Pari europarlamentaarikkoa järjesti viime vuonna yleisöä houkutellakseen tilaisuuden yllä olevalla otsikolla. Tarkoitus oli mitä ilmeisimmin selittää asioita parhain päin, mutta tilaisuuden aihe on niin osuva, että se houkuttelee toisinajattelevankin vastaamaan.
Ensinnäkin: eivät EU:n vaikutukset ole kaikkien kannalta kielteisiä, vaikka Matti Meikäläinen ja pieni ihminen niistä kärsiikin. Politiikkaa on harjoitettu Suomen pääomapiirien tahdon mukaisesti ja EU on ollut keino heidän päämääriensä toteuttamiseksi. Valtakunnassahan on siirrytty käytännössä henkilö ja ääni periaatteesta euro ja ääni periaatteeseen.
Toiseksi pitää nähdä, että EY/EU vaikutti ratkaisevalla tavalla Suomen politiikkaan jo paljon ennen jäsenyyttä. Siis silloin, kun pyrittiin täyttämään kaikki sisäänpääsyehdot.
Politiikkamme tähtäsi integraatioon jo 80-luvun puolella. Näin saatiin aikaiseksi suorastaan vallankumouksellinen Integraatiolama ”vahvan markan politiikan” ja muiden sisäänpääsyehtojen seurauksena.
Tämä merkitsi mm. noin 40 000 yrityksen kaatamista, valtavaa työttömyyttä runsaan 15 vuoden ajaksi, ”velkavankeutta” syyttömille ja täysin ulkopuolisillekin, oikeusmurhia, itsemurhia.
Luvatun suuren taloudellisen kasvun sijaan saatiin kuristavien jäsenyysehtojen vuoksi lama koko Länsi-Eurooppaan, Suomeen syvin. Kuopan pohjalta nousu ja yhteiskunnan koneiston uudelleen käynnistyminen on sitten johtanut mukavan näköisiin talouskasvun keskiarvoihin, mitkä siis osaksi ovat vain paluuta kohti entistä kasvu-uraa. Onneksi väestömme on vanhenemassa, mikä on helpottanut työttömyyttä ja valtion budjettimenot ovat vähentyneet.
Noihin aikoihin luovuttiin myös Suomelle edullisesta vaihtokaupasta Neuvostoliiton kanssa. Vaihtokauppa ei mitenkään olisi sopinut yhteen EU:n vapaakaupan periaatteiden kanssa, ja Suomen Pankissa puuhattiin tehokkaasti integraation puolesta ja vaihtokauppaa vastaan. Lopullinen esitys jäljellä olleen järjestelyn purkamisesta näyttää sitten tulleen naapurin puolelta vuonna 1990. Kuitenkin Intia ja Turkki jatkoivat vaihtokauppaa. Öljyn ja dollarin hintojen laskut olivat tuoneet kaupankäyntiin ongelmia, samoin kaiketi päätösvallan delegoiminen alaspäin Neuvostoliiton loppuaikoina.
Lähentymisvaihe EU:hun merkitsi poliitikkojen moraalin romahtamista . Poliitikkoja pyöritettiin, kurssitettiin ja hoidettiin siinä määrin, että nämä hyväksyivät (allekirjoittaneen käsityksen mukaan) Suomen perustuslain rikkomukset, maanpetosrikokset, valtiopetosrikokset ja kansalle valehtelun. Rikoslakia muutettaessa poistettiin sitten 12 luvun 6 §, mikä ennen selkeästi viittasi maanpetosrikoksiin, joita voisi syntyä tehtäessä sopimuksia tai sopimuksista neuvoteltaessa. Osa rikoksista vanhenee nyt varhemmin kuin ennen.
Esimerkiksi silloinen (vuoden 1994) eduskunnan rouva puhemies on kertonut, että ei hän tiennyt tuolloin myös markasta päätetyn. Maatalousasioista valehdeltiin kansalle monella tapaa. Jne.
Presidentti puuttui oikeudenkäyttöön integraatiolaman pyörteissä pankkien pelastamistavasta päätettäessä. Yleistäen: pankeille annettiin lupa lopettaa pienyrityksiä valtion piikkiin.
Pieni piiri presidentin johdolla hylkäsi neuvottelut itärajasta ja Karjalan kysymyksestä, vaikka idästä tuli aloitteita neuvotteluille. Oleellisen syyn täytyy olla se, että venäjäfobiaiset pelkäsivät avoinna olevan rajakysymyksen estävän integraation. Että emme kelpaisikaan jäseneksi. Itärajammehan oli pitkän aikaa ainut yhteinen raja EU:n ja Venäjän välillä.
Karjalasta ja evakkojen oikeuksista neuvottelun sijasta valittiin siis EU.
Mediasta tehtiin selkeästi osa valtakoneistoa. Suunnitteilla ollut vallan siirto kansalta ja poliitikoilta kansainväliselle elimelle ja kansainväliselle pääomalle edellytti massiivista ja yhdensuuntaista ”tiedotusta”. Mediasta tehtiin bisnestä ja myös maakunta- ja paikallislehtiä vallattiin. Ylessä tehtiin organisaatiouudistuksia ja rinnalle luotiin hömppää tuottavat, ihmisiä tyhmentävät, kaupalliset kilpailijat.
Näkyvä esimerkki yksimielisyydestä oli suhtautuminen vahvan markan politiikkaan. Media nieli myös suomalaisen työläisen ja pienen ihmisen syyllistämisen lamasta eikä huomannut lainkaan, että oli se lama naapurimaissakin.
Yhtä hyvin nieltiin väite tullimuurin taakse jäämisestä, mikäli ei mennä jäseneksi. Päinvastainen totuus siitä, että tullit muuttuvat meille huonommiksi, ei kelvannut, vaikka ministeriön asiantuntija sen muutamankin kerran kalvoja näyttäen todisti.
Kovin häpeällistä on ollut niin poliitikkojen kuin mediankin suhtautuminen 141-maataloustukeen. Tukea väitettiin pysyväksi, vaikka siitä sovittiin tilapäisten tukien otsikon alla. Neuvotteluissa mukana ollut virkamies kirjoitti kirjan, mistä tämäkin asia olisi selvinnyt, mutta kustantaja veti pian kirjan pois myynnistä ja muu media vaikeni. Virkamies on nyt suurlähettiläänä Kauko-Idässä.
Aloitettiin kansan tietoinen jakaminen rikkaisiin ja köyhiin. Tätä olivat innolla toteutetut säästötalkoot, jolloin heikoimpien oloja eläkeläisistä aloittaen heikennettiin. Kuvaavaa ihmisten käyttäytymiselle on, että eläkkeiden heikentämisen jälkeen eläkeläiset nousivat valtakunnallisessa kokouksessaan Kokkolassa seisaaltaan osoittamaan suosiotaan paikalle saapuvalle pääministeri Esko Aholle.
Rahaoikeisto uskoo, että pärjätäksemme vapaakaupassa maassa pitää olla riittävän paljon riittävän köyhiä, jolloin työttömyyskin häviää itsestään. Tätä opetti Suomen suuressa vapaakauppaseminaarissa Kokkolassa 1994 ABB:n pääjohtaja Percy Barnevik, sitä on toistellut mm. Björn Wahlroos ja sitä meidän hallituksemme ovat toteuttaneet väristä riippumatta.
Maksamme EU:lle yhteiskuntamme romuttamisesta. Uusia esimerkkejä tulee jatkuvasti. Jatkamme edelleen maan ja kansalaisten jakamista voittajiin ja häviäjiin nousevaa jäsenmaksua EU:lle maksaen.
EU:n pääideologia on yksityinen yritystoiminta, ja EU pyrkii supistamaan julkista sektoria. EU toimii myös Suomen rahaoikeiston kanssa yhdessä maataloutemme alas ajamiseksi. Kaikki tapahtuu riittävän hitaasti ”niin että keitettävä sammakko ei huomaa, mitä tapahtuu”. Nyt uskotaan, että raha on viisaampi kuin ihminen.
Valtaosa lainsäädännöstä määrätään EU:sta. Kansanvalta ei toimi, ja elämme näennäisdemokratiassa. Eduskunta on käännöstoimisto, joka tosin pyrkii ennakoimaan tulevat direktiivit, jotta niitä ei miellettäisi EU-jäsenyydestä johtuviksi. Niinpä kunnallishallinnon ns. Paras-hanke sai alkunsa suunnitteilla olevasta palveludirektiivistä.
Itsemääräämisoikeudestamme, itsenäisyydestä, on jäljellä vähemmän kuin Venäjän vallan aikana. Suunniteltu EU:n perustuslaki, jota ei nyt kutsuta perustuslaiksi, tulisi tätä vielä vahvasti korostamaan. Nytkään meillä ei ole esimerkiksi omaa ulkopolitiikkaa. YK:ssa puhuu EU ja Venäjän kanssa neuvottelee EU, mikäli se ei delegoi jotain tehtävää jäsenmaalle.
Olemme mukana EU:n ongelmissa ja kiistoissa. Niinpä esimerkiksi venäläisten kauttakulkukiista Kaliningradin alueelle on mitä ilmeisimmin heijastunut EU:n itärajalle rekkajono-ongelmana, jota ei millään tahdota saada pois päiväjärjestyksestä. Myös Lännen toiminta muissa Venäjän naapurimaissa heijastuu Suomeen. Emme voi kahden kesken ilman EU:n lupaa neuvotella kunnolla edes puutulleista, mikä lupa tosin nyt taidettiin saada.
Markasta luovuttiin ilman eduskunnan päätöstä. Olemme eläneet vuosikausia tältäkin osin perustuslaillisessa ristiriitatilassa. Olemme ainut Pohjoismaa, joka on luopunut valuutastaan ja rahapolitiikastaan.
Talouspolitiikassa olemme EU:n suurten armoilla. Niinpä pahin on siltäkin osin toteutunut. Euro on revalvoitunut eli kallistunut vuoden 2001 kesästä 80 prosentin verran dollariin nähden ( hirmuista! ), ja mm. Suomen metsäteollisuuden on tähän pitänyt sopeutua. Emme voi tehdä devalvaatiota, ja yrityksiä suljetaan. Voidaan sanoa niinkin, että korkean valuutan arvon kautta tuemme USA:n sodankäyntiä maailmalla. Toisaalta alhainen dollarin kurssi on vaikuttanut dollareissa laskettavan energian hinnan kallistumiseen.
Yrityksiä on siirretty ulkomaiseen omistukseen. Kun teollisuus sulkee kannattavia tehtaita, niin tämä johtuu osin siitä, että suurteollisuus on nyt paljolti ulkomaisessa omistuksessa. Ulkomaiset omistajat vaativat suhteettoman suurta korkoa pääomalleen. EU:n ideologian mukaisesti valtiokin on luopunut merkittävässä määrin omaisuudestaan eikä edes halua käyttää jäljellä olevaa valtaansa. Valtio on luovuttanut ulkomaisiin käsiin sellaisia strategisiakin aloja kuin postin kulku, malminetsintä ja kaivostoiminta, lannoitteiden valmistus sekä televisio- ja radio-ohjelmien siirto. Suorastaan hupaisaa on, miten nyt persotaan yksityisille ja sitä kautta ulkomaiseen omistukseen mm. Rautaruukkia ja Outokumpua, vaikka rahaoikeisto aikoinaan vimmatusti vastusti terästehtaan ja jaloterästehtaan perustamisia.
Investoinnit ulkomaille. EU-jäsenyys ei lisännyt vientiosuutta EU-maihin, mutta se lisäsi investointeja sinne. Nyt Kauko-Itä on muodissa. Vähäiset investoinnit kotimaahan ovat hidastaneet talouskasvua ja pitäneet yllä työttömyyttä. Tällä hetkellä tulevaisuus ei näytä hyvältä, sillä kotimaan investoinneista on vähän puhetta.
Aluepolitiikka ei saa olla EU-aikana merkittävää. Meillä on toki koko maata koskevia tukijärjestelmiä ja rahaa maaseudun saattohoitoon, mutta todella merkittävät aluepoliittiset keinot ovat kiellettyjä, sillä ”ne vääristävät kilpailua”. Niinpä monet alueet maassa ja maaseudulla hiljenevät. Keskustavetoinen hallituksemme lopetti kyläkouluiltakin erityisen valtiontuen, ja tämä yhdessä suunnitelmallisen kuntien talouden kurjistamisen kanssa on johtanut koulujen lopettamisaaltoon.
Lauttaliikenne Pohjanmaan satamista on lähes loppunut verovapaan myynnin loppumisen johdosta. Jo tulevaa ennakoitaessa lopetettiin liikenne Kokkolasta ja Pietarsaaresta ja lopulta vähäinen laivaliikenne uusien yrittäjien toimesta Vaasastakin on ollut kovin takkuilevaa ja paikallisen tuen varassa.
Maatalous suurten bisnekseksi. Tilalukumäärä vähenee nopeasti ja suurtiloja perustetaan, kuten on haluttukin. Myös MTK on nyt entistä selvemmin vain isojen edunajaja ja osa EU:n markkinointiorganisaatiota. Tämä tuli esille mm. siinä, kun EU määräsi osan tukioikeuksista kauppatavaraksi ja pysyvästi peltomaan vuokralaiselle, suomalaisten oikeustajua ja perustuslakiamme loukaten. Suomen MTK ja valtiovalta suosittelivat tilanteessa viljelijöille sellaisia turvakeinoja ja valtiolle lainsäädäntöä, joita EU ei hyväksy. Sen sijaan MTK ja valtiovalta jättivät kertomatta, että vuokrasopimukset olisi voitu purkaa maanvuokralain 16 §:n perusteella. Ei valtiovalta ole muutenkaan näissä asioissa informoinut lainkaan vuokranantajaa, ainoastaan vuokralaista.
Erot eliniässä ovat kasvaneet. Tilastojen mukaan EU-kaudella köyhimpien ja rikkaimpien miesten välinen elinikäero on kasvanut lisää reilut puolitoista vuotta! Naisten kohdalla ero on pienempi. Näissä luvuissa on oikeastaan tiivistetysti yhteenveto koko EU-kaudesta.
Meillä toimivat jo nyt erilaiset sairaanhoitojärjestelmät köyhiä ja varakkaita sekä työssäkäyviä varten, mutta rikkaille tarkoitettuja yksityispalveluja pyritään entisestään lisäämään. Erityisesti kun koulutetaan liian vähän lääkäreitä, saadaan lääkäripula, jota sitten paikataan yksityisillä ostopalveluilla. Sairaanhoitokin toimii siis osaksi voittoperiaatteella.
Rikollisuus ja huumeidenkäyttö ovat lisääntyneet. Heti jäsenyyden alettua oli nähtävissä suuri länsihuumeitten invaasio maahan. Samalla saimme kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden ja prostituution.
Ihmisten kontrollointi on rajusti lisääntynyt, sillä jäsenyydestä luontevasti seurannut läheinen yhteistyö Nato-järjestön kanssa on lisännyt myös pelkoa kansainvälisen terrorismin saapumisesta maahan. Niinpä elämä maassa on nyt alinomaisen ja jatkuvasti tiukentuvan kontrollin ja ihmisten seurannan alaista. Tämä koskee niin fyysistä liikkumista kuin sähköistä liikennettäkin. EU antaa määräyksiä ja ne koskevat myös ampuma- ja metsästysharrastuksia. Kauhuskenaario isoveljen valvonnasta on jo totta.
Noin tuhat ”sankarivainajaa” EU-jäsenyyden vuoksi!
EU-jäsenyyden johdosta jouduimme alentamaan alkoholin hintaa vuonna 2004. Tämä on lisännyt alkoholikuolemien määrää aikaisempaan kehitystrendiin nähden noin tuhannella henkilöllä. Heidän henkensä ei ole paljon EU:n alttarilla painanut, eikä hyvä mediamme ole lukumäärästä isoja otsikoita vetänyt. Vaikka toisaalta tilanne on jo kauan ollut tiedossa, niin hallituksemme on vain antanut asian olla. Tiedossa olevat hinnankorotukset eivät koko ongelmaa poista.
Kielteisiä vaikutuksia on EU:n määräämän lainsäädännön vuoksi niin lukuisia, että niiden kaikkien esittely ei ole mitenkään yhdessä kirjoituksessa mahdollista. Merkittävistäkin vaikutuksista tulee jo pitkä luettelo. Edellä oleva on kuitenkin muistettava nähdä vain allekirjoittaneen henkilökohtaisena käsityksenä historian kulusta. Sen sijaan en ole nähnyt rehellistä vakavasti otettavaa listaa niistä hyvistä asioista, joita ei olisi voitu saavuttaa ilman EU-jäsenyyttä.
Mitä siis EU:n ulkopuolella olevat Sveitsi, Norja ja Islanti ovat tavallisen kansalaisen kannalta menettäneet?
Mauri Nygård
Itsenäisyyspuolueen vpj
Suomen Itsenäisyysseuran
sihteeri vuonna 2008
VEU Keski-Pohjanmaan pj