Filosofinen pohdinta trendien vaaroista. Humoristisen kuoren alta paljastuu karu totuus...Voi pimpelipompeli tivolipelin yllätyspallohärveli! Heräsin eräänä surullisena lokakuun aamuna ja kauhukseni huomasin, että en ollut nukkunut kuin kolme tuntia (syy siihen oli valitettavan ilmeinen!). No, opinahjoon oli mentävä ja eikun fiilistely musiikkia päälle puettaessa. Pikainen vilkaisu CD-telineeseen ja… silloin käteni tarttui johonkin VIHREÄÄN! Ei, en voinut uskoa todeksi näkemääni! Omistin Children of Bodomin jok´ikisen hikisen hengen tuotteen aina Somethin Wildista Tokion liveilyyn! Minä, muotitiedoton ihminen olin retkahtanut johonkin tanssilistojen pippelikvartettiin! ”Mutta sehän on suosittua musiikkia! Ei siitä saa pitää!”, sanoin itselleni. Siitä lähtien minua vainottiin… kadulla vastaani käveli taukoamattomasti Haistakaapa Vittu!- paitaisia ihmisolentoja aina vauvasta vaariin ja he kaikki nauroivat taukoamattomasti Moonsorrow- paidalleni!
En voinut mennä kouluun! Vieroitusoireet olivat alkaneet! Suunnistin lähimpään levykauppaan vastenmielinen hymy kasvoillani. ”Helou hoitsu! Oliskos täällä sitä Chicken of Bottomin uusinta?”, kysyin yrittäessäni olla jotenkin hauska ja samalla muka välittämättä asiasta. ”Ei kuule löydy. Viimenen meni aikoja sitten. Huomenna tulee kyllä Cradle of Filth oikein pahvikansissa jos kiinnostaa?”, vastasi myyjä jotenkin pilkallisesti…olin täysin lyöty. Vaivoin keinahtelin ulos tietäen että olisi vielä yksi mahdollisuus: ANTTILA! Pikavauhtia Alkon ohi (nyt käsitätte tilanteen vakavuuden) ja suoraan pikkuliikkeeseen, jossa ei tunnetusti ollut kuin teknoa ja klassista. Eikä ollut myöskään yllättävää että sieltä löytyi etsimäni! Käsitin että maailmassa oli vielä yksi paikka, joka oli säästynyt näiltä klamydia- fanin järjen juoksun omaavilta järvimurhapaitaisilta roskakulttuurin päivänpilaajilta: ANTTILA! Silloin huomasin myös että kaikki kulta ei kimalla! Käsissäni oli Children of Bodomin ”Follow the Reaper”!
Sitten levy koneeseen! ”Follow the Reaper”- biisi starttaa. Taattua Bodom materiaalia. Mitä nyt pikkuseikoista kuten ”Hate Me” synämelodia väärinpäin. Merkin arvoinen esitys. Tahti jatkuu samana koko levyn, se on hyvä. Laihon pojat kerta kaikkiaan hipovat täydellisyyttä! Lisäplussaa todella mehukkaan kuuloisista koskettimista. Tulee melkein jano. Siis jopa niin mehukasta ettei edes Borgnagarin ”Quintessensen” kansitaide vedä vertoja! Tuhansia kitaravalleja ja metallisahan tarkkaa rummutusta. Sanoituksista en vieläkään välitä paskan vertaa mutta eihän se ole edes pääasia! Pääasia on että on hauskaa! Sitä teidän Emperor-miesten on syytä miettiä.
En keksinyt yhtään järkevää syytä edes kirjoittaa tätä arvostelua! Se oli vain yksinkertaisesti pakko tehdä. Tämä aivan samanlaisia tunteita herättävä kuin aiemmatkin Bodomin julkaisut: Tätä kuuntelee ja rokkaa täysillä viikon ja sitten tämän unohtaa. Mutta mitä siitä. Pääasiahan on että on hauskaa. ”I don´t give a fuck if ya hate me”! -virvatuli
Songlist:
1. Follow the Reaper
2. Bodom After Midnight
3. Children of Decadence
4. Everytime I Die *
5. Mask of Sanity
6. Taste of My Scythe
7. Hate Me!
8. Northern Comfort
9. Kissing the Shadows
Sekalaista tietoa levystä:
Levy-yhtiö : Spinefarm Records
Levyn kesto : 38 minuuttia
* = Song highlights
Soittajat:
Alexi Wildchild Laiho - VOCALS, GUITAR
Jaska Raatikainen - DRUMS
Henkka T. Blacksmith - 5-STRING
Janne Warman - KEYBOARDS
Alexander Kuoppala - GUITAR
Sulje ikkuna!