Ainakin allekirjoittanut odotti Slayerin uutta levyä enemmän, kuin mitään muuta levyä tänä vuonna. Levynhän piti tulla jo aikapäiviä sitten ulos, toisin kävi kuitenkin, mutta pettymystä en joutunut kokemaan. Slayer:hän on tosiaan tuota levy-yhtiötä vaihtanut kuin sukkia ikään, eikä tämäkään levy ole poikkeus, sillä Slayer muutti Sonylta Universalille. Lieneeköhän sitten ollut viisas päätös, mutta päätös mikä päätös. Vaikka odotin levyä kovasti, en siltä silti odottanut mitään maata mullistavaa, joten ymmärtänet siten mistä virnistykseni sai alkunsa levyn kuultuani... Grrr...Ensimmäisenä silmään levyssä ottaa sen kansi, joka on varsin yksinkertainen valkoinen plätyskä, neljällä kultaisella ristillä, tämä ei tosin ole muuta kuin oikean kannen edessä oleskeleva sensuuri-kansi. Nimittäin kun oikein osaa etsiä, niin alta paljastuu oikea kansi, jossa on raamattu, johon on painettu Slayer ja läiskitty vähän ketsuppia päälle lisämaustetta tuomaan pahimmille moralisteille. Myös sisäkannet ovat jotain erikoista, joista en nyt jaksa sen enempää jaaritella.
"God Hates Us All" on siis Slayerin kymmenes varsinainen studio-albumi, joka on kiistatta yhtyeen väkivaltaisin, paraslaatuisin ja mahdollisesti jopa rankin, ja... paras. Jo ennen albumin ilmestymistä ja kuunneltuani biisin "Bloodline" olin täysin myyty mies. Levyhän nauhoitettiin Bryan Adamsin omistamassa studiossa, ja kaikki ilmeisesti ovat kuulleet, kuinka pojat "sisustivat paikan", niin en siitä sen enempää kerro. Levyn tuottajana toimi Matt Hyde, jota parempaa miestä tuskin olisi tähän hommaan ja levylle saatu. Levyn käynnistyttyä "Darkness of Christ":illa, olo tulee melkoisen levottomaksi, kun kuuluu ties mitä kitaran vingutusta ja höpötystä, kunnes lopulta Tom Araya huutaa: GOD HATES US ALL! Ja lopulta käynnistyy kappale "Disciple" ja varsinainen murjonta alkaa. Aivan tulee teini-vuodet mieleen ja se mahtava angsti, mikä niinä anarkistisina aikoina vallitsi, jos nyt joku tulisi tähän huoneeseen mottaisin häntä turpiin, ja väittäisin Slayerin musiikkia syylliseksi ja olisin vain kiltti "musiikin uhri" :-) Tuo Slayerin oikeuteen haastaminenhan onkin jo ilmeisesti muoti-ilmiö, niin eiköhän pistetä vain lisää pökköä pesään? Vitsi vitsinä. Näin tarttuvaa väkivaltaisuutta ei missään muussa yhtyeessä ole, piste. Ei edes Slipknotilla, vaikka kieltämättä Slayerin pojat myönsivät ottaneensa joitain vaikutteita Slipknotilta, en silti vertaisi näitä kahta yhtyettä toisiinsa. Ei sitä, etteikö molemmista yhtyeistä voisi kuitenkin pitää, mutta Slayer on ollut ja tulee aina olemaan thrash-metallin yksinoikeutettu jumala.
Eiköhän lopeteta se pakanointi, kun seuraavana kipaleena tulee "God Send Death" ;-) Levyn kannessa on tarra, jossa mainostetaan "God Hates Us All":in olevan yhtä rankka kuin "Divine Intervention", yhtä groovahtava kuin "Diabolus in Musica" ja yhtä nopea kuin "Reign of Blood". Aika nappiin meni. Yhden moittimisen aiheen kuitenkin löydän, nimittäin vaikka Kerry King onkin kieltämättä loistava kitaristi, olisi miehen silti syytä opetella uusi soolo tai vaikka parikin. Onneksi levyllä on myös kestoa, toisin kuin klassikko-"Reign of Blood":illa, nimittäin peräti 42½ minuuttia! Ja Slayerin tuntien se on varsin pitkä kesto levylle. Kiistatta levyn hiotuimmaksi timantiksi nousevat mm. kappaleet "New Faith", "Exile", "Bloodline", "War Zone" ja kuningas-biisi "Here Comes the Pain", jota myös radiokanavalla nimeltään Radiomafia olen ollut kuulevinani yön pikkutunneilla. Jos Slayer onnistuu luomaan kappaleessa "New Faith" tälläisen aggression LEVYLLE, niin voin vain kuvitella, miltä tuntuu kuulla tämä livenä...
Vaikka edellä mainitsinkin "parhaita" biisejä, muutkaan kappaleet eivät häviä juuri lainkaan. Eikä oikeastaan häviäkään. "God Hates Us All" on varma nakki, sen kun ostat; tuskin petyt. Petyt, jos et tätä osta. Jos pitäisi valita tämän ja Slipknotin uuden väliltä, niin ottaisin tämän saman tien, enkä miettisi sekuntiakaan, kun kärräisin jo tätä kassalle. Vain Slayer onnistuu tekemään vanhoista aineksista näin uuden kuuloista ja mahtavan kuuloista tavaraa, arvosanan anto ei tuottanut hetkeäkään ongelmia. Levyn olen kuunnellut jo ainakin tuhat kertaa ja koko ajan levy vain jaksaa pistää sanattomaksi miehen kuin miehen... Slayerin paras albumi ja thrash-metal klassikko jo syntyessään! -tony
Songlist:
1. Darkness of Christ
2. Disciple
3. God Send Death
4. New Faith
5. Cast Down
6. Threshold
7. Exile
8. Seven Faces
9. Bloodline
10. Deviance
11. War Zone
12. Here Comes the Pain
13. Payback
Sekalaista tietoa levystä:
Levy-yhtiö : Universal Music
Levyn kesto : 42½ minuuttia
* = Song highlights
Soittajat:
Tom Araya - VOCALS/BASS
Kerry King - GUITAR
Jeff Hanneman - BASS
Paul Bostaph - DRUMS
Sulje ikkuna!