EU:n aluepolitiikka

 Ennen kuin liityttiin EU-petoon, koko Suomea kehitettiin tasa-arvoisesti. Nykyään kehittämisprojektit rajoittuvat ”kultaisen kolmion” sisälle, eli linjan Helsinki-Tampere-Turku sisäpuolelle. Muu Suomi näivettyy koko ajan. Yhtenä esimerkkinä voidaan mainita Tornion ja Porin oluttehtaiden tuotannon siirtyminen ”kultaisen kolmion” alueelle.

Maaseudun tiestöä kunnostetaan enää paikallisrahastojen ja kuntien varoin. Valtio ei rahoita esim. kyläteiden päällystämistä, jos paikkakunnalta ei ole kansanedustajaa. Tosi tapaus on, että esim. Kokemäellä Selkämäentielle tehtiin täyskunnostus pohjaa myöten, mutta Eurassa Turajärventie on odottanut vuoroaan kymmenen vuotta. Tämä epätasa-arvo johtuu vain siitä, että mm. Kokemäeltä on kansanedustaja.
EU:n maaseutupolitiikka painottuu maatalouden ohella rinnakkaiselinkeinojen kehittämiseen, kuten maaseutupoliittinen kokonaisohjelma Monialainen maaseutu mainitsee asian. Maaseudun muu kehittäminen, kuten sosiaali- ja terveyspalvelut, tiestö sekä koulut ja vapaa-aikatoiminnot unohtuvat EU:n ahneuteen. Kun lapsilla ja nuorilla ei ole virikkeellistä toimintaa sivukylillä, kasvaa terveyspalveluiden tarve, joka on pk-yritysten varassa julkisen sektorin säästäessä kaikesta. Vastaavasti päiväkotien ja vanhainkotien rakennusprojektit ovat vähentyneet tarpeeseen nähden, kun EU:n jäsenmaksu menee näiden edelle. Kunnat eivät saa valtiolta enää riittävästi rahoitusta EU:n takia.

 Tavoite1-alueen rahoitus on vähentynyt huomattavasti EU-jäsenyyden alkuvuosista maantieteellisestä syystä. EU haluaa autioittaa muun Suomen paitsi ”kultaisen kolmion”. Luontomatkailu on ollut tärkeä elinkeino Itä- ja Pohjois-Suomessa, mutta ulkomaiset kaivosprojektit, natura-alueet sekä ylitiheä puusto vaikeuttavat luontomatkailua direktiivien ohella. Uusiutuvaan energiaan tarvitaan energiapuuta!

Ainakin Satakunnassa puolestaan vesien kunnostaminen tuntuu olevan ainoa kehitysprojekti. Tämä taas vähentää jokamiehenoikeuksia mm. kalastuksessa ja uinnissa. Nyt EU-jäsenyyden tuoma ahneus näkyy teollisuudenkin päästöinä vesistöissä, ei ainoastaan maatalouden päästöinä. Sini-, viher- ja ruskolevät ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti. Ns. EU-projektit eivät auta asiassa ennen kuin ahneuden aika loppuu.

Jos päästäisiin eroon EU:sta, alueellinen ja kansallinen hyvinvointi ulottuisi koko Suomeen, ei vain ”kultaisen kolmion” alueelle. Ennen itsenäistä Suomea se ei ole mahdollista.
Katri Aalto