EU:n aluepolitiikka
Ennen kuin liityttiin
EU-petoon, koko Suomea kehitettiin tasa-arvoisesti. Nykyään kehittämisprojektit
rajoittuvat ”kultaisen kolmion” sisälle, eli linjan Helsinki-Tampere-Turku
sisäpuolelle. Muu Suomi näivettyy koko ajan. Yhtenä esimerkkinä voidaan mainita
Tornion ja Porin oluttehtaiden tuotannon siirtyminen ”kultaisen kolmion”
alueelle.
Maaseudun tiestöä
kunnostetaan enää paikallisrahastojen ja kuntien varoin. Valtio ei rahoita
esim. kyläteiden päällystämistä, jos paikkakunnalta ei ole kansanedustajaa.
Tosi tapaus on, että esim. Kokemäellä Selkämäentielle tehtiin täyskunnostus
pohjaa myöten, mutta Eurassa Turajärventie on odottanut vuoroaan kymmenen
vuotta. Tämä epätasa-arvo johtuu vain siitä, että mm. Kokemäeltä on
kansanedustaja.
EU:n maaseutupolitiikka
painottuu maatalouden ohella rinnakkaiselinkeinojen kehittämiseen, kuten
maaseutupoliittinen kokonaisohjelma Monialainen maaseutu mainitsee asian.
Maaseudun muu kehittäminen, kuten sosiaali- ja terveyspalvelut, tiestö sekä
koulut ja vapaa-aikatoiminnot unohtuvat EU:n ahneuteen. Kun lapsilla ja
nuorilla ei ole virikkeellistä toimintaa sivukylillä, kasvaa terveyspalveluiden
tarve, joka on pk-yritysten varassa julkisen sektorin säästäessä kaikesta.
Vastaavasti päiväkotien ja vanhainkotien rakennusprojektit ovat vähentyneet
tarpeeseen nähden, kun EU:n jäsenmaksu menee näiden edelle. Kunnat eivät saa
valtiolta enää riittävästi rahoitusta EU:n takia.
Tavoite1-alueen rahoitus on
vähentynyt huomattavasti EU-jäsenyyden alkuvuosista maantieteellisestä syystä.
EU haluaa autioittaa muun Suomen paitsi ”kultaisen kolmion”. Luontomatkailu on
ollut tärkeä elinkeino Itä- ja Pohjois-Suomessa, mutta ulkomaiset
kaivosprojektit, natura-alueet sekä ylitiheä puusto vaikeuttavat luontomatkailua
direktiivien ohella. Uusiutuvaan energiaan tarvitaan energiapuuta!
Ainakin Satakunnassa puolestaan
vesien kunnostaminen tuntuu olevan ainoa kehitysprojekti. Tämä taas vähentää
jokamiehenoikeuksia mm. kalastuksessa ja uinnissa. Nyt EU-jäsenyyden tuoma
ahneus näkyy teollisuudenkin päästöinä vesistöissä, ei ainoastaan maatalouden
päästöinä. Sini-, viher- ja ruskolevät ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti. Ns.
EU-projektit eivät auta asiassa ennen kuin ahneuden aika loppuu.
Jos päästäisiin eroon
EU:sta, alueellinen ja kansallinen hyvinvointi ulottuisi koko Suomeen, ei vain
”kultaisen kolmion” alueelle. Ennen itsenäistä Suomea se ei ole mahdollista.
Katri Aalto