Käväisikin jo pari (kymmentä) kertaa mielessäni, että pitäisikö jättää koko levyn
arvostelu sikseen.. Tällä levyllä kun ei sattumoisin ole ainakaan minun mielestäni
minkäänlaista tarttumapintaa. Mutta yksi asia on varmaa... Trent Reznor kyllä
tietää mitä "taiteellinen vapaus" tarkoittaa...Tällä levyllä on ollut vähän samantapainen tarkoitus kuin esim. jollain Slayerin levyllä, nimittäin tarkoitus on tehdä mölystä musiikkia. No, tässä tapauksessa siinä ei olla oikein täydellisesti onnistuttu. Syyt? No, jos volumea pitää vähänkään hiljemmalla koko levy on täyttä huminaa alusta loppuun. Mutta sitten taas toisaalta, jos taas pistää volumet suuremmalle, korvat särkyy. Ongelman ratkaisu? Allekirjoittaneella se ainakin oli: korvakuulokkeet! Ei tästä levystä muuten mitään irti saa, ellei tätä korvakuulokkeilla kuuntele, kaikki efektit ja muut kikkailut pääsevät oikeuksiinsa vasta silloin. Levyllä on peräti 14 biisiä ja niiden yhteiskesto on siinä 65 minuutin tuntumassa. Deby-levyhän oli hieman POP ja seuraava levy (ep) "Broken" taas oli enemmänkin ROCK. Ehkäpä tämä levy onkin sitten vähän siltä väliltä. Ei nyt kuitenkaan edelleenkään niin metallista meininkiä, mutta sellaista rocker meininkiä! Nine Inch Nails on ollut ja tulee aina olemaan Trent Reznorin industrial- bändi, eikä se siitä muuksi tule muuttumaan koskaan..
Levyähän sanotaan ehkä kenties NIN:in epäkaupallisimmaksi julkaisuksi. Ehkä, ehkä ei . Mjutta en kyllä ymmärrä mitä hienoa on kuunnella 'hjuminaa'? No, makunsa kullakin... Käydäänpä läpi nyt sitten pikaisesti tämä humppa- levy. Levyn aloittava "Mr. Self Destruct" nyt on kaikkea muuta kuin huminaa, biisin ensimmäinen puolisko ainakin, keskellä ensimmäistä biisiä nimittäin on ensimmäinen kerta kun tulee sitä "huminaa". Kaikkein järjettömintä noissa humina-kohdissa on se, että Reznor höpisee aina niissä jotain, mutta voinen vakuuttaa, että ellet ole LEPAKKO, et tule todennäköisesti koskaan saamaan niistä mitään selvää. "Piggy" ei ole yhtä nopea, eikä säröinen kuin ensimmäinen biisi, vaan hidas biisi, tosin hyvä sellainen. Tähän asti levyä on jaksanut kuunnella vielä kovasti. Kolmas biisi on "Heresy", sen laulupuoli tuo minulla mieleen Princen, mutta minähän olenkin niin omituinen. Biisi on kuitenkin hyvin rock, kuten on myöskin "March of the Pigs", tässä piisissä Reznor kuulostaa kenties parhaimmalta koko uransa aikana. Ja muutenkin biisikin on yksi monipuolisimmista. "Closer"- biisi tuo mieleen kovasti ensimmäisen levyn biisit.
Seiska biisi "The Becoming":ista eteenpäin levy kuulostaa juuri siltä, mitä olen sanonutkin, eli huminalta! Ainakaan minä en tajua, mikä näiden biisien tarkoitus on. Mutta enpä koskaan ole NIN-fani ollutkaan. Yhdeksäs biisi "Big Man With a Gun" tuo nyt kuitenkin vähän vaihtelua levyn humina-puolelle... onneksi! Ja ehkä kenties jollakin oudolla perverssillä tavalla ovat myös kappaleet "Reptile" ja "The Downward Spiral" ihan kohtalaisia viipaleita. Mutta eipä ollut tämä levy oikein minun mieleeni, tiedä mistä sitten johtuneen.. no, levyn alkupuolisko on hyvä, loppupuolisko on täytettä, mutta kyllähän tämä aina kaiken maailman "N.Y.C.C.":eet voittaa! -tony
Songlist:
1. Mr. Self Destruct
2. Piggy *
3. Heresy
4. March of the Pigs *
5. Closer *
6. Ruiner
7. The Becoming
8. I Do Not Want This
9. Big Man With a Gun
10. A Warm Place
11. Eraser
12. Reptile
13. The Downward Spiral
14. Hurt
Sekalaista tietoa levystä:
Levy-yhtiö : Universal Music
Levyn kesto : 65 minuuttia
* = Song highlights
Soittajat:
Trent Reznor - VOCALS+
...
Sulje ikkuna!