Urho Kekkosen kirjasta: Demokratia ja perusoikeudet

Valtiolliset virtaukset eivät voi olla vaikuttamatta maasta toiseen. Diktatuurimaitten ympäröimä valtakunta joutuu vaikeuksiin toteuttaessaan vapaamielistä politiikkaansa.
Diktatuurin ja demokratian rajanaapuruutta voimme valaista kansainvälisten suhteiden alalla pysyttelevällä esimerkillä ja ottakaamme sillon mieluummin liian raju kuin liian lievä vertaus. Jos maa julistetaan koleran saastuttamaksi, silloin jokainen sen rajanaapuri sulkee rajansa ja ryhtyy aivan erikoisluontoisiin toimenpiteisiin koleran leviämistä vastaan. Yhtä päättäväisesti on estettävä ulkomaisten diktatuurioppien tuominen demokraattiseen maahan, sillä niiden omaksuminen voi helposti saattaa maan itsenäisyyden vaaraan, puhumattakaan siitä, että vierasperäisen diktatuuriopin jäljitteleminen, milloin se pääsee voitolle, joka tapauksessa johtaa jäljittelijät aatteellisen isänmaansa poliittiseen talutusnuoraan. Ei siinä silloin kysytä mikä on kansallista politiikkaa, mikä ei, kun on pakko seurata vahvempaansa. Tälläinen vaara ei suinkaan ole vähäinen, sillä diktatuurimaissa yleensä on vallalla mitä voimakkain laajenemis-ja valloitustahto. Niiden siis, jotka haluavat kansallisen politiikan nimissä apinoida jotakin ulkomaista diktatuuria, sen ohjelmia ja ulkonaisia muotoja, tulisi toki ottaa huomioon, että heidän omaksumansa tie saattaa helposti johtaa maan riippuvaisuusasemaan, jossa vahvempi määrää, kuinka kansallisia opetuslapset, kahden isänmaanmiehet saavat olla.

Vapaus ja pakko demokratian perustekijöinä


Vapaus on demokratian kannattavia aatteita, mutta sen yksipuolisessa korostamisessa helposti unohdetaan, että vapaus yksinomaan ei voi olla minkäänlaisen valtiollisen järjestyksen perustana. Vapausajatuksen ehdoton toteuttaminen tietää anarkiaa. Jos vapaus, joka on yhden ihmisen aate, annetaan inhimillisen toiminnan ohjenuoraksi, silloin kielletään kaiken inhimillisen yhteiselämän mahdollisuus. Se, että teoreettinen anarkismi ei tähän lopputulokseen päädy, johtuu siitä, että anarkismi käsittelee sitä ihmiskuntaa, jota varten ja jonka keskuuteen se tahtoo luoda uuden yhteiselämänjärjestyksen, ei ihmiskuntana inhimillisine puitteineen, vaan jonkilaisena enkelikuntana, vailla kaikkea sitä ihmisluontoon erottamattomasti liittyvää inhimillistä vajavaisuutta, jota ei mikään kasvatus eikä mikään uskonto ihmiskunnasta pysty poistamaan.

Inhimillisessä yhteiskunnassa ei voi olla ilman järjestystä. Mutta järjestys on vapauden kieltämistä. Vapaus merkitsee riippumatttomuutta ulkopuolisista tekijöistä, järjestys taas merkitsee tiettyä riippuvaisuutta, alistumista myös toisten antamiin määräyksiin. Järjestetyssä yhteiselämässä yksilö on velvollinen kunnnioittamaan toisten vapautta. Ja juuri tämä, tarpeen vaatiessa pakolla toteutettavaksi määrätty velvollisuus rajoittaa yksilön vapautta.

Valtio, joka on järjestetyn yhteiselämän korkein muoto, on pakkoyhteisö. Vaikka vapaus olisi kuinka ehdottomasti tahansa korotettu valtion ylimmäksi johtotähdeksi, valtion olemukseen kuuluu kuitenkin välttämättömänä osana valtion jäsenten, valtionkansalaisten vapauden rajoittaminen ja sen toteuttamiseen tarpeellinen pakko.

Demokratian pyrkimystä vapauteen vartioi demokratian valtaelementti, jonka tehtävänä on pitää huoli siitä, että kansalaisten poliittinen vapaus ei käy yhteiskunnalle vaaralliseksi, että se ei suuntaudu uhkaavana yhteiskuntaa itseään vastaan. Demokratian valtaelementti saattaa kansalaisten vapauden yhteiskunnan rakentavaksi voimaksi, muuttaa kansalaisten vapauden valtiosta kansalaisten vapaudeksi valtiossa ja valtion hyväksi.


Valtiolla ei liberalistisen käsityksen mukaan ole mitään itsenäistä arvoa ja merkitystä, se on ulkopuolisesti konstruoitu yksilöiden vapautta rajoittava aparaatti, joka tunnetaan ainoastaan käytännöllisen, väistämättömän välttämättömyyden vuoksi. Liberalistinen valtiokäsityksessä valtiosta tulee matematiikan luoma, ei sydämen eikä aatteiden. Se on sieluton koneisto, jonka inhimillinen äly on luonut turvaamaan yksilön vapaan saalistamisen. Se on kieltoperäistä, siinä ei ole mitään sijaa kiintymykselle ja rakkaudelle.Sillä ei ole mitään ominaisuutta mikä yhdistäisi sen jäsenet toisiinsa ja valtioon itseensä oman edun yläpuolelta olevilla, pysyvillä, katkeamattomilla siteillä, ei mitään ominaisuutta, joka tekisi siitä isänmaan. Puhtaaksi viljeltynä, loppuun saakka ajateltuna se kieltää kansallisuusaatteen merkityksen ja kaikki ne sisäiset arvot, jotka liittyvät isänmaanrakkauteen ja uhrautuvaisuuteen isänmaan puolesta.


Tasa-arvoisuuden periaate liittyy erottamattomana osana kansansuvereniteettioppiin ja demokratian valtalementtiin. Tasa-arvoisuus ei suinkaan merkitse sitä, että ihmiset julistettaisiin lahjoiltaan ja luonteenominaisuuksiltaan yhdenvertaisiksi, sillä kenenkään ihmisen vallassa ei ole näissä ja monissa muissa suhteissa eri ihmisten kesken aina esiintyvien erilaisuuksien poistaminen. Tasa-arvoisuuden aate on siinä, että ihmiset tunnustetaan luonnostaan yhdenvertaiseksi ja että mitään erioikeuksia lain ja hallinnon alalla ei myönnetä kenellekään syntyperän omaisuuden yms. nojalla. Siihen tasa-arvoisuuteen pyrkii demokratia, eikä suinkaan kaikkien tasapäiseksi tekemiseen.

Demokratia on elävä valtio-oppi. Se on käytännöllistä taitoa puolustaa kansan oikeutta ylimmän valtiovallan harjoittamiseen. Silloin se on hengeltään puhdasta ja eteenpäin suuntautuvaa. Silloin se ei ole alentunut korulauseiksi, fraasiksi, mikä tietäisi elävän aatteen denaturoitumista ja joutumista näytepulloon suljetuksi.


Ei ole maailmassa mitään olemassaolokelpoista elämänilmiötä, jolla ei olisi oikeutta itsepuolustukseen. Se täytyy olla myös demokratialla.

Mutta varsin yleinen käsitys, joka kieltää demokratialta kaikki itsesuojelu- ja itsepuolustustoimenpiteet. Erikoisen hyvin tämän käsityksen olemassaolon ovat oivaltaneet nimenomaan kansanvallan vastustajat. He ovat saaneet sen varman vakaumuksen, että kansanvalta on jonkinlaista poliittista nahjusmaisuutta, jonka korkein tunnuslause on”hällä väliä”. Ja tämän vakaumuksensa mukaisesti tietoisina siitä, että KANSANVALTA EI HYVÄUSKOISUUDESSAAN RYHDY MINKÄÄNLAISIIN PUOLUSTUSTOIMENPITEISIIN HE OVAT OHJANNEET TOIMINTAANSA USEIN ERITTÄIN HÄIKÄILEMÄTTÖMÄSSÄKIN MUODOSSA VASTUSTUSKYVYTTÖMÄNÄ PITÄMÄÄNSÄ KANSANVALTAA VASTAAN.