Shokki-Spede Hanson on palannut!!! Holl.. öh, ei vaan "Holy Wood"- nimisellä albumilla,
Marilyn Mansonin mukaan uutukais-levyn olisi tarkoitus olla hyvin kristinuskon
vastaisen näköinen, että kuuloinen; ja näkeehän tämän etukannen kuvastakin, joka
on jo joissakin maissa ja kaupoissa bannattu ja sensuroitu, itse Manson oli tähän
tapaukseen erittäin tyytyväinen, sillä mikäs olisikaan parempaa promootiota kuin
kielteinen kritiikki? Ei yhtään mikään!Levyllään Manson tekee kaikkensa, jotta kuulostaisi mahdollisimman "coolilta", itse biisit ovatkin sitten toissijaisia ja niiden on tarkoitus vain tukea tätä Mansonin wannabe-cooliutta. Ja tottahan toki "fuck you":kin pitää tunkea vähintäänkin joka toiseen biisin, koska ne kohdat nyt vain sattuvat sopimaan sinne tänne, kuulostaahan se coolilta, ja sehän onkin tärkeintä. Yhdestä asiasta ei kuitenkaan olla tingitty, sillä levyllä on todellakin sitä vanhaa ja kuuluisaa: munaa!! Periaatteessa musiikillisesti ei olla menty suuntaan taikka toiseen, mutta jotenkin kappaleet vain onnistuvat kuulostamaan uusilta, ehkä juuri siksi, että ne todellakin ovat uusia, mutta kaikesta huolimatta, vanhan toistoakaan tämä ei ole. Tyylinä on edelleenkin jotain rockin, metallin ja industrialin välimaastosta...
Kansia tutkiskelemalla ei voi kuin nauraa makeasti Mansonien tahallisen tekopyhille kuville, Mansonista on varmaankin noin kymmenisen kuvaa sisäkansissa; Manson kuolemana, oikeutena, keisarina, piruna, taikurina, jne, jne.. jäh, jäh, jäh :-) Oikein hattua täytyy nostaa näille jutuille, on ne vain sen verran oikeutetun hulluja. Jokatapauksessa Mansonin toilailujen mahtikaan ei kauaa jaksa enää herättää huomiota, ehkä Amerikassa mies vielä jotenkin onnistuu shokeeraamaan ihmisiä, mutta enpä sanoisi, että niinkään muualla...enää.
"Holy Wood (in the Shadow of the Valley of Death)" albumilla on kestoa 68 minuuttia ja ainakin biisin kuvatuksia riittää, niitä kun on sattumoisin 19 kappaletta! Levy koostuu osista: A, D, A & M, joilla jokaisella on noin kourallinen biisejä. Jokaisella osiolla on myös oma "alinimikin", joita pystyt tutkiskelemaan alapuolella. Eipä ole kyllä lyhyt albuminkaan nimi. Biisien sanoitukset koostuvat tällä kertaa hyvin peri-Amerikkalaista jutuista: Kennedyn murhasta, uskonnoista, propagandasta (Mitähän Manson itse luulee olevansa?), vihasta, aseista, eli kaikesta, mikä tekee Amerikasta Amerikan ja Amerikasta helvetin.
Levyn käynnistävää "Godeatgod":ia voitaisiin kuvailla tälläiseksi yksinkertaiseksi propaganda-introksi, joka kestää vain parisen minuuttia. Intron jälkeen tuleekin useampi "hitti" - "The Love Song", "The Fight Song" ja "Disposable Teens". Ensimmäinen osa A siis lähestulkoon tukeutuu ja koostuu pelkistä hiteistä. "The Love Song":ia kuvastaa ehkä parhaiten kohta: "I've got a crush on pretty pistol, should I tell her that I feel this way?". Eli rakkaus ei todellakaan tarkoita mitään perinteistä rakkautta, ja tuskin koskaan Mansonin tapauksessa. "The Fight Song" kuulostaa melkein samalta heavy indurokilta kuin "The Love Song":kin, mutta tässä biisissä on kuitenkin soitannossa jotain "Nirvanamaisiakin" elementtejä, siis ihan oikeasti! Onneksi biisit ovat hyvin lyhyitä, sellaisia n. 3 minuutin biisejä, ainakaan niihin ei kerkiä kyllästymään, sillä aina kun näin uhkaa käydä; ponnahtaakin uusi ja senkin jälkeen taas uusi biisi. Neljäntenä raitana onkin singlenäkin tutuksi tullut "Disposable Teens", joka rokkaa albumilla vieläkin paremmin kuin albumilla, sinänsä ihme, sillä biisi on prikulleen sama kuin sinkullakin. Olemme edelleenkin kierrätettävää jätettä ja ties mitä muuta.
Seuraavaksi levyn toinen osa: D, jonka ensimmäisenä biisinä tulee "Target Audience (Narcissus Narcosis)", biisi onkin aika keskinkertainen ja tumpelo hitaampi kappale, no tärkeintä, että kuulostaa edes coolilta. "'President Dead'" kappale sentään on jo parempi roke, soundit ovat kohdallaan, koska ne eivät sattumoisin ole tippaakaan kohdallaan tässä tapauksessa, jotain hämärän tuttua glam-soundia 80-luvulta tai jotain.. no paskanko väliä tuollakaan? Seuraavana kun kerta on levyn ensimmäinen täysin hidas "In the Shadow of the Valley of Death". Huh, biisihän on erinomainen! Biisi on täysin eriluokkaa kuin "Disposable Teens"- sinkulta tuttu "Working Class Hero"- coveri. Ei siinä mitään, biisi saattaisi olla todellinen susi ilman sen sairaalloista ja vaivalloista tunnelmaa, joten onneksi siinä sellainen sitten on. "Cruci-Fiction in Space", varsin railakas biisin nimeksi, vai mitä? :-) Erinomainen on muuten tämäkin! Taidan olla jotenkin sairas, en kyllä yleensä ole koskaan ennen pitänyt tippaakaan Mansonista, mutta mielipiteet muuttuu.. näemmä. Mansonin laulu kuulostaa edelleenkin "viileeltä", en tiedä mikä tämänkin biisin taika lienee, sillä biisinä tämä on äärimmäisen yksinkertainen; taustalla "roikkuu" jokin tikittävä kello, ja muutoinkin biisi vain laahaa eteenpäin. Ehkä se on vain tätä ns. tyylitajua. "Place in the Dirt":kin on ihan kuuntelemisen arvoinen roke.
Nyt onkin vuoro kolmannen osan: A, jonka kaikki biisit ovat aivan mahtavia hittejä! Periaatteessa jokainen A-osan kappaleista voisi olla sinkku, jos minulta kysyttäisiin. "The Nobodies" kuulostaa niin ärsyttävän typerän hyvältä, että oikein hävettää pitää tästä yksinkertaisesta "ei-kukaan"- biisistä. Tunnelma nyt vain sattuu olemaan juuri se oikea. Brutaali "The Death Song" sen sijaan on suorastaan täydellisyyttä hipova, hämärä ja häijysti etenevä industrial potkuri. "I saw a cop beat a priest on TV!". Ehdoton "rewind-play" kappale!! "Lamb of God" on taas tähän väliin hitaampi kappale, jonka senkin pystyy kuuntelemaan sen ihmeempiä ongelmia. Kolmannen osan päättävät biisit: "Born Again" & "Burning Flag", woah! Tuskin enää edes sormilla pystyy laskemaan, kuinka monesti nämä kaksi biisiä olen luukuttanut läpi! Molemmat ovat tyylillisesti oikeastaan aika pitkälti industrial metallia, ensimmäinen kuitenkin rokimpi sellainen ja toinen enemmän metallisempi, mutta rankkoja molemmat kuitenkin ovat. "Burning Flag":ssa on myös tyylikkäät rumpu-kompit, erittäin sahaavat metalliriffit ja myös niin aggressiivinen ote, että oikein hampaita pakottaa! "We are all just stars and we're waiting".
Kahdesta osasta koostuva "Coma Black" aloittaa viimeisen osan: M. "Ihan kiva". Mutta ystävänpäivä - "Valentine's Day" vasta hassulilta kuulostava onkin. Jos ei levyn paras biisi, niin ainakin loistavin tunnelma, sanoitukset sopivat kuin nyrkki silmään tähän biisin (vaikka aika kliseiseltä kuulostaakin)! Sanoitukset kertovat tässä tapauksessa tytöstä, joka on raskaana ja on menettänyt lapsensa, kaikki muut kuitenkin tietävät tämän, paitsi itse tyttö. Ja tämä kaikki tapahtui TV:ssä, jos nyt edes ylipäätään tapahtui, enkä ole edes varma tuosta tapauksesta, koska Mansonin sanoitukset on sen verran kieroutuneesti väännettyjä, no biisin loppupuolella Manson kyllä kuulostaakin kieroutuneelta ja tämä vielä "hey"- huutojen siivittämänä. Toiseksi viimeinen kappale "The Fall of Adam" tarjoilee sekin ihan kohtuullisen hyvää industrial rokkia parin minuutin ajaksi. Ja jos levyn ensimmäistä biisiä kuvailtiin "propaganda-introksi", niin levyn päättävää "Count to Six and Die":ta voitaisiin kuvailla outro-sellaiseksi...
Blah, blah.. paljonpa tekstiä irtosi Mansoneittenkin perheestä, mutta kaikesta huolimatta levy on jotensakin omituisen hyvin onnistunut, enkä kyllä ole yhtään täydellisesti "turpaan antavaa" arvosteluakaan "Holy Wood":ista lukenut. Levyllähän oli tarkoitus olla myös jonkinlaista multimedia-mössöäkin, mutta eipä siellä nyt sitten ollutkaan kuin yksi vaivainen internet-osoite, jippii! Kyllä Marilyn Manson kaikki kehunsa ja haukkunsa on varmasti ansainnut, siitä ei voida kiistellä. Ja uskokaa tai älkää Marilyn Manson on varmasti yksi "aidoimmista" yhtyeistä Amerikassa, he sentään myöntävät olevansa tekopyhiä! Suurin osa muista yhtyeistä kehittää itsellensä täysin ääliömäisen imagon, joka on niinsanotusti täyttä puppua ja on jopa niin puppua, että turpiin tekisi mieli vetäistä jok'ikistä yhtyeen jäsentä! Case closed. Dismiss! -tony
Songlist:
A (In the Shadow)
I: Godeatgod
II: The Love Song *
III: The Fight Song *
IV: Disposable Teens *
D (The Androgyne)
V: Target Audience (Narcissus Narcosis)
VI: "President Dead"
VII: In the Shadow of the Valley of Death
VIII: Cruci-Fiction in Space
IX: A Place in the Dirt
A (Of Red Earth)
X: The Nobodies
XI: The Death Song *
XII: Lamb of God
XIII: Born Again
XIV: Burning Flag *
M (The Fallen)
XV: Coma Black - a) Eden Eye , b) The Apple of Discord
XVI: Valentine's Day
XVII: The Fall of Adam
XVIII: King Kill 33 Degrees
XIX: Count to Six and Die (The Vaccuum of Infinite Space Encompassing)
Sekalaista tietoa levystä:
Levy-yhtiö : Universal Music
Levyn kesto : 68 minuuttia
* = Song highlights
Soittajat:
Marilyn Manson - VOCALS
Ginger Fish - DRUMS
John 5 - GUITARS
M.W. Gacy - KEYBOARDS
Twiggy Ramirez - BASS
Sulje ikkuna!