Italialaista
musiikkia saati metallia tulee harvemmin kuultua, tässä tapauksessa kuitenkin
poikkeus. Luca Turilli jengineen on perustanut jo joitain vuosia sitten power
metal-yhtyeen; Rhapsodyn. Minähän en tunnetusti ole niitä kovimpia powerin ystäviä,
mutta kyllähän tätäkin osastoa tulee rokattua silloin tällöin, ja tottahan toki
tässäkin genressä silloin tällöin tulee sellaisia klassikko-levyjä, ettei niitä
vain voi sysäistä sivuun. Kuuluuko Rhapsody tähän joukkoon hamaan? Se selvinnee
piakkoin...Ensimmäiset ja ainoat biisit, jotka olen tältä kyseiseltä orkalta kuullut ovat kaikki tältä albumilta, eli aiemmasta discografiasta olen onnellisen tietämätön. Ihan perinteisestä power metal yhtyeestä ei ole Rhapsodynkaan tapauksessa kyse, vaan se enemmänkin sinfoninen ja myös eeppinenkin, sanan varsinaisessa merkityksessä! Ja eikä voi myöskään olla huomioimatta bändin rakkautta elokuva-musiikkiinkaan. Bändin imagolle ei todellakaan voi myöskään olla nauramatta räkäisesti. Olin kuolla nauruun kun näin pari pr-kuvaa promo-levysestäni. Rhapsodyn pojilla on siinä aivan perkeleenmoisen kokoiset metallimiekat, suorastaan tympeän naurattavat pärstän ilmeet, sekä mukana myös tahatonta huumoria rutka kaupalla! Mutta nähdessäni bändin maskotin Aresiuksen (The Ancient Wizard, buhahaa!) olin jo revetä täysin!! :-) Mikähän hemmetti tuokin on olevinaan? Mutta bändille se oli näemmä niinkin tärkeä, että sen kuva oli sisällytetty jopa line-up kuviinkiin, hih. Voi näitä...
50 minuutin levylle on mahdutettu 10 biisiä, joista ensimmäinen "Lux Triumphans" on parin minuutin intronen, ja sehän kertoo jo yhtyeen nyky-tyylistä aika paljon. Klassisesta musiikistakin on kuultavissa jonkinlaisia vaikutteita tulleen, mutta minkään Bodomin tai Stratovariuksen kaltaisia neo-klassisia ne vaikutteet eivät sentään ole, vaan sitä klassista itseään! Jo ensimmäisen kappaleen kuuntelu "Dawn of Victory" tuottaa jonkinlaista tuskaa, ei perhana! Olisivat biisit edes suoraviivaisia tuplabasari-metallibiisejä, mutta ei! Vaan täytyy tunkea joka ikiseen mahdolliseen paikkaan ja koloon, mahdollisimman paljon kaikenlaista tavaraa, suorastaan rasittavaa kuultavaa! Bändi ei tiedä mitä se haluaisi soittaa; power metallia, klassista, vaiko hollywood-leffojen soundtrackeja. Perhana viete! Samanlaista tilutiluahan suurin osa biiseistä tuppaa olemaan, ja toki mukaan löytyy myös Luca Turillin kitarasooloja vähintäänkin joka toisen minuutin jälkeen! Taitoja esitellään, mutta keille? Rhapsodyn ei tarvitse enää todistaa mitään kenellekään. Biisien mitat kuitenkin ovat suhteellisen siedettäviä, kolmesta minuutista tuonne 7-8 minuuttiin menee pisimmät.
Kappaleen "The Village of Dwarves":in aloittaa lähes Nightwish:mäinen naislaulu, eikä se kuulosta olleenkaan pahalta, mutta odotappa kun Rhapsodyn folkkimainen jytke alkaa, äsh, heti samantien HUTI. On Rhapsodylla kuitenkin kauniit melodiat, jos ei muuta. "Dargor, Shadowlord of the Black Mountain"- kappale kuitenkin onnistuu omassa mahtipontisuudessaan ihan hyvin, ja onkin levyn toiseksi paras biisi. Tämä on hyvä pitkälti siksi, ettei tähän ole tungettu ylimääräistä paskaa juuri laisinkaan.
Tähän väliin yksi hidas ja heikohko folk-vaikutteinen luritus, jonka jälkeen levyn paras biisi, single-lohkaisu "Holy Thunderforce"! Meno on kyllä sen verran kliseistä, että ei helkkari, mutta kaikesta huolimatta "ihan jees". Laulaja Fabio Lione käväisee biisin aikana myös asenne-metallinkin puolella ja yllättää kuulostamalla suht hyvältä! Ja eihän laulajassa muutoinkaan pahemmin mitään vikaa ole, Rhapsodya ei vain jaksa. ;-) Seuraavana onkin "ainutlaatuinen" instrumentaali "Trolls in the Dark", jonka aloittaa ärsyttävältä kuulostava lapsi-kuoro, edes Stratovariuksen "S.O.S."- biisikään ei vedä vertoja oksettavuudessaan tälle lähes koirankuola-tasoiselle instrumentaalille! Biisissä "The Last Winged Unicorn" on annettu sijaa jopa hieman viulu-sovituksillekin, ja kyllähän tämä biisi jotenkuten menetteleekin.
Sitten viimeinen biisi "The Mighty Ride of the Firelord" on tarttuvuudessaan samaa tasoa, kuin Celine Dionin "My Heart Will Go On". Eli täyttä siirappia sanon minä! Ja levyn pisinkin biisi se on, n. 8½ minuuttinen eeppinen rytkytys-rytke. Minä hartaana lähes power metallin vihaajana tietysti olen aika huono arvostelemaan tälläistä materiaalia, mutta sanottakoon nyt että kyllä paljon, paljon surkeampaakin on kuultu! Joten siitä hyvästä annan hieman säälipisteitäkin yhtyeelle. Ja onhan levy varmaan ihan jees niillekin, jotka vannovat melodisen ja klassis-vaikutteisen power metallin nimeen, joten annanpa siitä hyvästä.. -tony
Songlist:
1. Lux Triumphans
2. Dawn of Victory
3. Triumph for my Magic Steel
4. The Village of Dwarves
5. Dargor, Shadowlord of the Black Mountain *
6. The Bloody Rage of the Titans
7. Holy Thunderforce *
8. Trolls in the Dark (instrumental)
9. The Last Winged Unicorn
10. The Mighty Ride of the Firelord
Sekalaista tietoa levystä:
Levy-yhtiö : SPV
Levyn kesto : 50 minuuttia
* = Song highlights
Soittajat:
Luca Turilli - LEAD GUITARS
Alessandro Lotta - BASS
Fabio Lione - LEAD AND BACKING VOCALS
Alex Staropoli - KEYBOARDS, HARPSICHORD AND PIANO
Alex Holzwarth - DRUMS
Sulje ikkuna!