On sunnuntai-ilta, kello lähestyy uhkaavasti maagista aikaa: 21.30, viikon paras hetki. Kysyt, miksi paras hetki? Kiitosta lienee antaminen SubTV:n porukoille, jotka ovat niin auliisti saaneet kerrankin jotain laadukasta näkyviin Suomen TV:ssä; Raw:n & megalomaanisen SmackDown:in (WWE-painisarjoja, niille jotka eivät tiedä)! Aikaisemmin SmackDownissa (nyttemmin Rawissa), uljaasti, maailmanomistus-asenteella potkuroiva Chris Jericho uhmaa lähetyksissä (lähes poikkeuksetta joka kerta..), joko sanomalla: "I am king of the world!" or "I'm a huuuuuuuge rock star!". Taisipa miehen kotisivuilla lukeakin kyseiset lauseet mieli-lausahduksissa. Mikäli kuulut niiden onnettomien joukkoon, etkä tiedä mistä on kyse; Chris Jericho AKA Moongoose McQueenin virallinen titteli on, ei sen vähempää eikä enempää kuin "Rock God", sekä tietysti ja etenkin Fozzy-yhtyeen maanmainio vokalisti.Harmikseni promo-materiaaleista kasaan poimituilta bio:ilta en juurikaan saanut Fozzyn menneisyydestä mitään selville. Ilmeisesti bändin taival on lähtenyt liikkeelle 80-luvun taitteessa, ja bändin suosio on ainakin Japanissa ollut mitä valtavin. Ja mitä nyt tuossa ohimennen mukana tulleelta loistavalta video-dokkarilta kuulin, on Fozzy ollut aina lähinnä live-bändi ja levyt ovat olleet vain silkkaa bonusta. Tiedossani ei ole myöskään, onko dokkaria julkaistu virallisesti koskaan, mutta hauskalta videolta selvinnee mm. Jerichon (käytän mieluummin tätä tuttavallisempaa nimeä) ensimmäinen "ammatti". Joka oli muuten Japanilaisessa McDonaldissa, toimia Ronald-pellenä ja poseerata lapsille :-) Videoilla Fozzya käyvät kehuskelemassa, mm. Dee Snider (Twisted Sister), Mike Portnoy (Dream Theater), jne. Mike Portnoyta kuulemma yksi eniten vaikuttavimmista rumpaleista on ollut Fozzyn rumpalimies KK Laflame.
Tästä pääsemmekin käsiksi yhtyeen, kokonaisuutenakin mielenkiintoiseen line-uppiin, joka koostuu tietysti "The Rock God" McQueenista (Jericho), entisestä Stuck Mojo kitaristi Rich Wardista, juustohullusta rumpali KK Laflamesta, mykästä(?) kitaristi The Kidistä, maailman huonoimman heviletin omistavasta basisti Claude "Watty" Watsonista, sekä viimeisimpänä ja vähäisimpänä Lord Bayden Powellista (Andy Sneap)!
Mikäli arvio tuntuu tässä vaiheessa omituiselta ja Fozzy-nimenä ei sano Sinulle vielä mitään, niin odotahan vielä kun sanon tähän väliin että Fozzy on kaiken muun lisäksi coveri-bändi. Johan alkavat bändin tärkeimmät ainekset olla jo selvillä. Levy käsittää 11 huikeaa rallia, joten näiden alkusanojen siivittämänä voisikin sanoa, että kerrankin SPV on saanut käsiinsä todellisen kultakimpaleen...
Levy käynnistyy intro-raita "Whitechapel 1888":lla, josta nyt ei vielä oikein voi sanoa juuta eikä jaata. No, itse levyhän lähtee sitten käyntiin niinkin tuntemattomalla kappaleella kuin "To Kill a Stranger". Pahimmat skeptikothan voisivat tässä vaiheessa pykkiä Fozzyn samantien jonnekin "kikkelihevin salaisiin kansioihin", mutta ehei..myöntää toki voin, että Jerichon laulu on suurimmilta osin sitä ns. perinteistä "korkealta ja lujaa"-meininkiä. Silti(!), Jerichon äänessä on jotain sellaista, mitä ei keneltäkään toiselta laulajalta löydy eli perkeleesti munaa ja muille öykkäreille niin - tuntematonta - voimaa! Ja bändi koostuu muutenkin aivan h-vetin loistavista muusikoista, varsinkin kitaristit vedättävät vanhoihin metalli-legendoihin sellaista potkua, ettei biisejä juurikaan enää edes erota lainoiksi. Voisipa melkein sanoa, että jo levyn kansikuvasta tietää mitä on tuleman; Metallin Uusi Testamentti.
Levyn nimi-biisi "Happenstance" yllättää rauhallisemmalla tempollaan ja Jerichon upealla, sekä ajoittain myös huomattavasti tunteikkaammalla laulu-äänellään. Kertakaikkisen upea biisi tämäkin, ei ihmekään että levy on noussut yhdeksi lempi-levyistäni, all-time! Fozzy on taas omassa elementissään kun metallisen rokkaava "Freewheel Burning" jyrähtää käyntiin. Levyllehän ei oikeastaan ole päätynyt ensimmäistäkään turhaa revitystä, vai miltäkö kuulostaa uudelleen henkiinherätetty "Mob Rules" tai "With Fire"?
Albumin kovimmiksi revityksiksi nousevat, ilman epäilyksen varjoakaan "Big City Nights", joka saa itse KISS Armynkin suorastaan rukoilemaan polvilleen siitä hyvästä, kun eivät saaneet koskaan biisistä yhtä rokkaavaa tai pikemminkin metallisen rokkaavaa! Myös iki-ihana "L.O.V.E. Machine" on onnistunut melko herkullisesti, kipaleesta löytyvät kaikki Fozzyn parhaimmmat palat; Jerichon kertakaikkisen mahtavat vokaloinnit, rokkaavat riffit ja pot-pot-potkuri rumpu-tykitykset. Raiskausta? Ja mitä vielä! Adoptointia lähinnä ;-) Mutta jos aivan todellisesta kuningas-biisistä on kyse, niin silloin käännymme legendaarisen (Fozzy:n oman kappaleen) "Crucify Yourself":in puoleen. Rankat riffit ryydittävät, tätä lähes death-metal biisiä joka taitaapi olla koko levyn rankin. Välillä vokaalit vedetään puhtaasti ja välillä mahtavasti öristen. Ja kitara-mestarit osaavat hommansa sitten niin perkeleen upeasti! Fiilis on biisissä alusta loppuun asti suorastaan huikea...
Levyn ehkä "heikoimmat lenkit" ovat yllättävästi "Balls to the Wall" ja "Where Eagles Dare", mutta se tuskin on ollut bändin vika, sillä kyllähän nuokin kipaleet rokkaavat viimoisen päälle, ja saavat jokaisen metalheadin moshaamaan. Ehkä niissä on vain vähiten niitä Fozzy-mausteita, mene ja tiedä sitten.
Vähän ennen kuin sain Fozzyn levyn käsiini, olin jo lähes täysin unohtanut koko metalli-musiikin, mutta "Happenstance":n kilahdettua posti-luukkuuni (ja lukemattomien levyn kuuntelu-kertojen jälkeen..) se sai taas muistamaan mikä metalli-musiikissa on alun alkaenkin aina viehättättänyt; se voima, asenne ja rytinä jollaista ei mistään muusta musiikin lajista tulla koskaan edes löytämään! -tony
Songlist:
1. Whitechapel 1888
2. To Kill A Stranger
3. Happenstance
4. Freewheel Burning (Judas Priest coveri)
5. Mob Rules (Black Sabbath coveri)
6. Big City Nights (KISS coveri) *
7. Crucify Yourself *
8. L.O.V.E. Machine (W.A.S.P. coveri) *
9. Balls to the Wall (Accept coveri)
10. With the Fire
11. Where Eagles Dare (Iron Maiden coveri)
Sekalaista tietoa levystä:
Levy-yhtiö : SPV
Levyn kesto : 48 minuuttia
* = Song highlights
Soittajat:
Moongoose McQueen AKA Chris Jericho - VOCALS
Rick Ward - GUITAR
KK Laflame - DRUMS
The Kid - GUITAR
Claude "Watty" Watson - BASS
Lord Bayden Powell - GUITAR
Sulje ikkuna!