Voihan
pojat, kun olen odottanut tätä hetkeä, kun saan arvostella tämän sensaatiomaisen
teini-levyn! Tässä on sitä varsinaista poika-energiaa, totta tosiaan. *khihihii*,
anteeksi pieni tunteen purkaukseni, mutta on tämä vaan aikamoista "nu-metallia".
Pistäisinkin tämän yhtyeen samaan kastiin, kuin tuon ihme-pumppu Crazy Townin,
eli ei välttämättä täysin paskaa, muttei välttämättä mitään hirveän hyvääkään
musiikkia ja kyllähän kokemuskin sanoo sen, että kyllä noihin perhosiin sun muihin
helinöihin kyllästyy ennen pitkää...Linkin Park:han on ruvennut nousemaan yhä suurempaan ja suurempaan tietoisuuteen, kiitos lähinnä pelkästään vain soundtrack-vierailujen, joita on jo tähän mennessä kertynytkin jokunen! Ja varmasti myös promovideo "One Step Closer":illakin on ollut omat näppinsä pelissä. Aika ihmeellinen levy tämä "Hybrid Theory" kyllä on; 12 biisiä ja kestoa jopa alle 38 minuuttia(?). Niin, eipä tästä nyt pitämättäkään pysty olla, mutta kyllähän tässä vain aikamoisesta muoti-mylläkästä on kyse, mutta eiköhän tällekin oma markkina-rakonsa löydetä jostain nurkasta, näin ainakin päättelisin Warner Music Finlandin TV-mainoksesta. No, kaikillahan on oikeus tehdä rahaa parhaaksi näkemällään tavalla. Onneksi Linkin Park ei nyt kuitenkaan ihan BSB ole, vaikkei kyllä kaukaakaan heitä. ;-) Oikeastaan jokaisen kappaleen kohdalla tulee mieleen, että: "hei! tämähän on hitti!". Tunnetusti tälläinen reaktio on merkki huonosta ja kertakäyttöisestä levystä, *grin*!
Nu-metallin ja hard rockin välimaastoinen rynkytys-rytkytys käynnistyy biisillä nimeltään "Papercut", joka kuulostaa kyllä niin viimeisen päälle wannabe-hitiltä, että huh huh. Sanoessani; teini-power tajuat kyllä varmasti, mistä on kyse. Laadukasta, mutta simppeliä tavaraa, eikä kovinkaan rankkaa. Bändin vahvuudet ovat muuten kaksi loistavaa laulajaa, sekä todella killerit kertosäkeet, joita jopa Tonykin hoilailee joskus vahingossa, *iik*!! "One Step Closer" on levyn kiistaton hitti, jonka on varmasti kuullut jokainen, ei-kaapissa asuva henkilö, joka omaa kuulon. Teini-aggressiivista ryminää, jonkinlaisesta KEVYT Pantera-maastosta, hienoisilla DJ-skrätsätyksillä ja räppäyksellä maustettuina, bon appetit. Myöntää täytyy kyllä, että biisi soi minunkin korvaani levyltä parhaiten. "With You" on vähän tuskallisempi teini-mast*rbaatio kipale. Tunnelma hiukan koleahko ja hmm... erikoinen! "Points of Authority" tuo mieleen jotenkin Limp Bizkitin, mutta kipaleenahan tämä on myös aika jees! Onhan tällä yhtyeellä suhtkoht omalaatuinen soundi, vaikka se meno tosiaan onkin "hieman" teiniä, *khihihii*... ;-)
"Crawling":in kertosäe on jälleen kerran kympin juttu, ei mahtane mitään, hemmetti, mutta biiseinä kaikki ovat aika karsean paljon samankaltaisia. Tylsyyden kyy kyllä iskee varmasti ennen pitkää, kuten kerran jo mainitsinkin. Toivottavasti en vielä mennyt uhoamaan "One Step Closer":ia levyn parhaimmaksi, koska hidas "Runaway" on se. Melkein Savage Garden:imainen biisi edustaa siis levyn kärkeä! Jo se kertoo, kuinka popista tavarasta onkaan kyse Linkin Parkin tapauksessa. No, mutta hitto; parhaita hitaita, mitä olen kuullut todella pitkiin aikoihin!
"Vaihtelun" vuoksi levyllä palataan vähän mätömpiin tunnelmiin, kappaleessa "By Myself", jossa ei nyt teini-aggren lisäksi ole paljoakaan mitään muuta hyvää. "In the End" ihan ok-tasoa. Hiukan Papa Roachimainen "A Place For My Head" on myöskin tuota edellämainittua tasoa. Levyn räpähtävin biisi "Forgotten" on samalla myös levyn "räjähtävin" ja räiskyvin biisi, näkyypä melkein ilotulitteetkin taivasalla! "Cure For the Itch" on kyllä ehdottomasti levyn ihmeellisin (instrumentaali-)kappale, mutta ainakin minulla se herättää mitä ihmeellisempiä tuntemuksia. Aika kaunis oikeastaan...
Levyn toinen hidas "Pushing Me Away" löytyypi sitten levyn päättäjänä, eikä tämä nyt ihan "Runaway":n tasolle yllä, vaikka ihan nättejä melodioita sisältääkin. On tämä Linkin Park kyllä sellainen kokoonpano, että oksat pois. Heh, heh. Ihan täyttä trendi-musiikkiahan tämä on, eikä tätä enää kukaan vuoden päästä muista enää, ellei sitten bändi uutta levyä ulosta (hittolainen! väärin meni! bändi julkaisi nimittäin samoista biiseistä koostuvan remix-levyn! :-), mutta samapa tuo; kyllä "Hybrid Theory"-albumi tiensä löytää useimpien teinien hyllyihin, ennemmin tai myöhemmin... Kokonaisuutena ihan hyvä levy, mutta kovin helposti kuluva ja kyllästyttävä sellainen. -tony
Songlist:
1. Papercut
2. One Step Closer *
3. With You
4. Points Of Authority
5. Crawling
6. Runaway *
7. By Myself
8. In The End
9. A Place For My Head
10. Forgotten
11. Cure For The Itch
12. Pushing Me Away
Sekalaista tietoa levystä:
Levy-yhtiö : Warner
Levyn kesto : 38 minuuttia
* = Song highlights
Soittajat:
Chester Bennington - VOCALS
Rob Bourdon - DRUMS
Brad Delson - GUITAR, BASS
Phoenix - BASS
Joseph Hahn - DJ/SAMPLES
Mike Shinoda - VOCALS/EMCEE
Sulje ikkuna!