Mayhem : Grand Declaration of War (2000)

Se "aidoin" bm-kokoonpano Mayhem on siirtynyt Season Of Mistin talliin, jolle myös Suomen oma ...and Oceans levytti muutaman albumin verran. Wolf's Lair Abyss ministä on kulunut jo jokin tovi ja nyt silmieni edessä komeilee Grand Declaration Of War, varsin epätavallisine kansineen. Ainoa viittaus mustempaan on kannessa suurena komeileva Mayhem-logo. Jo päältäpäin näkee, että 80 - 90-luvun hulluista vuosista on kuljettu pitkä matka ja paluuta menneeseen ei ole. Miltä maistui Sodanjulistus Mayhemin malliin? Kepeä selonteko edellämainitusta ja paljon muuta.

GDOW alkaa osalla kaksi (mitä v****a?!?!). Ensimmäinen osa tietysti oli Wolf's Lair Abyss mini cd, josta ei sen enempää. Heti alkuun merkille panee varsin miellyttävät ja puhtaat soundit. Kitarointi tuo mieleen (ainakin soinnillisella) samankaltaisuudellaan Satyriconin Rebel Extravaganzan. Nimikko biisi taitaapi olla jonkinmoinen intro, sillä rakenne on jotenkin "valmistelevan" oloinen. Se viestittää "Odotahan, kohta lähtee ja lujaa". Uumoilin oikein, sillä heti kakkoskappaleesta alkaen vauhti on reipasta ja pysyykin sillä tasolla melkein loppuun asti. Jyräävä kitaravalli ryöppyää uhmaavasti päälle ja Hellhammer kompittaa varsin progemaisesti, eikä tämä tee levystä yhtään sen "helpompaa". Kappaleissa ei ole varsinaisia kertosäkeitä, tms. Joten kyse ei ole mistään Bon Jovin tapaisesta mukana hyräilystä. Ensimmäiset kuuntelukerrat antavat levystä hyvin hajanaisen kuvan: Väliin on saatettu tunkea tyhjää puolen minuutin verran. Levyn koukku onkin mielestäni siinä, että se tulee kuunnella herkeämättömällä korvalla, sillä Mayhem maalaa äänikollaasinsa vaikeilla riffeillä ja kappaleet jatkuvat ilman kepeitä suvantokohtia. Rakenteet ovat vähintäänkin omituisia, sillä Maniacin lietsonta ja uhoaminen, joita myös eräänlaisiksi introiksi voisi kutsua, voivat hyvinkin kestää useita minuutteja ja juuri kun luulet kappaleen todella alkavan se loppuu.

Mayhem on aina mielestäni ollut tyyliltään hyvin väkivaltainen orkesteri, mutta nyt fyysinen pahoinpitely on noussut henkiselle tasolle. Erityisesti sanoitukset mietityttävät minua. Oman tulkintani mukaan ne kuvailevat jonkinlaisia kasvukipuja ja henkisiä muutostiloja, jotka ovat muokattu sotaisaksi uhoksi. Mayhemin maailma on suoraan sanoen sairas ja pelottava. Ensimmäiset kuuntelukerrat eivät oikein tahdo säväyttää, mutta kun levyyn pääsee sisään paluuta ei ole. Grand Declaration Of War vääntää ajatukset ylösalaisin. Onko tämä todella niin älykästä musiikkia kuin luulen sen olevan? Voin puhtaalla omalla tunnolla sanoa, että Mayhem on tehnyt omaperäisimmän ja omintakeisimman levyn mitä blackmetal-saralla on kuultu moneen vuoteen. Kolmannen osan alussa kuultavat mietteet kuvaavat hyvin kehitystä pelkästä mättöbändistä nykyhetkeen. Levyn heikoin lenkki on kolmannen osan avausraita. Tökerö teknobiisi ei jaksa hirveästi säväyttää. Tämä olisi voitu toteuttaa huomattavasti tyylikkäämmin. Ehkäpä Ulver-henkisesti? Kaikesta huolimatta raidan kuuntelee mukisematta läpi. Jospa kappaleen tehtävä onkin vain erottaa osat kaksi ja kolme toisistaan, sillä siinä se onnistuu. Levystä on oikeastaan erittäin vaikeaa kirjoittaa mitään järkevää paperille. GDOW herättää paljon ajatuksia, mutta sitäkin enemmän kysymyksiä. Näihin kysymyksiin ei oikein vastaustakaan löydy. Ehkäpä muutaman vuoden kuluttua ilmaantuukin ratkaiseva neljäsosa. Ehkei nyt välttämättä moisella nimellä. Jos sitä nyt tulee ollenkaan, tätä en toisaalta ihmettelisi ollenkaan, sillä Mayhem on nykyisin äärimmäisen arvoituksellinen bändi. Vaikka levy on armottoman kova paketti, sitä tuskin voi varauksetta suositella useimmille. Jos jotain negatiivista haetaan, paketin rakenne voisi olla huomattavasti selkeämpi. Kappale kappaleen perään.

Grand Declaration Of War on lyhyesti kuvailtuna älykäs ja tunnelmoiva (!!!) blackmetal-levy. Tämä ei ole mitään taustamusiikkia illanistujaisiin. Levy toimii parhaiten ikkunan eteen viritetyssä mukavassa nojatuolissa istuessa ja ulos pauhaavaa syysmyrskyä katsoessa. Levy tuo pintaan lukemattomia kysymyksiä, tai tyhjentää mielen hypnoottisella tavalla. Ainakin minun aivoni ovat paisuneet luvattomasti tätä kuunnellessa. -jarvis



Songlist:
Part II

A Grand Declaration Of War
In The Lies Where Upon You Lay
A Time To Die
View From Nihil
Untitled I

Part III

Il Principe
I) A Bloodsword And A Colder Sun
II) Crystalized Pain In Deconstruction
III) Completion To Science Of Agony
IV) To Daimonion

Sekalaista tietoa levystä:
Levy-yhtiö : MNW (edustus?)
Levyn kesto : 40 minuuttia
* = Song highlights


Soittajat:
Hellhammer - DRUMS
Maniac - VOCALS
Necrobutcher - BASS
Blasphemer - GUITAR


Sulje ikkuna!