"Yo,
M'niggah!". Sitten edellisen päivityksen on Tony-pojustakin tullut lökäpöksyjä
käyttävä, "yocheckthisfuckout"- wannaberäpperi, siitä syystä arvostelu D12:n debyytistä.
Bullshit! Ainoa syy, miksi tämä on otettu käsittelyyn on se, että markkinointi
on ollut sen verran kovaa luokkaa ja se, että oikeasti kyseessä on vain Eminemin
"kolmas albumi" - jatko "The Marshall Mathers LP":eelle...Naurakaa vain, kun sanon, mutta mielestäni Eminem on oikeasti artisti, jolla on jotain sanottavaa, ja ainoa valkonaama-räpperi, joka osaa luoda hyvää musiikkia. "Haistakaa kaikki vittu"-asenne on vain Slim Shadyn imagoa, ei mitään muuta. D12:hän on siis yhtye, jonka kuva näkyi myös Eminemin edellisen levyn kansissa. D12 on kaveriporukka, josta pelkästään Eminem on noussut suosioon, ja olihan kavereita pakko avittaa tekemällä lätty heidän kanssaan. Juttua tietysti hankaloittaa se, ettei tästä voi tietää kuka siinä milloinkin räppää, paitsi tietysti Eminem - luonnollisesti. Jos nyt en ole ihan väärässä, niin Bizarrella on aika hieno ääni. Sensuuri on iskenyt levyn takakanteen aika pahaisesti, nimittäin lähes joka toisen kappaleen nimi on sensuroitu. No, kuten levyn aloitusraita "Another Public Service Announcement" rajusti ilmoittaa; koko levy on melkein samanlaista "fuck sitä ja fuck tätä"-menoa.
Levyllä on peräti 18 raitaa, joiden joukossa on tietysti muutamia skit-raitoja, joista "Steve Berman" on paras, eikä ollut tuokaan mikään yllätys. Steve Berman nimittäin osuu (taas) aika nappiin haukkumalla Eminemille "Devils Night"-albumin suoraan helvettiin. Monet kappaleet, esim. "Pimp Like Me", "Fight Music" & "Purple Pills" kuulostaa hyvältä, mutta juuri sellaiselta, että kyseiset kappaleet olisivat voineet olla jommalta kummalta Eminemin omalta albumilta. Eli melkoisia hittejä, tyyliin "The Real Slim Shady". Enemmän D12:n tyyliä esittelevät melko aggressiiviset "Shit Can Happen" & "Pistol Pistol", nämä ovat siis vain levyn parhaimpia kappaleita. Ikävä kyllä levyltä löytyy melko joukko sellaisia biisejä, ettei niitä jaksa kuunnella, hyvinä esimerkkinä toimivat hyvin "Nasty Mind" ja turha "The Real Slim Shady"-revanssi "Ain't Nuttin' But Music". Se on kuitenkin hyvä juttu, että meno ei ole ihan niin mainstreamia kuin Eminemillä itsellään. Ainoa kappale, joka on saanut enemmän soittoaikaa on ollut lähinnä tuo "Purple Pills", joka taisi pyöriä medioissa eri nimellä, taas sensuurin takia.
Levyn paras kappale löytyy helposti, "Instigator" - kappale iskee heti ensi sekunneilta lähtien, hyvien melodien ja raskaan bassonsa ansiosta. Eikä kuulosta miltään muulta kuin omalaatuiselta D12:lta itseltään! Onpa levyllä kuitenkin vielä yksi hassulta kuulostava pirulainen "Blow My Buzz", jota myös etulehtisessä mainostetaan tarran muodossa. Ketku kipale, ei tätä voi selittää, tämä täytyy vain kuulla itse. Levyn synkimmät viipaleet ovat ehdottomasti viimeiset "Devils Night" ja "Revelation". Ja onhan tämä ehdottomasti synkempää kuin monen monet muut räp-yhtyeet, sehän on selvää. Tosin kyseessähän on juuri törkyturpa-yhtye. Vaikka levy onkin yli 75 minuuttia pitkä, ei koko levyä pysty kuuntelemaan täysijärkisenä alusta loppuun... parhaimmat biisit ovat ainakin kuuntelemisen arvoisia - mutta mitä tulee levyn ostamiseen, tarkista Eminem-riippuvuutesi ja päätä itse... -tony
Songlist:
1. Another Public Service Announcement
2. Shit Can Happen *
3. Pistol Pistol
4. Bizarre (skit)
5. Nasty Mind
6. Ain't Nuttin' But Music
7. American Psycho
8. That's How (skit)
9. That's How...
10. Purple Pills *
11. Fight Music
12. Instigator *
13. Pimp Like Me
14. Blow My Buzz *
15. Obie Trice (skit)
16. Devils Night
17. Steve Berman (skit)
18. Revelation
Sekalaista tietoa levystä:
Levy-yhtiö : Universal Music
Levyn kesto : 75 minuuttia
* = Song highlights
Soittajat:
Eminem
Proof
Bizarre
Kon Artis
Swift
Kuniva
Sulje ikkuna!