Vanhemmuus - katoava luonnon vara

Mitä on vanhemmuus?  Se on omalle lapselle annettua läsnäoloa/kanssaoloa, jossa isä ja/tai äiti on lapsellensa turvana, tukena, opettajana ja tunteiden tuntemis paikkana.
Kakkihan me kasvetaan "isoiksi", mutta vastuuntuntoiseen aikuisuuteen ja toisista välittämiseen kasvaminen on täysin mahdotonta ilman rakastavaa vanhemmuutta.
Rakastavat äidin silmät ovat pienen vauvan ensimmäinen peili, josta hän näkee olevansa turvassa ja rakastettu, samoin äidin hellä hoito ja kosketus tuo lapselle pohjan oman kehonsa hyväksymiselle.
Kasvun jatkuessa monet asiat ja kysymykset, joita saa turvassa ihmetellä ja kysellä isän ja/tai äidin sylissä, -joihin vanhemmilla on aikaa ja halua vastata- tuovat rohkeutta olla olemassa omine asioineen.
Kunnioittava ja hyväksyvä läsnäolo opettaa sanoitta lapsen kunnioittamaan ja hyväksymään toisetkin ihmiset. Se on asia, joka sulautuu lapsen persoonaan sen mukaan, miten häntä on kohdeltu. Kuinka kotona muihin ihmisiin suhtaudutaan, - ei sen mukaan kuinka siitä suhtautumisesta puhutaan -  hän myös elämässään toisia kohtaan käyttäytyy.
Tulevat haasteet ja uudet asiat joita elämä eteen tuo - joskus pelottavatkin- on lapsen ja nuoren turvallista kohdata, kun on vanhempi, joka omalla elämän kokemuksellaan osaa neuvoa ja kertoa tilanteesta  ja siten hälventää turhia pelkoja lapsen mielestä.
Reija K