Suomalaiseen black metal-yhtye Arthemesiaan tutustuin jo melkoisen kauan aikaa
sitten, arvoisan laulaja Valtias Mustatuulen (aka Demonizer) painostuksesta #sfp:een
irc-kanavalla. Herra Demonizer käskikin minun imaista itselleni kappaleen "Universal
Black", mp3.com:in sivustolta ja kuinkas ollakaan, yksi mielenkiintoisimmista
näytteistä black metallia vuosikausiin!Aikaa meni, eikä julkaisupäivää saatu lukkoon sitten millään, Native North Recordsin tyyppien tohelointien takia, tai näin ainakin ilmeisesti. No, julkaisupäivä saatiin vihdoin ja viimein valittua ja lopulliseksi julkaisupäiväksi tuli tammikuun 29. päivä 2001. Eli kahden onnistuneen demon jälkeen Arthemesia näyttää tietä muille, tällä norjalaisella lafkalla, jolla myös Einherjerkin (lämppärinä piakkoin Suomessa King Diamondille) komeilee.
Eli kuten tuossa tulikin mainittua paria demoakin löytyy back-kataloogista ja taival on lähtenyt liikkeelle peräti vuonna 1995. Itseasiassa tälläkin hetkellä kuuntelemme peräti vuoden takaisia biisejä, mutta samapa tuokaan, kun "touchi" musiikkiin on näinkin omaperäinen. Arthemesia on huomattavasti teknisempää tavaraa, kuin monen monet muut bm-orkesterit. Arthemesian syntikka-käytöstäkin sen verran, että perinteisestä poiketen, synat eivät todellakaan kailota missään taustoilla, vaan pikemminkin synat ovat päällimmäisenä musiikissa, lähes koko ajan. Ehkei kuulosta kovin vakuuttavalta, mutta uskokaa tai älkää; levyllä tämä toimii paremmin, kuin uskoisikaan...
Syntikat ovat myös se, mikä tekee Arthemesiasta huomattavasti "syvällisemmän" ja tunteellisemman yhtyeen, vaikkakin aikamoista kyytiä nuo soittimet kyllä saavat. Soitannossa on myös kuultavissa huikeasti vaikutteita muistakin metallin lajikkeista, joista vahvimmin esille tulevat 80-luvun thrash-yhtyeet, eli groovia ja vibojakin Arthemesiasta löytyy varsin mukavasti! Eniten ihmettelen kuitenkin sitä, että kuinka helvetissä SFP-lehti antoi kuulemieni tietojen mukaan Arthemesialle tajuttomat 1/10 pistettä!?! Painovirhekö, kenties? Vaikkei tässä nyt ehkä mitään maailmaa valloitetakaan vielä, niin kyllä tämä levy silti ansaitsee tunnustusta...
Levyllä on siis kestoa noin kolmisen varttia, joka ilmeisen sopiva kesto. Yhdeksästä raidasta on ehkä vaikeata nostaa mitään tiettyä kappaletta toisensa edelle, mutta pienehköjä kommenteja yrittelen tässä heitellä ilmoille. "Blade Circle" käynnistyy, kuin mikäkin Alghazanth biisi, mutta mitäpä tuosta. Kappaleena "Blade Circle" ei edes yritä olla kummoinen, vaan esittelee Arthemesiaa ikäänkuin vähän intron tapaisesti, mutta mahtava yhteissoitto ja kilisevät syntikat kyllä toimivat varsin mainiosti. Varsinaisen promo-biisi "Universal Black":in aloittaa mielenkiintoinen ja rauhallinen, akustinen kitara-intro. Valtias Mustatuuli hönkii sanat juuri niin pirullisesti, kuin toivoa voisi. Keskitempoisen alun jälkeen, itse varsinainen biisi onkin aikamoista tykitystä, meno ei kuitenkaan millään tavoin muistuta esim. Funeris Nocturnumin kaltaista kiihdytys-mättöä, vaan kyllä tässä aivan eri tunnelmissa kahlaillaan. Kuten mainittuakin; kyllä Arthemesia osaa olla hyvinkin kauniin kuuloista, varsinkin kitara-harmoniat osaavat säväyttää vahvasti! "The Breeze of Grief":kin käynnistyy huomattavasti kauniimmin, kuin useiden muiden bm-yhtyeiden biisit. Itseasiassa koko biisi on samanmoista kaunista fiilistelyä, rankalla asenteella, kuinkas muuten.
Kappaleessa "Draconis Infernvs" maistellaankin jo huomattavasti enemmän näitä tuplabasari-köröttelyjä ja thrash grooveja, ja meno kuulostaakin mitä makeimmalta, nam! "Ancestor of Magick":in aloittaakin jo varsin tutuksi tulleet jousisovitukset ja kuulostaisi vähän siltä, että ne kailottaisivat taustalla melkein koko biisin ajan. Hieman tuomiollisempi biisi tähän väliin siis, ilmeisesti vaikutteita on tippunut myös jonkinlaisista dark metal-projekteistakin. Lisää tyylikästä ja groovia menoa luvassa kappaleessa "Lifemocker", puolessa välin kappaletta tuleva outo puhe-kohta jaksaa kyllä ihmetyttää joka ihmeen kerta. Mitä kummaa se äijä siellä kailottelee!? Levyn suoraviivaisinta mättöä tarjonnee "Heaven Ablaze", joka kyllä sekin kuulostaa varsin kivalta, kaikkine rääkynöine ja nauruineenkin.
"Celebration of the Heaven Lost":ista en enää sitten kyllä pahemmin uutta sanottavaa keksi, mutta levyn muusta materiaalista poiketen, tämäkin hieman hitaampi, tunkkaisempi ja tuskallisempi viipale. Viimeinen "Whore of the Satan's Night" olisi luultavasti aivan perseestä, ilman sen hienohkoja fiilistely-kohtia, nimittäin juuri tämä kappale kuulostanee varsin epävireiseltä mätkeeltä. Joten ehkä parempi pitää tätä kappaletta vain outrona. Muutaman hiljaisuuden täyttämän minuutin jälkeen, Valtias Mustatuuli säikäyttää vielä kertaalleen jokaisen kuuntelijan, viimeisillä pakanallisilla sanoillaan...
On se kyllä kumma, että joku on kehdannut antaa tälle levylle pohjanoteerauksen, mutta samapa tuo. Mutten ainakaan vielä allekirjoita bion väitettä siitäkään, että kyseessä olisi suomalaisen black metallin debyyttikään, mutta sentään joku yhtye jaksaa vielä tuoda jotain uutta ja virkistävää tähänkin paskojen yhtyeiden saastuttamaan bm-genreen, jonka ulosanti on välillä melkein yhtä tasokasta, kuin näiden hittibuumi-kokoelmien yhtyeillä... -tony
Songlist:
1. Blade Circle
2. Universal Black *
3. The Breeze of Grief
4. Draconis Infernvs *
5. Ancestor of Magick
6. Lifemocker
7. Heaven Ablaze
8. Celebration of the Heaven Lost
9. Whore of Satan's Night
Sekalaista tietoa levystä:
Levy-yhtiö : Native North
Levyn kesto : 45 minuuttia
* = Song highlights
Soittajat:
Valtias Mustatuuli - VOCALS
Routa Salomeri - GUITARS / SYNTH
Arbaal Mäenpää - GUITARS / SYNTH
Mor Voryon - BASS
Mor Vethor - DRUMS
Sulje ikkuna!