Melko tuntematon yhtye tämä Ajattara. Mystisen Ruojan (tuttavallisemmin
Pasi Koskinen, tietääkseni) ja komppanionin bändi on tehnyt jonkun
nimisen demo(ni) nauhan joskus, jossain ja nyt olisi sitten levyn aika.
Haastatteluilla miehet eivät ole pahemmin patsastelleet ja kotisivutkin
olivat näkemäni perusteella lähes surkuhupaisan pelkistetyt. Mitkä
ihanat lähtökohdat arvostelun tekoon, vaikka eihän tiedonpuute ole tätä
saittia ennenkään haitannut.Musiikki on synkkää kuin perseenreikä pimeässä, mutta mustaanmetalliin viittaa tässä tapauksessa ainoastaan laulu, josta täytyykin heti antaa tunnustusta. Ruoja onnistuu rykimisessään mainiosti ja juuri hän tekeekin Ajattarasta kuunneltavan. Miehekästä huutoa sen olla pitää eikä mitään vaimeata hakatun huoran vikinää jostain "kaukaa" kylpyhuoneesta! Paljon oltaisiin tosiaankin menetty näillä "Abbathin puolikkailla", puhumattakaan jos mikrofoniin olisi kahlittu normi hevikiekuja...huhhuh. Itse levy/"Itse"-levy kuluu tasapainotaistelussa kitaran ja koskettimien välillä. On todellakin vaikea sanoa onko musiikki ensisijaisesti aggressiivista mäiskettä, tunnelmointia vaiko vähän kumpaakin (heheh, no varmaan sitten kumpaakin). Melodioita ei näiden kahden soittimen taholta pahemmin kuulla, eikä se olisi kuvaan oikeastaan sopinutkaan. Kysehän on nyt joko maltillisesta tai tylsästä musiikista ihan oman maun mukaan. Täytyy mainita vielä kosketinpuolelta, että enemmän kuin pari kertaa ne kuulostavat pahasti Vintersemestren vastaavilta. Jopa siinä määrin, että TAISIPA, RUOJA, PALJASTUA MISSÄ MUUSSA BÄNDISSÄ ON TULLUT MÄNNÄPÄIWINÄ SOITETTUA :-) Onneksi efektikavalkaadi on sentään laajempi kuin Talvikesäloman (eikö ne osaa edes ruåttia) "tosi jylhä jousijengi".
Aloittakaamme kappalekatsaus loogisesti raidasta numero 1. "Yhdeksäs" tuo lyyrisesti mieleen lähinnä Karelian kannaksella haavoittuneen rintamasairaalan asukkaan antipatian tunteet Lotta Svärd- järjestön valtion uskontoon suuntautunutta edustajaa kohtaan. Rohkenen kyseenalaistaa tulkintani paikkansapitävyyden, vaikka se olisikin kieltämättä omaperäinen kappaleen idea. Muutenkin biisien tarkoitukset tahtovat jäädä pimentoon koska kieli on vanhahtavaa, siis tätä perinteistä kansalliseepoksen slangia. Väinämöisen runomitoille haistattaa silti tämäkin bändi ajoittain pitkän Mersun. Kiintoisa kosketin pimputus ja sellainen "häijyn" kuuloinen kertosäe jäivät noin päälimmäisinä mieleen musiikista.
Kertosäkeistä puheenollen "Verivalta"- kappaleen vastaava kuulostaa jo pikemminkin iskulauseelta. Ihan kuin esitys sähköttäisi aivoihin ajatustentakaista viestiä tyyliin: "Etsi terä ihan mikä vaan, tunge se minne haluat kunhan vain vuodat verta, paljon". Huuu... Ajattaran veljeskunta haluaa tehdä minusta reikäjuustoa. Runttaus on sitten soitannan osalta se punainen lanka. Olisiko "Verivalta" nyt sitten jotain passiivista Hardcorea, heh. Kolme kuunneltavaa ja aika samankaltaista kappaletta, joiden joukossa subergörni Ägräs, taittuu perus-synkissä merkeissä. "Murhamiesi" sitten sisältääkin loistavaa lyriikkaa a´la sovinistipsykopaatti:
Irti veisti rintaluusta, Pahan naisen häntäluusta
Nuoren immen laskimoita, Imen lisää valtimoita
Aamukasteen alla makaa, Huora kunnes verta sataa"
On taas aika jättää pääkalloluola ja ratsastaa kohti auringonlaskua. Mietin hetken, että otanko "Itse"-levyn/itse levyn satulalaukkuuni vai jätänkö sen hiekkamyrskyn keskelle pölyttymään. Noo... kyllä se täytyy kaikesta huolimatta mukaan ottaa vaikka leili pitääkin heittää menemään. Ja karmean vertauksen kautta pääsemme loppuun. THE UNHAPPY END. -virvatuli
Songlist:
1. Yhdeksäs
2. Verivalta
3. Musta Aurinko
4. Kuolevan Rukous
5. Ägräs
6. Murhamiesi
7. Tulessa
8. Manan Lapset
9. Rajan Takaa
10. Vihan Musta Tanssi (inst.)
Sekalaista tietoa levystä:
Levy-yhtiö : Spinefarm Records
Levyn kesto : 39 minuuttia
* = Song highlights
Soittajat:
Ruoja - GUITAR, VOCALS & KEYBOARDS
Malakias - DRUMS
Atoni - BASS
Sulje ikkuna!