Kun tulee puhe asiasta nimeltä black metal, monien huulille muodostuu sana: Dimmu
Borgir. Orkesteri on jo itsessään käsite ja on antanut "kasvot" black metallille
mainstream-tasolla. Tämän asian positiivisuudesta voi tietysti olla montaa mieltä,
mutta ei se mystinen bläkkikään enää ole sitä paskasoundi-tuhinaa pottukellarissa
äänitettynä. Jonkun täytyy näyttää tietä tässäkin suhteessa. Kyseinen levy ei
varmaankaan enää arvosteluja kaipaa, mutta tunnen tämän olevan täyttämätön velvollisuus
(mieluinen, sellainen).ETDT starttaa Jyrkistä (lol) tutulla "Mourning Palace"lla, joka ei jostain ihmeen syystä kyllästytä vieläkään. Tätä biisiä on tullut veivattua valehtelematta satoja kertoja, kuten koko levyä yleensäkin. Heti alussa Shagrath näyttää närhen munat useimmille genren tuhisijoille/örisijöille. Mies murahtelee mestarillisesti ja peilaa sisäistä tuskaa ja raivoa ennenkuulumattomalla tavalla. Shagrath vetää shown levyn loppuun asti täysin moitteettomasti. Levyssä on todellakin sitä käsittämätöntä hittipotentiaalia (?!?!) ja sen Jyrkistä tutun videon olisi voinut tehdä mistä tahansa muustakin kappaleesta, sen verran vakuuttavaa meininki tällä levyllä on. Materiaalin vahvuus yllättää jokaisessa suhteessa, eikä yksikään teos polje paikoillaan, ja kun luulit kuulevasi SEN ykkösbiisin Dimmu yllättää paiskaamalla seuraavaksi vielä paremman kehiin.
Aiheuttaa suuria omantunnon tuskia nostaa jotain tiettyä kappaletta jalustalle, sillä ainakin minun suosikit vaihtelevat säännöllisin väliajoin, mutta "The Night Masquerade"n finaali kohoaa aivan ekstaattiselle tasolle ja mukana on vielä nais-ääntelyä... Onneksi Dimmu ei ole sortunut sen koommin kuitenkaan tätä keinoa käyttämään. Ja suorastaan liikuttavan kaunis kappale on "A Succubus In Rapture", joka taitaa olla jonkilainen rakkauslaulu, vaikkei ihan Him-vesillä seilatakaan. Mainitsemisen arvoinen on myös räjähtävän energinen veivaus "Master Of Disharmony", josta jo Devil's Path minillä kuultiin karvalakki-versio.
Vaikka Stormblåst oli jo melko hyppäys eteenpäin För All Tid-levyltä, ei pelkästään soundien puolesta, vaan myös kehittyneen soittotaidon. Negatiivisena puolena mainittakoon, että aiemmat levyt alkavat kuulostaa pahan päiväisesti amatööri-räpellyksiltä, ETDT:n jyrätessä yli. Nyt kuullaankin jokunen komea kitarasoolo, eikä Stian Aarstad olekaan enää se ainoa soittotaitoinen. Myös Tjodalvin rumputyöskentely on mainitsemisen arvoista. Sanoitukset ovat huomattavasti Saatanallisempia verrattuna uudempaan tuotokseen, onhan levyn atmosfääri melko synkeä, siinä missä uuden levyn on ilmavampi ja astraalimpi.
Äänenlaatu myös yllättää korkealla laadullaan. Äänityksestä vastannut Peter Tätgren on kyllä oikea mies miksauspöydän ääreen. Jälki on hiotun ja viimeistellyn kuuloista. Kova työ tuottaa hedelmää... Jos pitäisi valita levy mukaan autiolle saarelle Bomfunk ämseen ja tämän välillä, luultavasti ottaisin tämän. Levy on helvetin rautainen paketti äärimmäisen laadukasta black metallia, johon ei ole kyllästynyt reilun parin vuoden kestokuuntelun vallitessa kertaakaan. Häpeä jos sinulta ei tätä kokoelmista löydy. Joihinkin levyihin sitä vain rakastuu...aah! -jarvis
Songlist:
1. Mourning Palace *
2. Spellbound (By The Devil)
3. In Death's Embrace *
4. Relinquishment Of Spirit And Flesh
5. Night Masquerade
6. Tormentor Of Christian Souls
7. Entrance
8. Master Of Disharmony *
9. Prudence's Fall
10. Succubus In Rapture
Sekalaista tietoa levystä:
Levy-yhtiö : Nuclear Blast
Levyn kesto : 50 minuuttia
* = Song highlights
Soittajat:
Shagrath - VOCALS & GUITARS
Silenoz - GUITARS
Nagash - BASS
Stian Aarstad - KEYBOARDS & PIANO
Tjodalv - DRUMS
Sulje ikkuna!