To/Die/For : Epilogue (2001)

Tiedänhän minä... törkyisen myöhässä tulee tämäkin arvio. Senhän todistaa jo sekin, että bändi on tullut nähtyä jo livenäkin ja levynkanteen on ilmestynyt 4 töherrystä, 4 siis siitä syystä, että Roope Latvala on/oli otettu paikkaamaan toisen häipyneen kitaristin paikkaa. Livenähän bändi toimii, vaikka kyseessä olisi kuinka surkeita biisejä. Olen kyllä kuullut negatiivistakin palautetta TDF:n keikoista, mutta hyvin pojat mielestäni homman hoitivat Nightwishin:kin kokoisen yhtyeen lämppärinä...

No, se liveilystä. "Epilogue" on siis yhtyeen toinen täyspitkä kiekko, jolla tarjolla 10 rallia, joista jo 2 oli tuttuja sinkun muodossa. Sitten ensimmäisen levyn, TDF on saanut otteeseensa enemmän varmuutta ja tämän johdosta materiaali on entistäkin helpommin avautuvissa, vaikkei kyseessä olekaan kertakäyttö-lautanen. Enemmän naisiin vetoavampaa, vähemmän metallista, sekä entistä hiotummat soundit. Sitä on "Epilogue", parhaimmillaankin.

Muttei muutos silti olisi ollut niin radikaali, etteikö tätä samaksi yhtyeeksi tunnistaisi, vaikka koneita on tullut jonkin verran mukaan ja kokonaisuutena meno on ehkä hieman vähemmän raskaampaa, kuin "All Eternity":llä, silti TDF:n tunnistaa, kuten ennenkin. Levyn intro on tiukka ja yllätyksellinen, psykeedelinen pimputus, jonka jälkeen Tonmin tykitys kajahtaa useammankin kerran vasemmasta ja oikeasta kajarista, eri aikaa tietysti, että juttu kuulostaisi "coolilta" ja kuulostaahan se! Onhan biisi muutenkin hieno ja haikea teos, levyn raskaammasta päästä, onhan TDF:llä kuitenkin kovat paineet pitää itsensä metallistien sekä valtavirran hyväksymänä, siitä syystä yhtye luultavasti meneekin siis siitä (mistä aita on matalin?), mikä mahdollisesti miellyttäisi kaikkia. Mutta voihan tietysti olla myös mahdollista, että kaikki mitä tässä nyt jauhan on täyttä paskaakin. Paskaahan jauhankin, mutta perääkin jutuissa saattaa olla, no jos ei muuta niin ainakin se perä.

"Vale of Tears" taas jatkaa juuri niin kuin odottaa saattaakin, eli vieläkin haikeimmin fiiliksin ja kivoilla loilotuksilla, en tätä silti voi haukkua, sillä TDF:n musiikkia jaksaa kuunnella ilman minkäänlaisia ongelmia ja tämän kuuntelu ei todellakaan tuota samanlaisia ripuli-tauteja, kuin esim. HIM:in "In Joy and Sorrow":in kuuntelu... *PUKE*! TDF sentään on aito juttu, eikä mitään pakkopulla-mössöä, kiitos. Mutta sitten! Paukahtaa "Hollow Heart"-hitti! Kyseisen biisin ovat luultavasti kaikki jo kuulleet, videokin on varmasti tullut monille tutuiksi, mm. SFP:n viikon video-sivustolla. Tuon kuulun Apulanta-basistin nikkaroimaa videota vaivaa tosin hieman eräänlainen tylsyys, hieman räväkkyyttä olisi saanut olla tuossa visuaalisessa puolessa enemmän, mutta menihän tuo mustavalko-linjakin joten kuten. Biisissähän on kaikki hitin ainekset, hyvä kertsi, Lullacryn Tanya (Mitä!? Objektiivisuus kunniaan, eiksje ;-), tyylikkäät rumpukompit, sekä vähän teknoviboja seassa. Onhan levyllä paljon muitakin biisejä, hyviä ja sitten on tietysti vähän vähemmän hyviä, joista seuraavana "Veiled". Joka menee tuonne totaalisen hitaan puolelle. Taustalla soi koko ajan kaunis melodia ja viulu, edustalla kappaleessa siis vokalisti Japen hieno ja karismaattinen lauluääni. Levyn "välipalana" kappale toimii kyllä loistavasti.

Seuraavassa biisissä kuulemme taas enemmän sitä räväkämpää-rokki osastoa, "The Unknown", joka ei nyt kuitenkaan ihan niin hirveän raskas olekaan. Sanoisinko aika tavallinen biisi, vaikka tarttuvuutta löytyykin. Tarttuvin tsipale koko levyltä on kuitenkin "Frail Without You", jossa bändi tasapainoilee rääkymisen ja kauniin hoilailun välimaastossa, ja onnistuukin siinä tippumalla tukevasti jaloilleen. Ja kyllähän TDF sen sooloilun taidon taitaa vieläkin paremmin kuin monen monet muut eunukki-bändit. Raskaimman biisin tittelit tältä platalta saanee kappaleet "In Solitude" ja sinkulta tuttu "Immortal Love". Ei kappaleet tietenkään ole mitään tuplabasari-mössöä, pikemminkin soundit ovat näissä jykevämmät, sekä tappavan ahdistavat. "Immortal Love":n tapauksessa tosin eteenpäin mennään hiukan nopeammin. Ei moittimista.

"Chains"-kappale lienee monille se, joka nostaa hius- ja persekarvat lopullisesti pystyyn melko teknomaisena biisinä (vaikkei se sitä loppujen lopuksi olekaan), nimittäin introssa koneet jytää ja naisvokalointi on miltei poppia, tai sitähän se juuri onkin. Yllätyksenä biisi tosin jyrähtää intron jälkeen aikamoiseksi rokki-meiningiksi, ja kyseessä saattaa ollakin koko levyn räväkin biisi, ja voi tuota Tanyan suoritusta loppusuoralla... aah!

Levystä muuten mainittakoon, että kokonaiskestoksi on saatu tasan 74 minuuttia. Tämähän ei voinut olla totta, eikä ollutkaan, nimittäin viimeinen raita "Garden of Stones" on pituudeltaan 38 minuuttia, vaikkei kyseinen biisi kestä kuin vaivaiset 5½ minuuttia. No, tuosta biisistä ei enää niinkään ole sanottavaa, bonusbiisistä senkin edestä. Parin hiljaisuuden täyttämän minuutin jälkeen To/Die/For palaa taas henkiin, entistäkin herkemmissä tunnelmissa. Harmi vain, että biisi kestää vaivaiset parisen minuuttia, jonka aikana kuullaan levyn tiukin metalliriffi. Harmi vain, että levyn viimeiset 29½ minuuttia kuulemme tätä samaista riffi-revitystä, tauotta rewind-playna ja vieläpä kaiken lisäksi monona! On siinä pojilla varmasti ollut hauskaa studiossa. (Tämä on kuviteltu tilanne) "Hei, mitenhän saatais toi meiän levy täyteen? -Eiköhän pistetä tää mun paras riffi soimaan siihen puoleks tunniks, eiksjee!?". No, ehkei ihan niinkään, mutta parempaakin täytettä varmasti pojilla olisi ollut. Oikein harmittaa, kun unohdin kysyä Tonmilta, mikä merkitys kyseisellä vedolla oli. Arvaisinpa, ettei sillä juurikaan ole mitään merkitystä. Mutta kuitenkin, kaikenkaikkiaan yllättävän tyydyttävä platta gootista ja hevistä pitäville... -tony



Songlist:
1. Crimson Twins
2. Vale of Tears
3. Hollow Heart *
4. Veiled
5. The Unknown
6. Frail Without You
7. In Solitude
8. Chains
9. Immortal Love *
10. Garden of Stones

Sekalaista tietoa levystä:
Levy-yhtiö : Spinefarm Records
Levyn kesto : 74 minuuttia
* = Song highlights


Soittajat:
Jape Perätalo - VOCALS
Tonmi Lillman - DRUMS
Joonas Koto - LEAD GUITARS
J-P Sutela - GUITARS
Marko Kangaskolkka - BASS


Sulje ikkuna!