Varg Vikernes (tai Count Grishnack) on mies, joka tuskin kaipaa kummempia esittelyjä. Äijän "meriittilistalta" löytyy paljon muutakin, kuin oikeasti synkkien bm-levyjen teko. Voin vakavalta naamalta sanoa, että Burzumiin verrattuna lähes koko bm-skene kuulostaa teeskentelyltä. Näin kipeää ja synkkää musiikkia harva pystyy tekemään. Soundit ovat paskaiset ja soitto suorastaan perseestä, mutta tarkoituksena ei varmaan ole ollutkaan tehdä mitään progemaista taitokikkailua. Rummut kuulostavat pesukoneelta ja kitarat puuroutuvat minkä kerkeävät. Burzumin blackmetal on pioneerihenkistä synkistelyä ja tämä jos mikä on sitä aitoa true-evil meininkiä. Kappaleet on sävellytty vuosina 1990 - 1992, huomattavissa ei silti ole mitään erityisempää kehitystä sävellysten tiimoilta. Ep-julkaisuista koottu splitti on alusta loppuun silkkaa vihaa, lukuunottamatta muutamaa alkeellista ambient-huminaa varsinaisten rymistelyjen välissä. Underground fiilis on vahva alusta loppuun. Vielä kun lyriikat olisivat kokonaan norjaksi, niin hip hei!. Burzum / Aske:lla ei ole kuin yksi norjaksi väännetty raita. Jostain kumman syystä, ovat lyriikat käännetty myös saksaksi. Ehkäpä Vikernesin äärioikeistolaisuudella on jotain tekemistä tämän kanssa (aikaa kaukaa haettua...). Tottakai englanninkieli on huomattavasti parempi, jotta lohduttomuus ja suru tulvisi kuulijan korviin myös sanallisesti. Vargin laulusta tosin ei saa kovinkaan helposti selvää. Mies rääkyy ja huutaa todella sairaan kuuloisesti. Eihän tätä voi kenenkään muun lauluun verrata. Vikernesin vokaaliosuuksiin verrattuna Cradle of filthin Danin kiljunta aiemmilla COF-levyillä on suhteellisen normaalin kuuloista.
Koska Burzum ei kovin ahkerasti melodioilla herkuttele, ei mieleenkään tartu oikein yksittäistä kappaletta. Tätä levyä tulisikin kuunnella tunnelmointi fiiliksillä. Mitä nyt "Dominus Sathanas" kuulosti mielenkiintoiselta riffittelyltä, mutta pettymyksekseni kappale olikin pahainen minuutin välisoitto. Burzumia ei voi suositella varsinkaan vasta-alkajille, sillä herra Vikernesin luoma alkukantainen blackmetal edustaa lajinsa ehdotonta ääripäätä. Ei sillä että levy olisi nopea (se on pikemminkin hidas), vaan pakanallisella tunnelmallaan, joka maalaa mieleen äärisynkkää kuvaa herkeämättä. Periaatteessa Burzumin voisi ottaa pelkkänä vitsinä, mutta Vikernes tuntuu olevan kovasti tosissaan meuhkatessaan levyillään.
No kenellä tällainen sitten sopii? No, ehdottomasti niille, jotka haluavat kuulla sitä "oikeata" blackmetallia, nykyaikaiseen neohenkiseen kosketinmeininkiin kyllästyneille ja niille, jotka haluavat omien ongelmiensa tuntuvan suorastaan minimaalisilta verrattuna herra Vikernesin, sillä levy tihkuu loputonta katkeruutta, vihan ja muun negatiivisen energian lisäksi. Toimii parhaiten pimeässä syysmyrskyn vallitessa. Puhdas tunnelmointi levy, joskin hieman teemoiltaan kyseenalainen. -jarvis
Songlist:
1. Feeble screams from forests unknown
2. Ea, lord of the depths
3. Spell of destruction
4. Channelling the power of souls into a new god
5. War
6. The crying orc
7 My journey to the stars
8. Dungeons of darkness
9. Stemmen fra taarnet
10. Dominus sathanas
11. A lost forgotten sad spirit
Sekalaista tietoa levystä:
Levy-yhtiö : ?
Levyn kesto : 40 minuuttia
* = Song highlights
Soittajat:
Varg Vikarnes
...
Sulje ikkuna!