TOISTA OLI ENNEN

T
oista oli ennen vanhaan, hyvään aikaan. Ei ollut stressiä, traumaa, väärinymmärrettyjä lapsia, ei nuorisorikollisuutta eikä sivareita.
 - Oli vain kunnon ihmisiä, hamppareita, omenavarkaita ja pontikankeittäjiä.
Ei ollut lapsilisiä, kansaneläkkeitä, tukiaisia, asumislisää, eikä tukiaisten lisäosia.
- Oli vain oma apu, naapurisopu, syytinki ja vaivaistalo.
Ei ollut tulopolitiikkaa eikä jumiutuneita tuponeuvotteluja.
- Palkan sai jos viitsi tehdä työtä ja jos se oli isännän mielestä sen arvoista.
Ei ollut hiustenhoitoaineita, shampoota, geeliä, silmänympärysvoidetta, pikkuhousunsuojia eikä emboa.
- Oli vain sauna, mäntysuopa, pihahyyskä, sorretun voima, tai paikallislehti.
Ei ollut pakastinta, jääkaappia, sähkövatkainta, yleiskonetta, mikroa, grilliä eikä leipäkonetta.
- Oli vain kaappi, kommuuti, uuni, hella, varpuvispilä ja äidin jauhopeukalo.
Ei ollut TV:tä, stereota, videota, nintendoa, kotimikroa,puhumattakaan sylimikrosta, ei edes ulaa.
- Oli vain kyläpelimanni, soittokunta, nuorisoseura, sekakuoro ja näytelmäpiiri, kyläkirjasto ja Jaappanin lähetyspiiri. Tiedonvälityksestä piti huolen Uusi Aika, Maaseudun Tulevaisuus, anodiradio ja juoruämmät.
Ei ollut sukkahousuja, bikineitä, tangoja, tekokuituja, superlonpatjaa eikä vesisänkyä.
-Oli pässinpökkimät, pussihousut, laamapaita, flanellipakka, päästävedettävä ja olki polsteri.
Ei ollut kuntasuunnitelmaa, rakennuskaavaa, henkilöstölautakuntaa, johtoryhmää eikä maakuntakeskusta.
- Tehtiin vain niin kuin hyvä tuli.
Eikä ollut peruskoulua, keskiasteen koulutusta, tuntikehystä, koulukuraattoria eikä virikkeellisen päivähoidon ohjaajaa.
- Oli vain kunnioitettu kansakoulunopettaja, rippikoulu, ja maailmankoulu, jollekin hyväosaiselle keskikoulu.
Ei ollut  A-klinikkaa, mielenterveystoimistoa, päihdehuoltoa, alkoholin väärinkäyttöä, huumekoiria eikä työrajoitteisia.
- Oli vain juoppoja, tuurijuoppoja, kylähulluja. Ja laiskoja sanottiin laiskoiksi.
Ei ollut avopareja, homoja, lesboja.
- Oli vain rakkausavioliittoja, pakkonaimisia, susipareja, äpärälapsia. poikkeavat pantiin sakilla järjestykseen.
Voi voi, ei ollut byrokratiaa, reaalikorkoa, heliboria, optioita, osinkoa eikä roskapankkia. Eikä ollut kansanterveystyön kuntainliiton liittohallituksen varapuheenjohtajaa, ei kuntainliiton terveyskeskuksen vuodeosaston apulaisosastonhoitajaa, ei alueellisen sairaanhoitopiirin liittohallituksen nimeämää keskussairaalan johtavan ylilääkärin virkaa. Eikä edes verisuonitauteja, tukielinsairauksia, psykosomaattisia oireyhtymiä, dementiaa, eikä laktoosi-intoleranssia.
- Oli vain kunnanlääkäri ja kansanparantaja. Ei jääty kitumaan, kuoltiin tapaturmaisesti tai maha-, rinta-, tai pääntautiin tai vanhuuteen.
Ei ollut syntyvyyden säännöstelyä, pillereitä, kierukoita, kondomia, sterilointeja, isiä synnyttämässä.
- Lapset olivat vahinkoja, joita sanottiin herranlahjoiksi. Niitä tuli vuosi ja lapsi, parhaana kaksi.
Ei ollut murkkuikää, ei omituisesti pukeutuvia ja käyttäytyviä keskenkasvuisia.
- Jos ei osannut kayttäytyä kunnolla, tiedettiinkyllä, miten oppisi.
Ei ollut ATK:ta, EU:ta, NMT:tä HIV:iä eikä MTV:tä.
- Oli vain YVA, AIV, UKK, OTK, SP, CCCP, DDR, SKP, SKDL, ja DDT, jotka kaikki ova loppuneet omaan mahdottomuuteensa.
Kun luki Raamattua ja Juhani Ahon Rautatien, ei tarvinnut turhia uneksia.
Oltiin rehellisiä, esivaltaa kunnioittavia, isänmaallisia, sopeutuvia, sisukkaita ja nöyriä. Oltiin - jos ei niin onnellisia, niin kuitenkin - nuoria.
Elsi Oikarinen