Eternal Tears Of Sorrow-niminen laulu-ja soitinyhtye on saanut nyt syynissä olevaa Chaotic Beauty:a ennen ilmaista itseään jo kahden täyspitkän verran. Suoraviivaista bläkkistä sisältäneen ensimmäisen rykäisyn (Sinner´s Serenade, 1997) jälkeen pojat siirtyivät ruotsalaisen Extreme Records- levy-yhtiön hoivista (rajanaapurit kävivät ilmeisesti liian tuttavallisiksi) tutulle ja turvalliselle Spinefarm Recordsille, eikä suomalaiselle bändille voi paremmin käydäkkään. Kuinka ollakkaan, Vilda Mánnulla nautiskellaan jo ihan mukavista melodioista. Koska bändillä oli käytössään ensimmäisillä tallenteilla vain kolme soittajaa oli turvauduttava rumpukoneeseen, ei jumalauta...(bongoja sentään VM piti sisällään. Koneestako?) Tätänykyä moninumeroiset rahamäärät mitkä metallin soittaminen Suomessa muusikoille tuo, jaetaan viiden pitkätukan kesken. Joitakin muutoksiakin kokoonpanossa? Ja löytyyhän sieltä ihan oikea kaksi kertaa hirtetty ja voissa turskan kanssa paistettu lyömäsoitintaiteilijakin. (laita tähän taputusta!)Totta tosiaan, levy. Upeat kansilehtiset kuvaavat ernomasesti sitä mitä Pudasjärven pumpulipuikoilla (mustaa vanua, jiihaa) on meille sanottavaa. Lätyn nimessä kummittelevan Chaotic-sanan olisi voinut viivata yli tai korvata. Ei näet vastaa kovinkaan hyvin edessä olevia hetkiä…No niin, siis musiikista.
Raita numero yksi antaa tassua ja hakee kepin kun aallot kulkevat ilmassa ”Shattered Soul” muodossa. 15 sekunnin tyhjyys, alussahan oli vain tyhjyys. Jonka perästä ”Shattered Soul” kiiruhtaa vauhtiin tiukalla mätöllä. Biisi sekoittelee deathia ja bläkkiä, kuten oikeastaan koko levy. Turpaan vedetään ja niskavilloista kiskotaan tämänkin EToS levyn ensimmäisellä rallatuksella. Muutoksena edellisiin levytyksiin pidettäköön luonnollisesti parantunutta soittotaitoa, koskettimien lisääntynyttä ulosantia (hyvinhän se sieltä irtoaa), sekä jokseenkin muuttunutta laulua (vieläkään ei kyllä hempeillä. On se perkele näet niin että pohjoisessa lauletaan selvällä äänellä (tai päällä) vasta kun poronsarvijauhe Suomenmaasta loppuu). Nämä seikat näkyvät niin koko levyllä kuin tälläkin Radio-Suomen soittolistan ykkösellä.
Vuorossa toinen kipale ”Blood Of Faith Stains My Hands”. Alun Lappi-henkinen kitarariffi nostaa itse kunkin kuuntelijan hameen ylös, tai vaihtoehtoisesti lamauttaa sulkijalihaksen. Älä epäile siellä! Kiihtyvän tempon omaavalla alulla on erittäin psykedeelinen vaikutus. Vaikka basso-soundeissa ei olekaan tingitty, tunnelma jotenkin latistuu kipaleen edetessä, vaikka puhutaankin Isänmaan puolustamisesta (siellä lyriikka osastolla). Lupasiko indeksi kakkosen alku liian hyvää. Loppua kohden pää nousee kuitenkin taas pystyyn ja niskanikamat naksuvat. Herkullinen tämäkin!
Rauhallisempaa luvassa. Synamelodiat runttaavat päässä vielä kiljuhuuruissa kotiin palatessa. Puhutaan näet lohkaisusta nimeltä ”Autumn´s Grief”. Suomen/ maailman metallihelvetin naistenpuolen punaisimpiin lieskoihin tällä hetkellä lukeutuva Kimberly Goss on lainannut ääntänsä tälle levylle. Kim laulaa, hieman eri tavalla kuin mihin on Sinergyn kautta totuttu, kipaleilla 3,5 ja 9. Tosin kolmas biisi on Gossin osalta vain hiljainen ”So do I.”- kuiskaus. Levyn parhaimmistoa. No Jopas! Herkistely sikseen: ”The Seventh Eclipse”. Rankempaa osastoa jälleen, ehdottomasti kärkipäätä tältä levyltä. Kunnon mättöäkin on tähän sisällytetty juuri sopivassa määrin. Luumuääneltä haiskahtava synasoundi ja taidokkaat kitarat saavat selkäydinnesteen vaahtoamaan.
”Bride Of The Crimson Sea”, sopii vaikka häävalssiksi (paitsi ettei ole valssi). Numero viitosen synkkä, hidas sekä omalla tavallaan herkkä tunnelma (Kimberlynkö ansiota) antavat pienen lepohetken juuri albumin oikeassa kohdassa. Jokaisen discon ehdoton valinta viimeiseksi hitaaksi! Jalat niskan taakse ja moshaamaan! Levyn ainoa coveri on ”Black Tears”. Poikien keikoilla jo ammoisista ajoista asti esitetty biisi on nyt sitten päässyt oikein markkinoille. Meno on kuin EtoS:in omissa kipaleissa, eli hyvin onnistunut nopeatempoinen lainakappale. Jotenkin ei vain tunnu sopivan levyn sisältöön. Kaksi seuraavaa kappaletta numero seiska ”Tar Of Chaos” sekä sitä seuraava ”Bhéan Sidhe” tulevat tässä. Ajattelinkin jo että missä mahtavat olla tutuiksi tulleet saamen kieliset ilmaisut niin lyyriikoissa kuin biisienkien nimissä. Samankaltaisina mutta kuitenkin kovin erilaisina nämä peräkkäiset kappaleet muodostavat varsin mukavan katsauksen orkesterin mustempaan puoleen. Hieman huonoon paikkaan sijoitettuna nämä jäävät hieman pimentoon, se ei kylläkään johdu mitenkään musiikillisista aspekteista. Täyteraitoja nämäkään eivät tosin mielestäni ole, vaan ihan hyvin sisään luikahtavia teoksia. Viimeinen, muutamaa sekuntia vajaa 40 minuuttia pitkä levy tuo sen viimeisen melko nopeasti. ”Nocturnal Strains” jättää levystä hyvän kuvan, K. Goss onnistuu lauluosastolla jälleen, ihmettelen vain miksei Kim laula yhtäkään nopeampaa biisiä. Ei sillä etteikö laulu istuisi mös näihin hitaampiin taltiointeihin varsin mainiosti. Loistavasti tehty häivyttämään tunnelma, ja pakottamaan aloittamaan alusta. Ehkäpä yhtä biisiä lyhyt levy, tosin kymmenen kohtaa levyn takakannessa ovat perin oudon näköiset.
Helposti aukeavahan se oli, vaikka levyn ilmestymisestä onkin kohtapuoliin jo vuoden päivät. Eli onhan tämä avoinaisena mieleni sopukoissa ollut jo hieman pidempään. Japanistahan tämä levy löysi myös markkinansa, (ja EToS keikkansa?), mikä ei sinänsä ole yllätys. Kaikin puolin toimivaa musisointia, soundit mukaanlukien. -eevil
Songlist:
1. Shattered Soul *
2. Blood Of Faith Stains My Hands *
3. Autumn´s Grief
4. The Seventh Eclipse
5. Bride Of The Crimson Sea
6. Black Tears
7. Tar Of Chaos
8. Bhéan Sidhe
9. Nocturnal Strains
Sekalaista tietoa levystä:
Levy-yhtiö : Spinefarm Records
Levyn kesto : 40 minuuttia
* = Song highlights
Soittajat:
Jarmo Puolakanaho - GUITAR
Petri Sankala - DRUMS
Altti Veteläinen - VOCALS & BASS
Pasi Hiltula - KEYBOARDS
Antti Kokko - GUITAR
Sulje ikkuna!