Geenimuunnellut elintarvikkeet

 Geenimuunnellut elintarvikkeet ovat olleet nykyään kuluttajien epätietoisuuden pääpuheenaihe ainakin puutarhoilla. Ministeri Anttila suostui viime talvena EUn suunnittelemaan GMO-elintarvikkeiden tuottamiseen maassamme.  EU-direktiivi nro 1829/2003 sallii ns. tavanomaisessa elintarvikkeessa 0,9 prosentin osuuden gm-elintarvikkeita kuluttajien asenteita miettimättä.

Satakunnassa on viljelty geenimuunneltua perunaa, rapsia, ohraa ja sokerijuurikasta muutamalla tilalla ainakin neljä vuotta ennen tätä päätöstä kokeilumielessä. Koko Suomessa on jo geenimuunneltu mansikkalajike Alba lähinnä kotipuutarhojen viljelyssä. Kokemäen koulutilan pelloilla on viljelty geenimuunneltua maissia jo monta vuotta. Samoin neilikat, sininen ruusu, tupakka, koivut, mänty ja kuusi ovat geenimuunneltuja Suomessa. Tänä vuonna öljykasvit ja maissi tulivat mukaan geenimuunneltuun viljelyyn valtakunnallisesti, eivät enää koeviljelynä.

Tuntemani luomuviljelijät eivät pidä tästä luomun ja GMO-tuotannon rinnakkaisviljelystä, sillä gmo-siitepöly saastuttaa luomukasvustot. Tullilaboratorio on jo havainnut, että ulkomaisista luomuelintarvikkeista on löytynyt geenimuunneltujen kasvien siitepölyä, minkä mukaan ei voida puhua enää turvallisista elintarvikkeista EU:n sisäisillä markkinoilla. Tilanne olisi toinen, jos emme olisi EU:n jäseniä.

Käytännössä geenimuunneltu maatalous ei ole ainakaan kannattavampi kuin muut tuotantomuodot, minkä osoittavat myös Amerikan yliopistojen vähintään kolmen vuoden tutkimukset. Kaikki tuotantokustannukset menevät harakoille gmo-tuotannossa. Siemenet ovat jokavuotisia ostoksia toisin kuin muissa tuotantosuunnissa. Ensimmäisten kolmen vuoden jälkeen kasvinsuojelun tarve on kasvanut entisestään, sillä rikkakasvit ja tuholaiset ovat kasvaneet resistenteiksi lisääntyneelle kasvinsuojelulle. Näin ollen tuotantokustannukset ovat suuremmat kuin tavanomaisessa ja luomussa.  Geenimuunneltujen eläinrehujen on todettu aiheuttavan tuotantoeläimissä hormonaalisia ongelmia. Eläinlääkärin tarve kasvaa GMO-rehujen mukana.

Kuluttajat eivät ole saaneet tietää kaikista geenimuunnelluista elintarvikkeista, mm. maissista ja lihasta. Vain geenimuunneltu soija on merkitty myyntipakkauksiin, jos sitä on yli 0,9 %. Ministeri Anttila kielsi GMO-merkinnän elintarvikkeisiin vuonna -07, mikä on tuoteturvallisuuslain vastaista. Tämä on suoraan verrannollinen kuluttajansuojalakiin, joten kuluttajan kuuluisi saada tietää tuotantomuoto kolmesta vaihtoehdosta, ainakin luomu ja GMO. Se kolmas olisi sitten tavanomainen, jota ei välttämättä tarvitsisi merkitä.

Eläinrehuja tehdään esim. Amerikan geenimuunnellusta maissista ja rypsistä, mutta tieto rehusta ei mene kuluttajalle saakka. Suomi ei ole ollut omavarainen rukiissa, vaan myllyille on tuotu ruista myös Saksan geenimuunnelluilta pelloilta. Myllyt eivät ole merkinneet tuotantomuotoa ”geenimuunneltu” myyntipakkauksiinsa, joten tieto ei ole kulkenut lainmukaisesti kuluttajalle EU-jäsenyyden aikana. Samoin teurastamot eivät mainitse pakkauksissaan mitään geenimuunnellulla rehulla ruokitusta eläimestä. Tämäkin perustuu EU:n direktiiviin, jonka mukaan geenimuunneltua ainesta on oltava vähintään 0,9 % kokonaissisällöstä, jotta merkintä tulee pakolliseksi.

 Esimerkiksi helppo itäminen nopeuttaa gm-tuotantoa ja lisää siten peltojen ja taimitarhojen tuotantoa. Kuulemani mukaan kotipuutarhat ovat sanoneet, että enää perennojen siemenet eivät idä seuraavana vuonna, kuten geenimuunnellun viljankaan siemen idä. Tarkasteluajanjakso on ollut viisi vuotta, joten siinä on sekä hyviä että huonoja kesiä pölytyksen kannalta.

On ilmennyt joitakin sairauksia geenimuunnelluista ruuista. Amerikan ja Iso-Britannian yliopistojen lääketieteen tutkimusten mukaan kakkostyypin diabetes, keliakia ja ummetus ovat lisääntyneet huomattavissa määrin geenimuunneltujen elintarvikkeiden seurauksena. Samoin aivojen välittäjäaineet vähenevät sekä oppimisvaikeudet, sikiön kehityshäiriöt ja ylivilkkaus lisääntyvät. Geenimuunnelluissa kaalikasveissa (kaalit, rypsi, rapsi, retiisi, retikka, lanttu, nauris jne) on kaikissa kukkakaalin mosaiikkivirus, joka on laboratoriossa tehty HIV-viruksesta (Oxfordin yliopisto)! Geenitekniikan puolestapuhujat haluavat ihmiskunnalle aidsin! Tämä kertoo osaltaan puutteellisesta tuoteturvallisuudesta EUn huonon lainsäädännön seurauksena.

Miten julkinen sektori vastaa näihin terveyshaasteisiin huolimattomuutensa seurauksena? Varmaa on, että EU ja eduskunta eivät ota vastuuta teoistaan. Kunnallisella tasolla säästöjä tulee jatkuvasti lisää, kun valtion kunta-avustus laskee entisestään peruspalveluiden osalta. Vain palauttamalla itsenäisyys takaisin voidaan toivoa terveellisempää ja turvallisempaa maa- ja elintarviketaloutta.
Bernin yliopiston tutkijat ovat havainneet biodiversiteetin eli luonnon monimuotoisuuden laskevan geenimuunnellun maatalouden seurauksena. Jos geenimuunneltu maatalous jatkuu nykyistä vauhtia tai lisääntyy, voidaan puhua ekologisesta katastrofista. Vähintään kolmasosa maailman pelloista tuhoutuu monokulttuurin ja geenitekniikan seurauksena. Nyt siis koko Amerikka, Kiina, Japani, osa kehitysmaista ja osa EUsta ovat jo monokulttuurin maita.

Herää kysymys, että missä myöhemmin tuotetaan maailman ruokatarve. Kaikissa maanosissa on jo aloitettu ekologinen katastrofi! Vähin erin myös kasvivalikoima supistuu. Geenimuunnellut viljat hävittävät heinäkasvit, gm-mansikka hävittää ruusukasvit, gm-peruna koisokasvit, gm-kukkakaali ristikukkaiskasvit jne Bernin yliopiston tutkimusten mukaan. Kaikki geenimuunnellut kasvit hävittävät ja/tai saastuttavat oman heimonsa kasvit lyhyesti sanottuna. Mistä eläimet ottavat ravintonsa ja pesäaineksensa kasvien vähentyessä?

EUn jäsenmaista Saksa, Ranska, Espanja ja Bulgaria ovat olleet jo kauan geenimuunnellun maatalouden maita. Mitä muita ympäristökatastrofeja on GMO-siitepölyn seurauksena? Osoittavatko maatalouden talouslaskelmat Suomessa Amerikan tapaan vai päinvastoin? Havaintoni kertovat, että kestävä kehitys on edelleen taloudellisin, ei moderni geenitekniikka.

 Kuluttajan kannattaa suosia vain luomutuotteita, jos haluaa pitää gm-aineksen poissa kehostaan. Muiden tuotantomuotojen kohdalla vallitsee tämä maa- ja metsätalousministeriön virkamies Tammisolan mainitsema 0,9 %:n epävarmuus kuluttajan asemassa elintarvikemarkkinoilla.

Katri Aalto