Vanhemmuus - katoava luonnon vara
Mitä on vanhemmuus? Se
on omalle lapselle annettua läsnäoloa/kanssaoloa, jossa
isä ja/tai äiti on lapsellensa turvana, tukena, opettajana ja
tunteiden tuntemis paikkana.
Kakkihan me kasvetaan "isoiksi",
mutta vastuuntuntoiseen aikuisuuteen ja toisista
välittämiseen kasvaminen on täysin mahdotonta ilman
rakastavaa vanhemmuutta.
Rakastavat äidin silmät
ovat pienen vauvan ensimmäinen peili, josta hän näkee
olevansa turvassa ja rakastettu, samoin äidin hellä hoito ja
kosketus tuo lapselle pohjan oman kehonsa hyväksymiselle.
Kasvun jatkuessa monet asiat ja
kysymykset, joita saa turvassa ihmetellä ja kysellä isän
ja/tai äidin sylissä, -joihin vanhemmilla on aikaa ja halua
vastata- tuovat rohkeutta olla olemassa omine asioineen.
Kunnioittava ja hyväksyvä
läsnäolo opettaa sanoitta lapsen kunnioittamaan ja
hyväksymään toisetkin ihmiset. Se on asia, joka sulautuu
lapsen persoonaan sen mukaan, miten häntä on kohdeltu. Kuinka
kotona muihin ihmisiin suhtaudutaan, - ei sen mukaan kuinka siitä
suhtautumisesta puhutaan - hän myös
elämässään toisia kohtaan käyttäytyy.
Tulevat haasteet ja uudet asiat
joita elämä eteen tuo - joskus pelottavatkin- on lapsen ja
nuoren turvallista kohdata, kun on vanhempi, joka omalla
elämän kokemuksellaan osaa neuvoa ja kertoa tilanteesta
ja siten hälventää turhia pelkoja lapsen
mielestä.
Reija K