TOISTA OLI ENNEN
Toista
oli ennen vanhaan, hyvään aikaan. Ei ollut stressiä,
traumaa, väärinymmärrettyjä lapsia, ei
nuorisorikollisuutta eikä sivareita.
- Oli vain kunnon ihmisiä, hamppareita, omenavarkaita ja pontikankeittäjiä.
Ei ollut lapsilisiä, kansaneläkkeitä, tukiaisia, asumislisää, eikä tukiaisten lisäosia.
- Oli vain oma apu, naapurisopu, syytinki ja vaivaistalo.
Ei ollut tulopolitiikkaa eikä jumiutuneita tuponeuvotteluja.
- Palkan sai jos viitsi tehdä työtä ja jos se oli isännän mielestä sen arvoista.
Ei ollut hiustenhoitoaineita, shampoota, geeliä, silmänympärysvoidetta, pikkuhousunsuojia eikä emboa.
- Oli vain sauna, mäntysuopa, pihahyyskä, sorretun voima, tai paikallislehti.
Ei ollut pakastinta,
jääkaappia, sähkövatkainta, yleiskonetta, mikroa,
grilliä eikä leipäkonetta.
- Oli vain kaappi, kommuuti, uuni, hella, varpuvispilä ja äidin jauhopeukalo.
Ei ollut TV:tä, stereota, videota, nintendoa, kotimikroa,puhumattakaan sylimikrosta, ei edes ulaa.
- Oli vain
kyläpelimanni, soittokunta, nuorisoseura, sekakuoro ja
näytelmäpiiri, kyläkirjasto ja Jaappanin
lähetyspiiri. Tiedonvälityksestä piti huolen Uusi Aika,
Maaseudun Tulevaisuus, anodiradio ja juoruämmät.
Ei ollut sukkahousuja, bikineitä, tangoja, tekokuituja, superlonpatjaa eikä vesisänkyä.
-Oli pässinpökkimät,
pussihousut, laamapaita, flanellipakka,
päästävedettävä ja olki polsteri.
Ei ollut kuntasuunnitelmaa, rakennuskaavaa, henkilöstölautakuntaa, johtoryhmää eikä maakuntakeskusta.
- Tehtiin vain niin kuin hyvä tuli.
Eikä ollut peruskoulua,
keskiasteen koulutusta, tuntikehystä, koulukuraattoria eikä
virikkeellisen päivähoidon ohjaajaa.
- Oli vain kunnioitettu kansakoulunopettaja, rippikoulu, ja maailmankoulu, jollekin hyväosaiselle keskikoulu.
Ei
ollut A-klinikkaa, mielenterveystoimistoa, päihdehuoltoa,
alkoholin väärinkäyttöä, huumekoiria eikä
työrajoitteisia.
- Oli vain juoppoja, tuurijuoppoja, kylähulluja. Ja laiskoja sanottiin laiskoiksi.
Ei ollut avopareja, homoja, lesboja.
- Oli vain rakkausavioliittoja,
pakkonaimisia, susipareja, äpärälapsia. poikkeavat
pantiin sakilla järjestykseen.
Voi voi, ei ollut byrokratiaa,
reaalikorkoa, heliboria, optioita, osinkoa eikä roskapankkia.
Eikä ollut kansanterveystyön kuntainliiton liittohallituksen
varapuheenjohtajaa, ei kuntainliiton terveyskeskuksen vuodeosaston
apulaisosastonhoitajaa, ei alueellisen sairaanhoitopiirin
liittohallituksen nimeämää keskussairaalan johtavan
ylilääkärin virkaa. Eikä edes verisuonitauteja,
tukielinsairauksia, psykosomaattisia oireyhtymiä, dementiaa,
eikä laktoosi-intoleranssia.
- Oli vain
kunnanlääkäri ja kansanparantaja. Ei jääty
kitumaan, kuoltiin tapaturmaisesti tai maha-, rinta-, tai
pääntautiin tai vanhuuteen.
Ei ollut syntyvyyden
säännöstelyä, pillereitä, kierukoita,
kondomia, sterilointeja, isiä synnyttämässä.
- Lapset olivat vahinkoja, joita sanottiin herranlahjoiksi. Niitä tuli vuosi ja lapsi, parhaana kaksi.
Ei ollut murkkuikää, ei omituisesti pukeutuvia ja käyttäytyviä keskenkasvuisia.
- Jos ei osannut kayttäytyä kunnolla, tiedettiinkyllä, miten oppisi.
Ei ollut ATK:ta, EU:ta, NMT:tä HIV:iä eikä MTV:tä.
- Oli vain YVA, AIV, UKK, OTK, SP, CCCP, DDR, SKP, SKDL, ja DDT, jotka kaikki ova loppuneet omaan mahdottomuuteensa.
Kun luki Raamattua ja Juhani Ahon Rautatien, ei tarvinnut turhia uneksia.
Oltiin rehellisiä, esivaltaa
kunnioittavia, isänmaallisia, sopeutuvia, sisukkaita ja
nöyriä. Oltiin - jos ei niin onnellisia, niin kuitenkin -
nuoria.
Elsi Oikarinen