Papa
Roach on jo monille tuttu tapaus, kiitos hitti-biisin "Last Resort". Itseasiassa
tämä levy on jo tällä hetkellä lähes puoli vuotta vanha, mutta vasta nyt yhtyettä
on alettu mainostaa enemmänkin, eikä Papa Roach ole myöskään mikään uusi tapaus,
sillä tämä "Infest"- albumi on jo bändin viides levy, edelliset levyt tosin ovat
tainneet olla omia kustanteita, mutta kuitenkin. "Infest" on siis bändin ensimmäinen
isolla levy-yhtiöllä (Dreamworks/Universal) tehty levy, ja ainakin Amerikassa
levy on menestynyt erittäin hyvin, koska "Infest" oli siellä TOP5-levy!Mitä Papa Roach sitten on? Yksittäiset kohdat saattanevat muistuttaa Limp Bizkitiä, Kornia tai Nirvanaa, mutta kyse ei ole mistään varsinaisesta hip-hop metallistakaan, enemmänkin Papa Roach on "punkcorea", kuin rapcorea. Vaikutteita on siis tullut hip-hopista, punkista, funkista ja rokista. Biisit siis todellakin kolahtavat ja lujaa, ne kun on vielä tehty pop-biisien maustein, hienoilla melodioilla tietysti. Yhtyeellä on siis hienoinen kaupallinen ote musiikkiinsa, mutta eritoten kuitenkin todella loistavia biisejä!
Levyllä on siis 11 biisiä +1 bonus biisi. Levystä on myös kaksi eri versiota, "clean"- versiossa on mukana biisi nimeltään "Legacy" ja "kirosana"- versiolla on "Blood Brothers", ja tämähän on siis se jälkimmäinen näistä. Levyn aloittaa levyn nimikko-kipale "Infest", joka on myös Papa Roachin keikkojen avauskappalekin. "Infest" toimii ihan hyvin näin levyn käynnistäjänä, tyyli on tälläinen oikeastaan punk-rokkinen. Toisena tuleekin se loistava "Last Resort"- biisi, josta vasta hiljattain tuli hitti, tämä kappale on ehkäpä levyn eniten rapcorein, ja kyllä soundissa on mukana myös vahvoja metalli-vaikutteitakin, kuuleehan sen ihan selvästi. Laulaja Coby Dick on myös erittäin vahva laulaja, joka on varmasti kuunnellut ainakin hiukan Limp Bizkitiä. Papa Roachin ehdottomia vahvuuksia on sen laulaja!
Kolmantena myöskin hitti-veisu "Broken Home", joka on levyn hitain ja rauhallisin biisi, ja sehän kertoo siis avioerosta ja sen vaikutuksista. Ja "Broken Home" taitaa olla myös Coby Dickin sanoituksiltaan läheisin biisi, miehen vanhemmat kun sattumoisin erosivat hänen ollessaan vasta 6-vuotias. Todella kaunis biisi, jonka tosin lopettaa karjunta, mutta olihan se arvattavissakin. "Dead Cell"- kipale kertoo taas tästä samaisesta Columbia- tapauksesta, jossa pojat tappoivat kavereitaan ja lopulta itsensä. Muita bändejä, jotka tästä aiheesta ovat biisin sepustaneet ovat: Nightwish & The Gathering. "Dead Cell" on taas tälläinen vähän punk-rock- suuntauksellinen revitys. "Between Angels and Insects" taasen on vähän raskaampi biisi, jossa pistetään taas vähän räpiksikin, toimiva biisi kuitenkin.
No, entäs sitten tämä "Blood Brothers", joka on tälle versiolle tarkoitettu kipale? Ei niinkään erityisen ihmeellinen kappale, eikä sanatkaan kyllä minun mielestäni kovin rankat ole, mutta ehkäpä biisi on otettu pois toiselta versiolta "kertsin" takia, joka menee näin: "It's in our nature to kill, kill, kill" ja tuo "kill"- kohta huudetaan semmoisella intensiteetillä, että joku saattaisi pitää tuota jopa käskynäkin, mutta näinhän ei toki ole, se joka väittää tuota käskynä, on tyhmä kuten myös Cobykin mainitsi. Ihan OK biisi! Seitsemäntenä "Revenge", jonka tarina on keksitty..onneksi! Sehän kertoo näistä "mukavista" tapauksista, joissa mies hakkaa naista ja nainen lopulta tappaa itsensä, koska ei jaksa enää. Itseasiassa levyn yksi parhaimmista biiseistä ja mukana on myös tyylikästä DJ "skrätsäilyäkin", kovin "kevyitä" biisejä levyllä ei siis ole, musiikillisesti eikä sanoituksellisestikaan.
"Snakes"- kappale on taasen hieman asenteellisempaa menoa, ihan kiva välipala, ja sanoituksetkin rokkaavat! "Do you like how it feels to be stabbed in the back/ And watch the blood spill?", hieman menee meno tässäkin biisissä räpiksi, muttei tämäkään nyt niin huonokaan asia ole. "Never Enough" on "Broken Home":n ohella toinen hieman rauhallisempi biisi, joka on sanoituksiltaan aika seko, Cobyn mukaan elämässä täytyy olla rauhallisuutta ja kaaosta, että voisi olla onnellinen. Tyylikäs biisi. Toiseksi viimeisenä raitana on "Binge", joka kertoo (aah!) ryyppäyksestä ja mukavasti biisi alkaakin: "All I need is a bottle".. ;-) Musiikillisesti jatketaan vähän tuon edellisen biisin urilla, hidas tempoisempaa ja tunnelmallisempaa mäiskettä...
Viimeisenä raitana onkin sitten "Thrown Away", joka onkin taas raivokkaampaa menoa, ihan perus-kamaa tämäkin. Viimeisen raidan kestoksi ollaan merkitty 9:37, mutta se ei suinkaan ole tämän biisin kesto, vaan suoraan biisin jälkeen alkaa yllätyksenä bonus-biisi! Bonus-biisin nimi on "Tightrope", mutta sen vain harvemmat tietävät. No, tämä "Tightrope" on todella hauskan kuuloinen funkistelu-reggae rock- biisi, jonka sanoitukset ainakin kuulostavat erittäin mielenkiintoisilta, harmi vain, ettei minulle ole niitä nyt tässä käsilläni, tyylillisesti ollaan kaaaukana Papa Roachin omasta tyylistä, mutta bonus-biisinä tämä kyllä toimii! Musiikkia levyllä on 46 minuuttia, ja levyhän on nyt ostamisen arvoinen jo muutaman hitti-biisinkin takia! Jo tämä debyytti-albumi kuulostaa hyvin tasokkaalta, mutta sen tiedän, että bändi tulee jatkossa parantumaan vielä huimasti, ja seuraava levy tulee olemaan viimeisen päälle rock! Se sinun hyvä musiikin kuuntelija tulee muistaman, joten "behave little boy". -tony
Songlist:
1. Infest
2. Last Resort *
3. Broken Home *
4. Dead Cell
5. Between Angels and Insects *
6. Blood Brothers
7. Revenge
8. Snakes
9. Never Enough
10. Binge
11. Thrown Away/Tightrope
Sekalaista tietoa levystä:
Levy-yhtiö : Universal Music
Levyn kesto : 46 minuuttia
* = Song highlights
Soittajat:
Coby Dick - VOCALS
Jerry Horton - GUITAR
Tobin Esperance - BASS
David Buckner - DRUMS
Sulje ikkuna!