Marduk, Marduk, Marduk.. ei se nimi parane edelleenkään sitä hokemalla! Totta
tosiaan tässä on nyt sitten se kult-yhtye Mardukin uutukainen. 45 minuuttia "täyttä
kaaosta", josta ei enää musiikki mustemmaksi muutu, näin ainakin Regain Recordsin
pojat uhoilevat, mutta eipä nuo bio:jen tekstit ole ennenkään musiikkia pelastanut,
joten miksi se sen tekisi tälläkään kertaa!?Eipä Marduk mikään ylitsepääsemättömän tasokas ole ollut koskaan, mutta nimenä Marduk on kyllä todella kült, mutta entäs sitten? "La Grande Danse Macabre" tarjoilee siis 10-raitaa, eikä edes se tosiasia, että levy on äänitetty Peter Tägtgrenin johdolla Abyss-studioilla pelasta tätä levyä, jos totta puhutaan; käsissäni on tällä hetkellä yksi mitäänsanomattomimmista black metal-levyistä, joka on koskaan tehty mustan nimeen! Laadullisesti levy on suoraan sanottuna aikamoista tuhnua, mutta kaipa se kuuluu asiaankin..? Ruotsin homopoijjaat ovat siis palanneet, jejejjeee! "Den glider in!"
Näin vilkaisemalla biisien nimiä, niin johan on pojilla taas löytynyt mielikuvitusta. "Funeral Bitch", "Summers End", "Jesus Christ... Sodomized", kyllä täytyy omata kovin vilkas mielikuvitus, että tälläisiä nimiä saa päähänsä. Sanoituksista minulla ei ole mitään tietoa - eikä kyllä pahemmin kiinnostakaan tietää! Levyn aloittava intro-raina "Ars Moriendi" on aivan tajuttoman ärsyttävältä kuulostava vingutus-revitys, ensimmäisen varsinaisen biisin "Azrael":in aloittaa jo-kultiksi metallille muodostunut karjaisu, no jos jotain hyvää biisissä, niin kyllä tuota vauhtia ainakin näyttäisi riittävän, vaikkei tässä nyt ihan mitään Nick Barkereita ollakaan ja basisti B. War:kin on suhteellisen mukiinmenevä. Eipä ole mitään herkkua seuraavakaan biisi "Pompa Funebris 1600", joka on jo heti tähän väliin toinen (tylsä) instrumentaali-junttaus. Ja "Obedience Into Death":illä mättäys jatkuu lähes yhtä kiivaaseen tahtiin, kuin "Azrael":illakin.
Raidat 5 ("Bonds of Unholy Matrimony") ja 6 (nimikko- "La Grande Danse Macabre") ovatkin muihin biiseihin nähden jonkinverran hitaampia paloja tai oikeastaan aika paljonkin, mutta eipä se näistä biiseistä sen parempia tee, ikävä kyllä. Melkein Ruotsin oldskool death metallinen "Death Sex Ejaculation" ei sekään vakuuta millään tavalla päämäärättömällä hakkaus-revityksellään. Jo alussa mainitsemani kolme kappaletta eivät nekään vakuuta periaatteessa millään tavoin, mutta viimeisenä tuleva "Jesus Christ... Sodomized" kyllä menee juuri ja juuri, meno kun on mitä hulluinta, mutta Mardukin tuntien se ei siis ole millään tavoin uutta...
Itseasiassa koko levy on tehty niin "rutiini"-pohjalta, että mitähän ihmettä Mardukin äijillä onkaan ollut mielessään levyä tehdessään!? Ja olen myös keskustellut useiden muidenkin BM-fanien kanssa kyseisestä levystä ja ehkä noin 1/10-osa levyn kuuntelijoista on todella pitänyt kuulemastaan, mutta täytynee ottaa kuitenkin huomioon sekin, että kyseessä oli Marduk-faneja. Ehkä Marduk kuitenkin haluaa pitää kiinni omista periaatteistaan, tyylistään ja soundistaan, ettei sen tarvikaan keksiä mitään uutta taikka mullistavaa. Ehkä kyseinen plätyskä on jotain aivan tajutonta Marduk-faneille, mutta "perus-pulliaisille" levyä en suosittele kenellekään yhtään sen enempää, kuin hammaslääkäriäkään, vaikkakin kieltämättä ehkä jo sekin tuntuisi mukavemmalta ajatukselta... -tony
Songlist:
1. Ars Moriendi
2. Azrael
3. Pompa Funebris 1600
4. Obedience Into Death
5. Bonds of Unholy Matrimony
6. La Grande Danse Macabre
7. Death Sex Ejaculation
8. Funeral Bitch
9. Summers End
10. Jesus Christ... Sodomized
Sekalaista tietoa levystä:
Levy-yhtiö : Spinefarm Records (edustus)
Levyn kesto : 45 minuuttia
* = Song highlights
Soittajat:
Fredrik Andersson - DRUMS
Legion - ALL VOICES
B. War - BASS
Morgan Steinmeyer Håkansson - GUITARS
Sulje ikkuna!