Funeris Nocturnum palaa maankamaralle uudella albumilla "Code 666 - Religion
Syndrome of Deceased". 4 vuoden taipaleen jälkeen FN kuulostaa melko erilaiselta
kuin aikaisemmin. FN on nykyisin nimittäin niinsanottu hybridi-metalli yhtye,
joka tarkoittanee näin mattimeikäläisen-tasolla jonkinlaista sekoitusta modernista
metallista sekä black metallista.Ainakaan yhtä ei voida kiistää, bändi on tasokkaimmillaan uusimmallaan. Niin soundit kuin kaikki muukin, aina logosta lähtien on hiottu ja suunniteltu uudelleen. "Pure Satanic Blasphemy"-fanit tietysti arvostelevat tämän levyn yhdellä sanalla: "paska". Jokatapauksessa näin tuoreelta bändi ei ole kuulostanut vielä koskaan, oli sitten musiikin taso mitä tahansa. FN on uusimmallaan pirteä sekoitus death, black, melodic sekä industrial metallia, silti kuulostaen raadolliselta ja "extremeltä". Ainoa mikä uutukaista vaivaa on kappaleiden samankaltaisuus toistensa kanssa, mutta onneksi aina uuttakin verta tarjoillaan muutamissa revityksissä.
"The Sculptor" käynnistää meiningin - jälleen kerran melko innottomasti perinteisellä bm-rytkytyksellä, mutta onneksi kuuntelija on parissa minuutissa jo täysin sujut musiikin kanssa. Melodiat kuuluvat sieltä "jostain" kaukaa, rumpalikin on ottanut kikkailu-kursseja levyn nauhoitusten välissä ja muutenkin bändi rokkaa kuin masturboija kättään (mistähän tuokin tuli mieleen? hmm).
Levyä kuunnellessa ei edes huomaa kun toinen kappale on käynnistynyt, melkoisen paljon samoissa äänimaailmoissa pyörivät molemmat rainat. Kolmannessa revityksessä pääsevät sitten majesteettisen kuuloiset syntikkasoundit oikeuksiinsa, mutta muuten kappale on melkolailla sitä samaa, mitä aikaisemminkin..tosin nopeammilla rumpusektioilla.
"Hypernation Mantic" muistuttaa jotenkin etäisesti "From the Aspect of Darkly Illuminated":in kappaleita. Paikallaan junttaava biisi, jossa oikein odottaa milloin biisi pääsee valloileen..ja pääseehän se! FN:än tähän mennessä tyylikkäin ja nopein kitarasoolo kajahtaa ilmoille todella rokisti etenevän rumpupaukkeen saattelemana. "The Walls Breed Larvae" edustaa levyn nopeamman puoleista "rutinat pois ja lärvit tukkoon"-mättöä, ei sitä etteikö levy suht koht nopeatempoinen olisi muutoinkin. Bändi on viritetty kovimmilleen, kitarat murisee ja särisee. Laulaja rääkyy. Joten toisaalta voitaisi sanoneen, että eipä mitään uutta taivasalla..mutta silti FN osaa pitää mielenkiinnon yllä. Eritoten täytyy mainita soolokohdat, joita tuli jo aikaisemminkin hehkutettua - ne kuulostavat suorastaan aivan täydellisiltä. Tuplabasari pauhaa sellaista tahtia taustalla, että tiukkaa tekee pysyä mukana, mutta silti kitaristi vedättää homman kotiin ja varsin muallikkaasti! Yksi asia tässä uusimmassa FN:ässä kuitenkin pistää miettimään, sillä eikös Funeris Nocturnumin ollut aina tarkoitus olla mahdollisimman raadollinen ja "suttuisen" kuuloinen? Nythän bändi näyttäisi syöneen sanansa, sillä tämä alkaa kyllä kuulostamaan jo melko siistityltä bm:ältä, ainakin soundiensa puolesta. Välillä täytyy melkein miettiä, ollaankos tässä kuuntelemassa Bodomiittien uusinta sinkleä, vaiko Funerista. Nojaa, mene ja tiedä sitten.
En ole tähän mennessä saanut ensimmäistäkään järkevää lausetta aikaiseksi, tämän arvostelun aikana, enkä luultavasti aiokaan saada. Joten eiköhän jatketa.. "Infected":illä. Eipä tämäkään sen kummoisempia orgasmi-latauksia herätä, tiukkaa rytkettä, mutta hitaammalla tempolla. Ainakin hyviä riffejä pojat ovat vääntäneet, vaikkei kipales kyllä muutoin ole oikein mistään kotoisin. "Antigod Declaration" sentään vähän korjaa tilannetta, vaikka täyterainaltahan sekin kuulostanee kuuntelijan korville. Hienot syna-kohdat kuitenkin!
"Reformation" ei sekään mitään kummoisempia tarinoita kaipane, kun on jo vuorossa levyn pakollinen Cannibal Corpse-revitys "Vulpme Paralogism". No, vitsi vitsinä..eipä ollut tällä kertaa mikään death metal-rytkytys viimeisenä, vaan sanoisinko jopa levyn kokeellisin kappale. Tekno/industrial-viboista vaikutteensa saanut melko mukavan kuuloinen blastbeat-rallatus..toipa jotenkin etäisesti mieleen jopa Berzerkerin, tosin ei raadollisuutensa vaan lähinnä vokalointien puolelta. Oikeastaan tämä on taas se levyn "outolintu", melkein darude-melodioin maustettu kipale jaksaa nostaa hymyn huulille! Ja kaipa se paikka viimeisenä kipaleena on oikein valittukin...
Vaikka eipä levy pääty vielä siihenkään..levylle on nimittäin lastattu melkoinen määrä tyhjiä raitoja, tarkistettuani tilanteen ei sentäs mitään "him":ejä oltu tehty levyn keston suhteen, mutta eräänlainen bonus-veijari sieltä kyllä löytyy raidan kohdalta nro. 17! Kysehän on todella huvittavan kuuloisesta tekno-bass-bomberista. Lieneekö sitten Ruho ollut kyseisen industrial-viipaleen takana vai kuka, mutta koneiden käyttöä on ainakin edes yritetty opetella, eikä lopputulos kuulosta hirveän sutultakaan. No, tryy-poikien mielipidehän on jo selvä, ennen kuin kerkiää 10 sekuntia kappaleesta kuulua. Mutta lähtihän se karjuntakin sieltä vielä kerran, kun jaksoi tarpeeksi kauan odotella.
Onko levy ristisiittoinen vai ristiriitainen, vaiko molempia? Jaa-a..tästä ollaan varmasti montaa mieltä, joitain uudempi materiaali saattaa miellyttää, joitakin vihastuttaa. Ainakin tiedän saaneeni jokaisen vihat niskoilleni tätä arvostelua kirjoittaessa, mutta sehän ei taaskaan ole minun vikani. Loppujen lopuksi pidän tätä kuitenkin FN:än parhaimpana levynä tähän mennessä. Joko tämä tai debyytti, it's your choice... ainakin jonkinlainen tasapaino on löydetty levyä tehdessä. Siitä kiitokset! -tony
Songlist:
1. The Sculptor
2. Cryonics
3. Yer All Perished
4. Hypernation Mantic
5. The Walls Breed Larvae *
6. Infected
7. Antigod Declaration
8. Reformation
9. Vulpine Paralogism *
Sekalaista tietoa levystä:
Levy-yhtiö : Woodcut Records
Levyn kesto : 53 minuuttia
* = Song highlights
Soittajat:
Trmnt.xes - VOCALS
ImpresouvenairMort-nèrgal - GUITAR
Sin'equamnon - GUITAR
Ruho - SYNTHS
Horgath - BASS
TMON - DRUMS
Sulje ikkuna!