Piti
oikein muutamaan otteeseen miettiä laittaako tämän levyn kokoelmiin vai bändeihin.
Metalli-kitaristi Tony Iommin soolo-levyhän tässä on siis kyseessä, monet varmasti
tietävät ja muistavat, että Iommi pukkasi monen monta levyä Black Sabbathin nimellä,
mutta tällä "soololla" ovat asiat kuitenkin muuttuneet siltäkin osin, että joka
ikisessä biisissä on eri laulaja, sekä soundillisesti ollaan aivan muissa maailmoissa
kuin Mustassa Sapatissa, poikkeusta lukuunottamatta tietenkin...No, nyt kun kerta päästiin jo vauhtiin, niin mitäs sitä turhia hidastelemaan, vaan käännytään heti oikopäätä levyn kymmenen biisin kimppuun! Levyn käynnistää "Laughing Man (In the Devil Mask)", jossa laulaja Henry Rollins [Henry Rollins Band] esittelee moniäänistä lauluääntään. Jokaisessa biisissä kuulee aivan selvästi, että soundit pyritään "perimään" aina sen tietyn yhtyeen maailmoista, samoin on myös tässä ensimmäisessäkin biisissä, eihän Iommi enää varmastikaan siinä ihan kovimmassa terässä olekaan, mutta kyllä näilläkin riffeillä sopii jotenkuten rehvastella, sillä ei näitä nyt ihan voileipä-tahtia varmaan kehitellä. "Laughing Man" on erittäin pirulliselta ja jopa osittain nu-metallilta kuulostava kipale, jonka sopii kuunnella useampaan kertaan! Mitä luultavimmin kappale "Meat" on koko levyn kovin yllätys, sillä siinä on vierailijana Skunk Anansien laulaja Skin, itse pidän hyvin vähän Skunk Anansien tuotannosta, eikä Skin kyllä tämänkään biisin aikana tee minuun vaikutusta, biisin pelastaa loppuviimein ainoastaan tämän muuttuvan Iommi-kokoonpanon soitanto ja etenkin kappaleen rakenne. Lähes joka biisissä on muuten kokonaan eri kokoonpanot, on Tempestaa, Copleyta, Cottlea ja ties mitä muita bottleja. On meinaan varmaan jonkin verran ystäviä tällä miehellä...
Laulajathan kuitenkin pääosissa ovat tällä läpyskällä, luultavasti jokainen kuuntelija valitsee juuri sen oman biisinsä, ja tuskin samankaltaisia mielipiteitä kovinkaan monella on. "Goodbye Lament" on kuitenkin erittäin tyylikäs biisi, laulajana niinkin kova tähti kuin Dave Grohl [EX-Nirvana/Foo Fighters], ei biisissä nyt ihan punk/grunge- soundit ole, mutta jotain sinnepäin..ehkä. En tiedä, mutta hyvin homma ainakin laulunsa osalta rullaa, ja taisipa tämä biisi olla myös ensimmäinen sinkkukin albumilta. Biisissä on myös hyvin poppimaista potkua ja kicksiä, kaikinpuolin hyvin onnistunut biisi! No, mutta perkele! Seuraavana Philip Anselmon [Pantera] tähdittämä "Time is Mine", onneksi sentään tällä kertaa Anselmo ei tee sitä virhettä, että yrittäisi imitoida Ozzya, kiitos luojan, sillä aika kaamealtahan se kuulosti, jos nyt totta puhutaan. Jotenkin Panteramaista soundia on eksynyt tähänkin biisiin, vai johtuisiko se sittenkin vain Anselmon mukanaolosta, mene ja tiedä. Mutta enemmän junttaus-tyylinen veisu, ei käy kieltäminen. Varmasti kuitenkin levyn kärkeä!
Viidentenä "Patterns", jonka vokaalit heittää Serj Tankian, piti oikein hetki miettiä, missä yhtyeessä Tankian soittelee, kunnes sitten yht'äkkiä muistinkin, että System of a Down:istahan tuttu mieshän se oli. Ei todellakaan mitään hullumpia vierailijoita, Skiniä lukuunottamatta. Jotenkin "Pattern":isa on sellainen "halleluja"- fiilis, juuri sellainen, ettei sitä pysty selittämään, mutta kyllä tämänkin kuuntelee, ei siinä mitään. Vaikka kuudes biisi "Black Oblivion" on kevyesti levyn pisin biisi (8:20), silti se saattaa nousta jopa levyn parhaimmaksi kappaleeksi, eikä laulaja ainakaan biisiä huononna, sillä biisissä sellaisena toimii EX-Smashing Pumpkins- vokalisti Billy Corgan. Itseasiassa Corganin ääni saattaisi sopia jopa joihinkin Black Sabbath biiseihin, sen verran paljon Ozzymaista fiilistä siinä on aina ollut. Harvoin kuitenkin laulupuoli on ollut niin paljon syynissä kuin juuri tässä Iommin lätyskässä, niin ja ei tietenkään syyttä. "Black Oblivion" on siis hyvin rokemainen revitys, jonka tunnelma on suorastaan mahtava! Fiilikseltään kuin "Paranoid" kohtaa "Heavy Metal Machine":n. Seitsemäs biisi "Flame On", ei ainakaan laulajan nimellä säväyttänyt sillä nimi Ian Astbury ei sanonut minulle yhtikäs mitään, lopulta minulle kuitenkin selvisi, että kyseessähän on maineikkaan Cultin keulahahmo. Biisi on melko varmasti yksi raskaimmista tältä levyltä, mutta jotenkin meinaa silti painautua keskinkertaiseksi teokseksi. Mutta ehkäpä se vain johtuu siitä, etten ole pystynyt oikein vielä kunnolla sisäistämään Astburyn lauluääntä, erittäin mielenkiintoisia kohtia biisistä kuitenkin löytyy, sanoisinko jopa, että jonkinlaisia electro-vaikutteitakin.
No, mutta johan on! Seuraavaksi menossa mukana PETER STEELE! [Type O Negative] Ei tosin mikään yllätys, että Steele on mukana levyllä, onhan hän aina ollut kova BS-fani. Kovana Type O Negative kuuntelijana voin lähes huoletta sanoa, että Steele tekee ehkäpä uransa loistavimmat vokaali-suoritukset tässä "Just Say No to Love"- biisissä. Biisi nostaa kuunteluintoa huomattavasti loppulevyä kohden. Toiseksi viimeisessä biisissä palataankin sitten todellisiin Black Sabbath- tunnelmiin, sillä laulajana Ozzy Osbourne! Kunnon kulttia seuraten, biisin aloittaa vanha kunnon kirkonkello-pauke. Eihän Ozzy enää ihan siinä kovimmassa terässään ole, mutta on siinä nu-metal pumpuilla edelleenkin matkimista! Kun kerta uutta Black Sabbath albumia ei tullut, niin faneilla on sitten tyytymistä tähän biisiin, rumpuihinkin on muuten saatu messiin Bill Ward! Hittihän se on tämäkin. Periaatteessa kaikki biisit ovat "hittejä", sillä ei tätä nyt ihan kokonaisuudeksikaan voida sanoa, Soundin mainitsema "kymmenen single"- biisin albumi pitänee aikasta hyvin paikkaansa. Viimeisenä biisinä sitten ei-hirveästi-minun-makuuni-ainakaan rock'n'roller biisi "Into the Night", laulajana tällä kertaa toimii Billy Idol. Ihan tässä rupeaa soimaan Scooterin versio "Rebel Yell":istä päässä, kun tuli mainittua tuo Billy Idol, heheh. Ei biisi nyt onneksi ihan täysikään susi ole, mutta Billy ei todellakaan kuulu niihin kovimpiin suosikkeihini, sanottakoon nyt kuitenkin vielä, että biisin loppupuolella tuleva "encoremainen" rocker- kohta lähestulkoon pelastanee koko biisin. Ei levy missään nimessä huono ole, mutta paljon enemmän tältä kuitenkin odotettiin, enkä kyllä ihmettele miksi tätä niin kovasti odoteltiin, ensimmäinen Iommin aito soolo-levy. Levy kannattaa hommata jos sattuu pitämään Tony Iommin Black Sabbath-biiseistä tai mukana olevista laulajista, muuten sanoisin kyllä sitten satsaamaan vaikka tuohon vastikään julkaistuun "Nativity in Black II"- kokoelmaan... -tony
Songlist:
1. Laughing Man (In the Devil Mask) - Feat. Henry Rollins
2. Meat - Feat. Skin
3. Goodbye Lament - Feat. Dave Grohl *
4. Time is Mine - Feat. Philip Anselmo *
5. Patterns - Feat. Serj Tankian
6. Black Oblivion - Feat. Billy Corgan
7. Flame On - Feat. Ian Astbury
8. Just Say No to Love - Feat. Peter Steele *
9. Who's Fooling Who - Feat. Ozzy
10. Into the Night - Feat. Billy Idol
Sekalaista tietoa levystä:
Levy-yhtiö : EMI
Levyn kesto : 50 minuuttia
* = Song highlights
Soittajat:
Tony Iommi - GUITARS
...
Sulje ikkuna!