Kissamme...



MILLI (vas.)on leikattu kolli, synt. keväällä 2003. Milli on leikkisä ja välillä myös hieman villi. Väriltään Milli on valkoinen kera vaaleanruskeiden (toffeen) läikkien/raitojen.. Milli on syntynyt meillä sisälle varastoon ja ollut Inkan lemmikki pienestä pitäen. Inka on myös antanut Millille sen nimen. Tulee kait emästä Killistä?! Milli tykkää oleskella meidän talon vintillä. Päivä kuluukin pääasiassa syödessä ja loikoillessa. Millin herkkuja ovat muikut, vuohenmaito ja vuohenjuusto. Oikeastaan kaikki kelpaa! Millin uusin ihmetys on varmaan lähipäivinä olleet pikkukilit, joita olen aina aurinkoisina päivinä käyttänyt hieman pihalla ulkoilemassa. Milli on käynyt haistelemassa jokaisen nenänpäätä ja sen jälkeen hyppinyt hieman kauemmas "väijymään". Homma näyttää välillä aika hurjalta, mutta Millille se on jonkin verran leikkiäkin. Tosin olen kyllä vahtinut silmä kovana! Rusko on ainut, joka on tähän mennessä edes yrittänyt leikkiä Millin kanssa.
Millin siskon pentu, VIIRU (oik.) syntyi täällä meidän luonamme kesällä 2004. Äitini ja isäni oli käymässä meillä ja toin heille sitten tämän pienen nappisilmän näytille. Olisimme itse pitäneet Viirun, mutta Viiru on tyttö ja tyttökissan leikkaaminen maksaa mansikoita. Äiti ihastui ikihyviksi Viiruun, mutta Viiru jäi vielä meille, koska kotonani on useamman vuoden vanha Iksu-koira (papillon). Äiti aikoi harkita asiaa. Muutaman viikon kuluttua olin menossa kotiin lomittamaan isääni (navettaan) ja soitin äidille lähtiessäni, että otanko laatikon mukaan.. Äiti suostui heti ja niin Viiru lähti matkalle kohti Pihtipudasta. Nyt Viiru on sopeutunut todella hyvin elämään koiran kanssa, ovat oikeat kaverukset. Viiru on kuulemma keksinyt myös vaikka minkälaisia temppuja ja on erittäin hellyydenkipeä :)
MIISA on 10-vuotias leikattu neiti. Miisa tuli meille tädiltäni kesällä 2005 ja saa viettää meillä eläkepäivänsä :) Miisa on täysin valkoinen, siro ja leikkisä kisu. Päällepäin siitä ei huomaa kyllä yhtään sen olevan jo noinkin iäkäs. Miisalla on oma vessa, jossa se käy tarpeillaan. Uloskin se on jo uskaltanut ja viihtyy siellä lukuunottamatta tappeluita ulkokissamme kanssa. Talomme vinttikin sille on jo tullut tutuksi, jossa se viettääkin aikaansa aika paljon. Miisalla on myös pieni paha tapa. Se on rönsyliljan lehtien poikkipureminen, mutta kunhan saan aikaiseksi laittaa senkin amppeliin, niin eiköhän sekin tapa karsiudu pois, ellei sitten tykästy joihinkin muihin kukkiin..
"HARMIS" muutti meille toukokuun 12. päivä Vimpelistä :) Se on kolli ja erittäin mukava pikkukisu, joka ei paljoa ole vielä vierastellut ja ikäväänsä itkenyt :)