Maailmanpankin


todellinen


luonne

 

Maailmanpankin entinen pääekonomisti ja aiemmin presidentti Bill Clintonin taloudellisena neuvonantajana toiminut Joseph Stiglitz kertoo haastattelussaan Greg Palastille mm. seuraavaa:

´´Se on tuominnut ihmisiä kuolemaan .Järjestöllä on jokaista köyhää maata varten toiminta strategia,mikä syntyy Maailmanpankin kussakin maassa tehdyn tarkan tutkimuksen jälkeen.Todellisuudessa on kuitenkin kyse vain viisi tähtisten  hotellien tarkasta tutkimisesta.Se päättyy tavallisesti tapaamiseen  jonkun anovan ,murtuneen  talousministerin kanssa jolle ojennetaan  rakennemuutossopimus,valmiiksi täytettynä hänen vapaa ehtoista allekirjoitustaan varten.Tämän jälkeen antaa Maailmanpankki jokaiselle ministerille täysin saman sisältöisen nelivaiheohjelman.

Vaihe 1 on yksityistäminen,tai pitäisikö sanoa lahjonta. Myymällä ulos sähkö- ja vesilaitokset odotti ministeriä jopa 10% provisio toimitettuna sveitsiläiselle pankkitilille, vain siitä että vetää pois muutama miljoona valtiolle tulevasta myynti hinnasta.

Vaihe 2 on Maailmanpankin aina toimiva suunnitelma pelastaa rapakuntoinen talous: Rahamarkkinoiden säännöstelyn purkaminen.Teoriassa se antaa  sijoituspääomalle mahdollisuuden virrata vapaasti sisään ja ulos . Valitettavasti vain,kuten Indonesiassa ja Brasiliassa,virtasivat pääomat vain ulos ja vieläkin enemmän ulos. Rahaa tulee sisään keinottelumielessä ja pakenee välittömästi vähäisemmänkin ongelman esiintyessä. Maan varannot voidaan tyhjentää päivässä tai jopa tunneissa. Ja kun näin tapahtuu, vaatii IMF että näiden maiden on nostettava korkojaan 30,50 ja 80% houkutellakseen takaisin keinottelijat maan valuuttareservin kanssa.

Lopputulos on tuskallisen hyvin ennustettavissa. Korkeammat korot romahduttavat omaisuuden arvon, tuhoaa teollisuustuotannon ja tyhjentää maiden kassakirstut. Siinä tilanteessa ajaa IMF läkähtyneen valtion vaiheeseen 3: Markkinaperusteinen hinnoittelu, mikä on hienompi  tapa puhua ruuan ,veden ja talouskaasun hinnan nostamisesta.Tämä puolestaan johtaa IMF –mellakoihin, jotka myös on ennustettavissa. Kun maa on lyöty ´´luvun ottoon´´, hyödyntää IMF tilanteen puristamalla ulos viimeisenkin veripisaran, kuten se teki köyhälle Indonesialle 1998 poistamalla subventiot ruualta ja polttoaineilta. Esimerkkejä on useita, kuten vesi-ja talouskaasuhintojen korotukset Boliviassa 2000 ja 2001 sekä uhkaukset tehdä USA-dollarista Equadorin valuutta, joka painoi 51% maan kansasta alle köyhyysrajan. Näiden toimenpiteiden jälkeen ovat mellakat Maailmanpankkia vastaan olleet raivoisat, mutta tuntuu kuin ne olisivat kuuluneet suunnitelmaan.Maailmanpankin avustussuunnitelmaan kun sisältyy, että sosiaaliset levottomuudet ja kärsimykset on kohdattava ´´poliitisella päättäväisyydellä´´ ja vieläkin korkeammilla hinnoilla. Myös rauhalliset mielenosoitukset on hajotettu panssarivaunuin, luodein ja kyynelkaasuin. Kaikissa tapauksissa on lopputulos kuitenkin ollut toivottu, pääoman pako maasta ja hallituksen kaatuminen. Syntyneessä sekasorrossa ovat ulkomaiset suuryritykset voineet poimia itselleen jäljellä olevat varat ja ehkä muutamat kaivosoikeudet ja satamat kylkiäiseksi. IMF:n ja Maailmanpankin toimijat  eivät silti ole täysin sydämettömiä markkinatalouden kannattajia, mutta kun lainoja myöntäneet pankit täytyy palastaa taloudelliselta kriisiltä, ei vaihtoehtoja ole. Tässä järjestelmässä on paljon häviäjiä, mutta selvinä voittajina: Länsimaiset  pankit ja USA:n valtiovarainministeriö.

Oopiumisodan aikana käytti Länsi sotilaallista saartoa avatakseen väkipakolla markkinoita tasapainottomalle kaupalleen. Tänään voi Maailmanpankki määrätä taloudellisen saarron, joka voi olla yhtä tehokas- ja usein yhtä tappava.

Kun alussa sanoin että ”Se on tuominnut ihmisiä kuolemaan,” tarkoitin lähinnä WTO:n immateriaalioikeudellista sopimusta, joka kulkee lyhenteellä TRIPS. Tämän sopimuksen nojalla uusi maailmanjärjestys tuomitsee ihmisiä kuolemaan asettamalla mahdottomia maksuja ja veroja maksettavaksi lääketeollisuudelle merkkisuojatuista lääkkeistä. Ne yritykset ja pankkimiehet, joiden kanssa olen työskennellyt, eivät välitä ”jos ihmiset elävät tai kuolevat.”

Saattaa tuntua hämmentävältä, että välillä puhun IMF:stä, Maailmanpankista tai WTO:sta. Ne ovat vaihdettavissa olevia naamioita saman valtajärjestelmän kasvoilla. Vakavinta tässä on, että kaikki tämän valtajärjestelmän suunnitelmat on työstetty salassa suvaitsematonta ideologiaa noudattaen, avautumatta koskaan mielipiteen vaihdolle tai kritiikille. Huolimatta siitä, että länsimaat painostavat kehitysmaita vaaleihin, tuhoaa köyhyystaisteluohjelma orastavankin demokratia.

Tuottavuus mustassa Afrikassa on IMF:n rakenteellisen ”avustuksen” myötä mennyt päin helvettiä. Yksi maa on kuitenkin onnistunut välttämään sen kohtalon ja se on Botswana. Kuultuaan lainalle asetetut ehdot, pyysivät he IMF:n miehiä pakkaamaan laukkunsa.”

Joseph Stiglitzin haastattelu på svenska:  gregpalast.com