Ei ole tästäkään yhtyeestä kuulunut mitään pitkiin aikoihin. Ei sanoja eikä
varsinkaan niitä enemmän tai vähemmän kaivattuja tekoja, elikkäs musiikkia.
Jos Blackmetal.comiin on uskomista, niin Talvilomailijat paukuttelisivat
nykyään hiukan brutaalimpaa melusaastetta Crimson Midwinteriksi ristityssä
veljeskunnassa. Muistan Crimsonista tulleen joskus juttua Metalliliitossa ja
ihan O.K kamaltahan sekin vaikutti, muttei niissäkkään yhteyksissä
muistaakseni mainittu Vintersemestresta mitään. Luulenpa siis vahvasti,
ettei Vintersemestre enää koskaan tuo yhtä ainutta kappaletta julkisuuteen.
Toisaalta, voihan tietysti olla että bändi painaa levyn joskus viiden vuoden
kuluttua...ihan piruuttain. Tähän nyt ainakin pientä toivonkipinää antaa
Wirallisesti PäiWittämättömiltä KotisiWuilta löydetty haastattelu, jonka
mukaan Vintersemestre on luotu jatkamaan ikuisesti. Arvailkaahan huviksenne
asian laitaa...Vintersemestren taival alkaa niinkin kaukaa kuin vuosien 1991 ja 1992 taitteesta. Samoamisretkellä Lappiin perustettu yhtye tekaisi kolme vuohen spermalta löyhkäävää demonauhoitetta vuosina 93-94. Näiden antia ei kuitenkaan tuotu päivänvaloon vaan kopiot jaettiin tasan ainoastaan lähipiirin kesken. Yritin joskus yhyttää Vintersemestrea e-postilla kysyäkseni hiukan noista demoista. Olisin tahtonut myös ainakin osan Kirkkokyrvän kappaleiden teksteistä käyttööni, sillä eihän noista vokalistin kärinöistä ota erkkikään selvää. Myöskin eräästä mystisestä tapauksesta, joka ainakin osittain johti Jääverisaatana-EP:n syntyyn, olisin kaivannut hiukan valaistusta. Noh, minkäänlaista vastausta en odottanut saavani, eikä sitä sen puoleen koskaan tullutkaan. Liekö mennyt posti edes perille kun oli sen verran kummallinen osoite. Tai sitten pojat "peljästyivät" niin paljon Jääverisaatana-uteluistani etteivät viitsineet ilmoittaa minulle olemassa olostaan. Tarinaahan ei koskaan ollut tarkoitus paljastaa suurelle yleisölle...spooky!
Otetaanpas sitten tarkasteluun Jääverisaatana,vajaat 20 minuuttia kestävä EP. Kannenkuva on melko hämärä ja sillä näyttäisi olevan yhteys tuotoksen nimen kanssa. Jää=sininen tausta, Veri=punainen kuva etualalla, Saatana=kumma ja harvinaisen epäselvä ukonpää. Ehkäpä mainitsemani Vinterin äijien ja joidenkin muiden ihmisten välillä sattuneen mystisen tapahtuman valottaminen auttaisi asiaa. Kansitaide herättää muiltakin osin lähinnä kummastusta. Sanoituksia ei tietenkään olla painettu sisäsivuille, vaikka haastatteluissa korostellaan naama peruslukemilla niiden tärkeyttä mielipiteen muokkauksessa. Raukkamaista ja/tai ajattelematonta toimintaa, sanon minä! Lyriikoiden sijaan on ujutettu mukaan muutama pätkä erään Venäläisen shamaanin päiväkirjasta. "Where The Time Stands Still, There Is The Origin Of Eternity..."
Yhtyeen ainoan täyspitkän levyn omistajana voin sanoa, ettei Vintersemestren musiikki ole muuttunut oikeastaan yhtään JVS:n ja KK:n välillä. Toisin sanoen tekninen kehitys on polkenut paikoillaan ruopien Suomen maaperään niin suuren montun, että johan meitä kristillisen Helwetin kolmikärjet tökkii Härmäläisen graniitin alta. Luulenpa ettei bändi ole edes halunnut muuttua, kuten eräässä toisessa yhtyettä koskevassa arvostelussa arvailtiin. Aika rähjäksihän moni Vitun Tyhmä Spinefarm-metallisti nämä tuotokset tuomitsisi suoralta kädeltä, mutta minä olen onneksi hiukan avarakatseisempi ihmismies. Olen kuunnellut Vinterin levyjä aika helekutan paljon siihen nähden miten paskana minä niitä aluksi pidin. Kun äänitteitä alkaa analysoimaan niin tykästymis -käyrällä on tasan kaksi realistista toiminta vaihtoehtoa: A)Levy lentää B)Levy ei lennä vaan käy soittimessa kohtalaisen useaan otteeseen. Olkoon Vintersemestre todisteena siitä, että yksittäisen äänitteen kuuleminen enemmän kuin kerran saattaa madaltaa kynnystä samaisen levyn kuunteluun myös jatkossa. Ja jos vieläkin yritätte keksiä inventoimastani tykästymis-käyrästä kaksimielisiä, ehkäpä jopa riettaan likaisia ja ihmiskorville vastenmielisiä sananparsia tai kaskuja, niin lopettakaa NYT ennenkuin se alkaa uhkaavasti madaltaa kurssiaan teidän kohdallanne...
Intro päättyy ja Firedance (Jää) starttaa soimaan. Melkoisen tylsä BM-kappale saa kokonaan uudenlaisia dimensioita rumpalin ansiosta. On todella sääli jos tämä muusikko ei enää missään vakituisesti soittele, sillä näin primitiivistä agressioiden purkamista kuulee nykyään ainoastaan harvalta HC-bändiltä! Lienee turha edes mainita tähän väliin mitään kellari Blackissa käytetyistä tietskaripemputuksista...OKSENTAKAA VUOHEN SPERMAA VITUN POSERIT!!! Tietysti nuo koneetkin toimivat niissä tapauksissa jolloin tekijänä häärii kokenut ja asiansa osaava muusikko. Mielikuvista ja asennoitumisesta tässä taiteen lajissa pohjimmiltaan on kysymys, eikä sillä ole väliä miten haluttu tulos saavutetaan. Oikeastaan Firedancen A-osa kuulostaa juuri sopivan painostavalta joten...Firedance onkin loppujen lopuksi ihan hyvä Vintersemestre-biisi. The Wisdom of Usuluh (Veri) ja The Darkness of Asath (Saatana) muodostavat Totaalisen Tappavan kappalekaksikon. Viimeksi mainitun kappaleen potentiaali varmaankin havaittiin jälkeenpäin, tai sitten siihen ei vielä oltu täysin tyytyväisiä, sillä se pääsi Kirkkokyrvällekin mukaan edustamaan vanhempaa tuotantoa. The Wisdom of Usuluh taasen merkitsee minulle samaa kuin raivokas ja pirun tartuva kitarointi + aavemainen kosketintunnelmointi kappaleen puolessa välissä. Ei enempää eikä vähempää kuin nokista ja synkkiä aatoksia herättävää Black Metallia iltojen ratoksi!
Tässä männäpäivinä tulin muuten lukeneeksi erään hampparin tekemää arvostelua käsittelyn alla olevasta julkaisusta ja huomioni kiinnittyi seuraavaan, suhteellisen vapaasti suomentamaani lauseeseen:"Koskettimet kuulostavat hiukkasen halvoilta eivätkä lainkaan majesteetillisilta niinkuin yhtye on varmaankin tarkoittanut". Antakaa nyt joku tälle poloiselle arvostelijan raukalle edes pienet kasaset tyyli -sekä tunnelman tajua herramme Saatanan tähden!!! Vaikka varsinkin JSV:n nopeammissa kohdissa saattaa kuulla häivähdyksiä esimerkiksi Emperorin vanhemmasta tuotannosta, niin avainsana on tässä tapauksessa Aavemaisuus eikä Mahtipontisuus! Sitäpaitsi Vintersemestre on parhaimmillaan(IMO) Nocturnal Witcheryn ja The Wisdom of Usuluhin kaltaisissa hitaampia kohtia sisältävissä(lue:aavemaisissa) kappaleissa! Vähintään puolet nopeiden biisien syntikkasaastasta olisi voitu sulloa ikiajoiksi HuOnOjEn RaTkAiSuJeN Ö-mappiin, mutta niinkuin tuossa muutaman kymmenen riviä ylempänä eräällä tavalla mainitsin, olen avarakatseinen ihminen enkä suuremmin välitä asiasta. Tämä tarkoittaa sitä, että tiedostan musiikin pienoiset heikkoudet mutta pystyn sulkemaan ne mielestäni maksimaalisen kuuntelunautinnon takaamiseksi.
Silent Tongues on nimensä mukaisesti täydellisen mitäänsanomaton kappale, eikä siitä jää muuta mieleen kuin loppupuolella tulevan tunnelmointikohdan liidikitarointi. Levyn päättävässä Abigarissa on kuultavissa hienoisia vivahteita barokkimusiikista(vai mistäs sitten? T:käsitevammainen). Jos olette sattuneet Kirkkokyrpään lähemmin tutustumaan, niin Nocturnal Witcheryn lopussa on erittäin paljon samalta spekulta haiskahtava pätkä. No, joka tapauksessa melkoisen onnistunut epilogi, josta saattaa jäähä suhteellisen mukavia patoutumia ja jännityksiä aivojen tunnelohkoon. Siis HUOM! Ihmeen leppoisaa kuultavaa on Abigar piinaavan ja tunkkaisen melusaaste rykäyksen jälkimainingiksi!
Siinä olikin sitten Jääverisaatana. Atmosfääristä rituaalimusiikkia syksyn sateiden piiskaamista ja vaikeakulkuisista korpiryteiköistä kaiutettuna. Lyhyt kesto ja ihmiselle tyypillinen typeryys ovat varmaankin ainoat seikat jotka voivat estää juuri sinua tutustumasta tähän loistavaan tallenteeseen. Hyvää musiikiksi, mutta valitettavasti keskinkertaista Black Metalliksi koska kansiin ei olla painettu sanoja. -virvatuli
Songlist:
1. Those Tears Of Lilith
2. Firedance (Jää)
3. The Wisdom Of Usuluh (Veri)
4. The Darkness Of Asath (Saatana)
5. Silent Tongues
6. Abigar
Sekalaista tietoa levystä:
Levy-yhtiö : ?
Levyn kesto : 20 minuuttia
* = Song highlights
Soittajat:
...
Sulje ikkuna!