Niinpä
niin, nyt näitäkin sitten rupeaa pommittamaan. Metallican vuosi sitten aloittama
philharmonikka- heavy buumi on saanut vertaisensa jatkajan, ja Scorpionsilta tässä
tapauksessa. Scorpionsia säestää taustalla Berliner Philharmoniker niminen orkesteri,
jonka kokoonpanosta muuten löytyy pari Suomalaistakin henkilöä (Double-Basses:
Esko Laine & Janne Saksala), no ei kyllä tosin mikään ihme, sillä soittajia on
noin sata kappaletta. Metallicasta kuitenkin erotaan musiikki- tyylillä jonkin
verran ja levyä ei olla vaivauduttu kokoamaan mistään live-konserteista, vaan
taltioinnit on tehty kunnon studio-värkeillä!Äänenlaatu on kyllä sen mukainenkin, ettei tätä ihan millään kovinkaan pienoisella rahasummalla tehdä. Mukana on Scorpionsin uran 3 kovinta hittiä, sekä 3 uuttakin biisiä, yhteensä kappaleita on kymmenisen ja kestoa tunnin verran. Mutta on se kyllä kumma kun Scorpionsinkin papat jaksavat vääntää musiikkia vaikka ikää on kertynyt varmaan tuplaten verraten esim. James Hetfieldiin.. :-) No, se taustoista. Etukäteen levyltä olin jo rokittanut albumin aloitus- biisiä "Hurricane 2000":sta aikamoisen kovalla innolla, sillä tämä varmaankin koko Scorpionsin uran tunnetuin kappale on mitä mahtavin taidonnäyte, jollaiseen Metallica ei todellakaan omalla "S&M"- kiekollaan pystynyt. Biisi kuulostaa erittäin mahtavalta ja etenkin mahtipontiselta! Ja kertosäe on aivan pakko hoilailla mukana: "Here I am, rock you like hurricane". No, ei siinä mitään, että biisi on loistava, mutta loppupuolella tuleva naislaulanta-kohta tekee tästä biisistä aivan totaalisen kuolemattoman! Aivan ennenkuulematon veto. Harmi vain, ettei levyn loppumateriaali ole ihan yhtä hekumaanista ja loistavaa, kuin aloitus- biisi, mutta ei yksikään ihan siirapiksikaan mene. Minä kun en niin kova Scorppari- fani ole, niin minun on vaikeaa sanoa, mitkä kappaleet levyltä on niitä uusia, mutta arvaukseni menevät "Moment of Glory":yn ja kahteen instrumentaaliin, jotka ovat levyllä, mutta pahoinpa pelkään, ettei näin ole. Ja toisaalta mitä väliä? Levyllä ballaadit ovat ottaneet vahvan ja tukevan niskalenkin verrattuna rokkereihin, harmi. "Moment of Glory" on/oli kuitenkin Scorpionsin single- biisi valinta, ja sehän on hidas biisi, joka ei niin hirveän ennenkuulematon ole, mutta ihan hyvä, mukana on myös lapsi- kuorokin, joten vierailijoita piisaa.
"Send Me An Angel" on myöskin, yllätys yllätys, hidas biisi, joka sekin aika keskinkertaista tavaraa, faneillehan levyn jokainen biisi on varmastikin aivan jumalaista tavaraa, mutta perus- pulliaiselle ei ihan niinkään. Scorpionsin toinen erittäin tunnettu biisi "Wind of Change":kin on saatu ahdettua mukaan, ja tämä vanha tuttu ballaadihan kuulostaakin, jos totta puhutaan, niin aikamoisen tyylikkäältä Berliner Philharmonikerin avustuksella. Biisit ovat kuitenkin hiukan liian tasapaksuja sadan ihmisen soitettavaksi, joten mielestäni parempi olisi ollut pistää enemmän rock- biisejä, tosin tämä kommenttihan ei nyt niinkään liittynyt "Wind of Change":en, vaan pääosin noihin muutamaan toiseen hitaaseen.
Sitten on vuorossa levyn instrumentaalit, joista ensimmäisenä "Crossfire". Molemmat instrumentaalit ovat oikeastaan koosteita kahdesta eri biisistä, joiden nimet tässä tapauksessa ovat: "Prologue (Midnight in Moscow)" ja "Crossfire", kas kummaa. Jos yksinkertaisia ollaan, niin voisi melkein sanoa, että "Crossfire" on enemmän klassista soitantoa, kun taas "Deadly Sting Suite" on enemmänkin rokkaavampi instrumentaali. Jälkimmäisenä mainittu muuten toi alkusoitantonsa puolesta hyvinkin paljon mieleen Metallican "S&M"- version "Sad But True":sta, mutta tämähän ei toki pitänyt paikkaansa muutakuin biisin alkupuolella. "Deadly Sting Suite":n osa 2: "Dynamite" vetää ehkä pitemmän korren kuin 1 osa "He's a Woman, She's a Man". Suorastaan ihme, jos yksikään biisi tältä levyltä ei lopulta löydä tietänsä jonkin leffan soundtrackille. Kappaleen "Here in My Heart":in taustoja voin ainoastaan arvailla, sillä biisin on ainakin tehnyt Diane Warren, en tiedä, mutta kovin tutulta kuulostaa.. olisikohan sitten coveri? Aika loistava hidas biisi, jossa mukana railattava naikkonen Lyn Liechty kuulostaa aika helskatin loistavalta.
Kahdeksantena erittäin tuttu tapaus "Still Loving You", hieman oudolta tuntuu kuunnella jälleen kerran tätä ikivihreää Scorpionsin soittamana, sillä minä olen jo lähestulkoon tottunut siihen wannabe-cool Sonata Arctican versioon. Oikein tulee odotettua, että milloinkas se ilkeä "nauru-kohta" tulikaan, heheh. Eipä tämä nyt niin radikaalisti eroa alkuperäiseen versioon nähden, mutta ei Berliner Philharmonikeria kyllä huomioimattakaan voi olla. Eikä nämä sävellykset kuitenkaan ihan keksityiltäkään kuulosta, niinkuin Metallicassa todella monasti tuppasi käymään. Rock- miehet luulisi olevan tyytyväisiä yhdeksännestä biisistä, joka on "Big City Nights", ja sehän on erittäin loistokas ja nautittavan kuuloinen revitys, muttei tämäkään nyt ihan "Hurricane":n tasoinen ole. Viimoinen biisi "Lady Starlight" onkin sitten viimeisen päälle hidas pala, joka aika harvoin ainakin minulla tulee kuunneltua, levyn päättäjäksi tietenkin ihan mainio valinta. Kokonaisuutena "Moment of Glory" on luultavasti suunnattu melkeinpä vain ja ainoastaan Scorpions- faneille, mutta miksei tästä muutkin saattane pitää, todella sääli kuitenkin, ettei "Hurricane 2000":n tasoisia revityksiä ole kovinkaan montaa, mutta floppikaan levy ei ole, ja suurimmilta osin tämä kyllä pieksee mennentullen Metallican "S&M":n tekeleen, harmi vain, että sama ei päde ihan jokaiseen levyn kappaleeseen... -tony
Songlist:
1. Hurricane 2000
2. Moment of Glory
3. Send Me An Angel
4. Wind of Change
5. Crossfire (Instrumental)
6. Deadly Sting Suite (Instrumental)
7. Here In My Heart
8. Still Loving You
9. Big City Nights
10. Lady Starlight
Sekalaista tietoa levystä:
Levy-yhtiö : EMI
Levyn kesto : 60 minuuttia
* = Song highlights
Soittajat:
Klaus Meine - VOCALS
Rudolf Schenker - GUITARS
Matthias Jabs - GUITARS
Ralph Rieckermann - BASS
James Kottak - DRUMS
Sulje ikkuna!