi ihan täysin paskaksi biisiksikään. Tuollainen hyvä fiiliksen nostaja jalkapallo-peleihin, ehkäpä. Hyvin brutaalihkoa tavaraa on "Reject", joka muuten pääsee levyn kolmen parhaimman biisin sakkiin, ihan vain vaikka urheilun ja huvin kannalta, ovathan Sepulturan pojat kuitenkin kovia jalkapallon pelaajia. Levyn päätteeksi ollaan päädytty kahteen hitaaseen; "Water":iin, joka ei nyt kiinnosta oikein millään tavoin ja varsin kotoisasti nimettyyn "Valtio":on!?
Roadrunnerin uutispalstoja ja biisi-listoja selatessani ensimmäisiä kertoja olin kyllä, että "mitä vit!?!". Ajattelin tohkeissani, että mikähän tämä tälläinen vitsi on, mutta jäljestä päin kyllä selvisikin, että Apocalyptican pojathan ne siellä ovat olleet sellojensa kieliä vääntelemässä. Kyseessä oleva kappale on tuollainen vajaa kolme ja puoliminuuttinen instrumentaali, eli mitään "Path 2":sta on turha odotella. Ihme kyllä biisi kyllä toimii varsin hyvin ja onkin yksi Apocalyptican parhaista ja tunnelmallisista tekeleistä koskaan! Mielenkiintoinen, totta tosiaankin. Mitäpä tästä nyt sanoa vielä osaisi? Periaatteessa levy on hyvä, vaikkei se kyllä mitään ihmeellistä tarjoakaan. Faneille levy on tietysti "must", sillä sitä tasapainoisuutta on tullut sitten edellisen levyn varsin huimasti, ja sehän juuri kuuluukin "Nation"-albumin vahvuuksiinkin. Normaali-pulliaisen on kuitenkin syytä kuunnella levyä etukäteen, ennen kuin ostoksestaan päättänee... -tony
Songlist:
1. Sepulnation
2. Border Wars
3. Revolt
4. One Man Army
5. Vox Populi
6. The Ways of Faith
7. Uma Cura
8. Who Must Die
9. Saga
10. Tribe to a Nation
11. Polotricks
12. Human Cause
13. Reject
14. Water
15. Valtio (feat. Apocalyptica)
Sekalaista tietoa levystä:
Levy-yhtiö : Roadrunner
Levyn kesto : 51½ minuuttia
* = Song highlights
Soittajat:
Igor Cavalera - DRUMS
Derrick Green - VOCALS
Andreas Kisser - GUITARS
Paulo Jr. - BASS
Sulje ikkuna!