*sniff* Smashing Pumpkins, kuten jo varmasti kaikki ovat kuulleet on nyt siis
hajonnut, ja vaikka kaikki bändin jäsenet ovat alusta asti hokenut "ilman bändiä
meillä ei ole elämää", jne.. silti jostain kumman syystä bändi päätti hajota.
Huhujen mukaan bändin keulahahmo Billy Corgan on aikamoinen k**iaivo, mutta en
tuohon kommentoi millään lailla, sillä pidän suuresti miehen musiikista. Machina:
The Machines of God on siis bändin viides ja kaikkien aikojen viimeinen Smashing
Pumpkins albumi, ja voih mikä mahtavin tapa päättää bändin pitkä ja tuskainen
taival...Jo tässä vaiheessa arvosteluani, minun on pakko myöntää että syvällä sisimmässäni tuntuu erittäin pahalta, sillä tuntuu siltä että kaikki nämä suoraan sydämestä soittavat raskas rock-bändit vain lopettavat, ensin Faith No More ja nyt sitten vielä Smashing Pumpkins, mikä seuraavaksi?? Viettekö minulta vielä Panterankin?? Pian minulla ei sitten varmaankaan enää ole syytä jatkaa elämää, heheh... Machina- levy on siis kaikkea mitä Adore albumi EI ollut.. raju, raskas ja ei-koneistettu, viestiihän sitä jo levyn kansi-kuvakin. Ja tässä vaiheessa, on kuitenkin täysin pakko myöntää, että jos Adore-albumin jaksaa todellakin kuunnella alusta loppuun, useita ja useita kertoja, lopulta se ns. "aukeaa". Suurimmalla osalla levyn kuuntelijoista ei vain meinannut mielenkiintoa löytyä, ja täytyy häpeäkseni myöntää että, kyllä myös minä kuulu(i)n tähän joukkoon. Billy Corgan kuitenkin ymmärsi fanien tunteet ja olikin vahvasti päättänyt mielessään, että seuraavan levyn OLISI oltava puhdas rock-albumi...
Smashing Pumpkins:han on oikeastaan aina ollut Corganin ns. "soolo"- projekti, vaikkakaan se ei miltään soolo- projektilta ole koskaan tuntunutkaan. Tälle levylle Corgan päätti ottaa mukaan myös alkuperäis- kokoonpanosta tutun (Heroiini- helvetistä selvinneen) jo kerran erotetun Jimmy Chamberlinin rumpuihin takaisin. Levyllä on myös jotenkin "kliininen"- soundi, johtuen varmaankin lähinnä siitä että Corgan, avustajanaan tuottaja Flood yrittivät saada levyn kuulostamaan enemmän "uudelta aallolta", digitaali- tekniikan avulla.. tämä voidaan lukea levyn ehdottomiin miinus-puoliin.
Mutta ei risuja ilman ruusuja, eihän? Sillä minun henkilökohtainen mielipiteeni on ollut koko ajan se, että bändin musiikillinen kuunneltavuus nousi suoraan lattialta kattoon tällä levyllä, tarkoitukseni ei ole siis suinkaan millään tavalla vähätellä Adore-levyä. Jo levyn aloittavan "The Everlasting Gaze":n alkaessa, sanoma on selvä; Smashing Pumpkins on todellakin palannut juurilleen! Corgan & kumppanit vääntää vahvasti metalli-vaikutteistaan rokkiaan aivan tajuttomalla innolla, kitarat surisee, pörisee ja paukkuu juuri niin kuin niiden pitääkin! Intro-riffi on niin mahtava että en tule saamaan sitä päästäni pois kirveelläkään, toinen hehkuttamisen arvoinen asia on tietysti tämä Corganin mahtava lauluääni, sehän on siis parantunut koko ajan, ja täysin selväähän on myös se, että tämä mies ei tule "lomailemaan", vaan varmasti palaa musiikki-bisnekseen ennemmin tai myöhemmin, on nimittäin sen verran taidokas heppu...
Olin todella yllättynyt, siitä että bändin omien sanojen mukaan, heillä oli peräti 40 biisiä valmiina purkitettavaksi ja 15 näistä mahtui siis CD:eelle, ja kestoa niille kertyi yhteensä n.73 minuuttia. Ja kaikki levyn kappaleet toimivat mitä parhaimmalla tavalla, itseasiassa tämä on yksi parhaimmista "kokonaisuus"- levyistä, mitä olen koskaan kuullut. Levyn sanoitukset ovat siis tarina, sanoituksiahan ei olla koskaan painettu levyjen mukaan ja tämäkään levy ei tee poikkeusta, tarinaa tai sen kulkua on aivan hemmetin vaikeaa, ellei jopa mahdotonta hahmottaa sanoitusten puutteen takia. Sanoitukset ovat kuitenkin, mitä ilmeisemmin hyvin tärkeitä Corganille, sillä kuten kappaleessa "I of the Morning":issa sanoitukset tulevat Corganin suusta aivan tajuttoman mahtavalla intensiteetillä ja (kauniilla) tunteella, kappalehan kertoo juuri siitä mistä biisin nimikin kertoo..sama pätee myös levyn kaikkiin muihinkin biiseihin.
Levyä ei suinkaan kannata pitää minään helppona heavy metal "mosh"- levynä, vaan se "raskaus" on toteutettu aivan muilla tavoilla, levy on jonkun verran progressiivinen, ja saman aikaisesti myös hieman "vanhan- aikainen". Parhaiten ja helpoiten levy "aukeaa", silloin kun sitä hyvin keskittyneesti kuuntelee ja yrittää nauttia kuulemastaan rosoisesta meiningistä. Levyn "atmosfääri", eli tunnelma on hyvin synkkä ja saman aikaisesti myös hyvin painostava, eikä hymyä pahemmin irtoa levyn yhdessäkään vaiheessa, ns. "keveyttä" levyn tunnelmaan antaakin juuri nämä raskaammat heavy- biisit, unohtamatta tietenkään kaikkien biisien melodioita ja levyn lukuisia "koukkuja".
Toki 73 minuuttia ja 15 biisiä kuulostaa hyvin suurelta palalta nieltäväksi, mutta levyä on vain pakko kuunnella lisää ja lisää, se on jonkinlainen pakonomainen tarve, vähän niin kuin purkan mässytys tai vaihtoehtoisesti joillekin esim. tupakin poltto. Kuten olen jo maininnut arvostelussa aikaisemmin "The Everlasting Caze" toimii mitä mainioimpana levyn aloitus-biisinä. "Raindrops and Sunshowers" ei sitten enää olekaan niin raskasta tavaraa, vaan kepeä(mpi) renkutus, jossa pää-osassa syystäkin Corganin ääni. Näiden kahden biisin välimaastoa edustaakin "Stand Insider Your Love". "I of the Morning":in fiilis- painotteisuus on siis hyvin mahtava ja muuta siitä ei tarvinnekaan kertoa. "The Sacred and Profane" onkin vähän enemmän kakkos- biisiä muistuttava. Ei biisit siis täysin toistensa kopioitakaan ole, mutta niitä on paha selittää, selvimmän kuvan biiseistä saa tietenkin takuu-varmasti itse kuuntelemalla levyä. "Try, Try, Try" onkin taas jatkoa edelliselle kipaleelle.
"Heavy Metal Machine", joka on levyn puolessa välissä, olisi siis tarkoitus olla levyn "keskus- piste", ja onnistuukin siinä jotenkin. Biisi on rankka, mutta samalla edustaa myös Smashäreitten muitakin osa-alueita, kappaleen nimi nyt olisi voinut yhtä hyvin olla vaikkapa "Heavy Rock Machine", mutta eipä tuon niin väliä. Tämä biisi jokatapauksessa kuulostaa silti ehkä levyn eniten siltä "kliinisimmältä". "Heavy Metal Machine":n jälkeen tuleekin jälleen kerran ballaadi ("This Time"), jonka jälkeen tuleekin taas aika ässä-biisi, eli "The Imploding Voice", kitarat pörisevät todella tyylikkäästi! Ja syytä ei ole tietysti unohtaa niitä minun paljon puhumia koukkujakaan! Levyn pisin biisi, nimellisesti sekä pituudellisesti on "Glass and the Ghost Childern", joka alussa kuulostaa kyllä aikamoiselta silli-salaatilta, silti kuitenkin loppua myöten erottuu edukseen. "Wound" kappale on taasen akustisella kitaralla kepeästi rämpytetty ja nokkela rock- biisi.
"The Mercury Tree" on ehkä levyn kaikkein "vaikein" biisi, johtuen ehkä lähinnä tuottajien täydellisyyden halusta, mutta tämäkin biisi kuulostaa todella erikoiselta, kiitos soittajien ja on tästä syystä myöskin hyvä! Levyn varmaankin ehkä ainoita kappaleita, joissa tunnelma ei ole millään tavalla painostava on "With Every Light". Ja juuri päinvastoin on taas seuraavassa kappaleessa "Blue Skies Bring Tears", mielenkiintoista tosiaankin. Mutta kaikki hyvä loppuu kuitenkin aikanaan, niin myös tämäkin levy, sillä on aika levyn viimeisen hitin "Age of Innocence" ja se on myös erikoisen onnistunut lopetus- kipale, varsin erikoisen onnistuneelle levylle. Biisin tunnelma on ehkä kepeä, mutta ilkeät kitarariffit painostavat hienosti taustalla fiilistä.
Mitään tältä levyltä en pois ottaisi, enkä myöskään mitään muuttaisi. Ja nyt arvostelun loppuessa, minun täytyykin todella myöntää se tosiasia, että en minä mikään Smashing Pumpkins fani ole koskaan edes ollut, mutta täysin selväähän on bändin vaikutus rock/alternative- (musiikki) maailmalle, n. 10- vuoden aikaisen bändin uran aikana, se on varmasti vaikuttanut alternative- skeneen enemmän kuin monet bändit tulevat koko uransa aikana! Ja jos joku tätä levyä tai bändiä joskus haukkuu, katsokoon itseänsä peilistä! Ehkä tämä levy ansaitsisi enemmänkin pisteitä, mutta tuotannon takia en sitä tee. Smashing Pumpkins on legenda jo syntyessään ja tätä kyseistä pumppua tulee varmasti kaipaamaan tuhannet ja taas tuhannet fanit...niin vanhat kuin uudetkin. Kiitos Smashing Pumpkins upeasta musiikistanne! -tony
Songlist:
1. The Everlasting Gaze *
2. Raindrops and Sunshowers
3. Stand Insider Your Love
4. I of the Morning
5. The Sacred and Profane
6. Try, Try, Try
7. Heavy Metal Machine *
8. This Time
9. The Imploding Voice
10. Glass and the Ghost Childern
11. Wound
12. The Mercury Tree
13. With Every Light
14. Blue Skies Bring Tears
15. Age of Innocence
Sekalaista tietoa levystä:
Levy-yhtiö : Sony (?)
Levyn kesto : 73 minuuttia
* = Song highlights
Soittajat:
Billy Corgan - VOCALS
...
Sulje ikkuna!