Call me daddy, perkele! On taas tullut aika arvioida Suomen epäilyttävimmän natsi/saatananpalvonta (Ja M.O.T. on tullut katsottua) orkesterin viimeisin hengentuotos. On sanottu että Luttisen ja muiden mukavien poikien seitsemäs täyspitkä studiorykäisy hakkaa halolla (vai pitäisikö sanoa vitulla) pahemman kerran. Reippaana saatananpalvoja/ natsi/ huumeaddiktina päätin ottaa asiasta selvää.Kuten aina, aluksi tulee mainita mitä miellyttävimmät soundit. Astia-Finnvox akselilla ollaan taas tehty miehen työ. Kitarat surisevat juuri oikeaan malliin, rummut paukkuvat kivasti ja bassokin jopa erottuu. Eikä siinäkään vielä kaikki: kaiken tämän lisäksi hunajaääninen vokalisti Mika Luttinen oksentaa lyriikat kuin viimeistä päivää. Rääky on välistä aivan huikeaa. Impaled Nazarenen musiikki ei koskaan ole ollut oikein radiosoitto ystävällistä, mutta jo edellisellä levyllä yllättänyt melodisuus kytee myös uutukaisella. Lieneekö Alexi Laiholla asiaan myötävaikutusta, vaikkei orkesterissa enää vaikutakaan. Kitarasoolot kukoistavat jälleen kerran. Jopa itse studiovelho Anssi Kippo on räväyttänyt yhden soolon kappaleeseen "Nyrkillä tapettava huora", josta myöhemmin lisää.
Levyn varsinaisesti aloittava "Absence of war" on perinteikäs IN ralli, muttei iske niin kovaa kuin odottaa sopisi. Seuraavaksi tuleekin se pakollinen vuohibiisi "The lost art of goat sacrifising". Poiketen yleisestä Impukka-linjasta kipale on varsin hillitty. Tästä huolimatta kappale rokkaa aivan kympillä. Nelosraita "Prequel to bleeding" jatkaa Rapture-levyllä alkanutta kappalesarjaa, joka kertoo anaaliseksistä enkeleiden kanssa. Biisistä löytyy aivan hillitön kitaraliidi ja olosuhteet ovat täydelliset pienimuotoiseen ilmakitarointiin. Muutenkin mukiinmenevä ralli. Muita erittäin mainitsemisen arvoisia kappaleita ovat "Hardboiled and still hellbound" ja "Humble fuck of death", joka on melkoista rynkytystä. "Via dolorosa" kertoo kivan pikkutarinan jeesuksesta ja hänen matkastaan ristiinnaulittavaksi. Hieno raita tämäkin. Ja pakkohan on mainita ennakkokohua herättänyt "Nyrkillä tapettava huora", alunperin kappaleen vokaaliosuuksista piti vastata Ville Valo. Luttinen kuitenkin totesi kappaleen liian henkilökohtaiseksi jonkun muun esitettäväksi, joten neiti Valo saikin siirtyä taka-alalle. Jo kappaleen nimikin henkii hienoa meininkiä. Vauhdikas kipale tempaa mukaansa ja sanoitukset ovat hmmm...hauskoja! Tästähän muodostui älytön sing-along hitti.
Absence of war does not mean peace on ihan kelpo paketti (hakkaa oikeastaan Nihilin mennen tullen). Levyltä löytyy kuusi aivan pistämätöntä rallia, kaksi kuraista instrumentaalia, joita ei oikein jaksa edes kuunnella ja viisi ihan kuunneltavaa biisiä, jotka eivät tosin nouse erityisemmin esille.. Impaled Nazarene levyillä alkaa olla jo vaihtelevuutta ja pastissia on hieman laajemmaltikin. En oikeastaan osaa sanoa levystä enempää, kun siihen vasta pari päivää olen tutustunut. Joka tapauksessa mainio levy. -jarvis
Songlist:
1. Stratagem
2. Absence of War
3. The Lost Art of Goat Sacrificing *
4. Prequel to Bleeding
5. Hardboiled and Still Hellbound
6. Into the Eye of the Storm
7. Before the Fallout
8. Humble Fuck of Death
9. Via Dolorosa *
10. Nyrkillä tapettava huora *
11. Never Forgive
12. Satan Wants You Dead
13. The Madness Behind
Sekalaista tietoa levystä:
Levy-yhtiö : Spinefarm Records (edustus)
Levyn kesto : 37 minuuttia
* = Song highlights
Soittajat:
Mikaakim - VOCALS
Arc v 666 - BASS
Repe Misanthrope - DRUMS, SYNTH
Somnium - LEAD GUITAR
Onraj 9mm - GUITAR
Sulje ikkuna!