Fortum tarvitsisi vahvaa valtionohjausta
Viimevuotiset
suuret
muutokset Suomen sähkömarkkinoilla ovat nostaneet
sähkönhinnan ja samalla sähkön
tuottajayhtiöiden voitot pilviin. Näitä
tekijöitä ovat mm. sähköyhtiöiden
”vapaa” kilpailu ja hinnoittelu, EU:n epärealistinen
päästökauppa sekä sähköntuottajien
fuusioituminen harvoiksi pörssiyhtiöiksi.
Ennen
EU:ta sähkön tuotanto ja jakelu
olivat turvallisesti valtiollisen, kunnallisen tai teollisen
omistuksen
käsissä, koska vielä tällöin
sähköenergiaakin pidettiin kaikkia tahoja
palvelevana infrastruktuurina. Tuolloin ei pyritty alan liikevoiton
maksimointiin ja teollisuus maksoi sähköstä
lähinnä vain sen välittömät
tuotantokustannukset.
Nyt
kun valtiotamme ohjaavat pääosin EU-säädökset ja globaalit pääomavirrat, kaikki
on toisin. Sähköstäkin on tullut vain kansain-välisten pörssiyhtiöiden voiton-
ja vallantavoittelun kohde. Eivätkä kunnallisetkaan sähköyhtiöt hinnoittelussaan
ole paljon huonommaksi jääneet.
Fortum Oyj tuottaa sähkönsä pääosin (n.
85 %) vesi- ja ydinvoimalla, mutta päästökaupan ja sähkön niukkuuden ansiosta
on yhtiö voinut silti hinnoitella tuottamansa sähkön kalliin hiililauhdesähkön mukaan.
Näin se on voinut tuottaa osakkeenomistajilleen muhkeita voittoja. Esimerkiksi vuonna 2007 yhtiön liikevaihto oli 4 479
Milj. € ja puhdas liikevoitto omistajille jopa 1 552 Milj. € eli 34,6 %
yhtiön liikevaihdosta.
Noin suurta liikevoittoa
yleishyödylliseltä yhtiöltä voisi joku pitää jopa jonkin asteisena laillistettuna
ryöstönä tai verotuksena. Voitoista valtio sai kirstuunsa omistusosuutensa
mukaisesti 51,7 % ja jotkut kasvottomat ulkomaiset sijoittajatkin 35,8 %. Ja Fortumin
johtajat toki saivat tunnetut optiovoittonsa.
Fortum ymmärtää nähtävästi,
kuten Enron aikanaan USA:ssa, että paras tae korkealle sähkönhinnalle on sähköpula.
Täten ei Fortumin kannatakaan investoida Suomeen kuin aivan välttämätön. Koska
voittoja on kuitenkin jonnekin myös investoitava, on yhtiö nyt lähtenyt omistajaministeri
Häkämiehen johdolla niitä investoimaan aina Siperiaan saakka.
Eivätkä pelimerkit olekaan aivan
pennosia; Fortum on ostanut Keski-Siperiasta kaasuvoimaloita 2,5 miljardilla
eurolla ja on samalla sitoutunut vuoteen 2013 mennessä investoimaan sinne vielä
toisen mokoman lisää nostaakseen noiden voimaloidensa sähköntuottoa 70 %.
Tällöin Fortumin Siperian
laitosten installoitu teho olisi jopa 5 300 MW, kun esim. nyt rakennettavan Olkiluodon
ydinvoimalan mitoitusteho on ”vain” 1 600 MW.
Toivottavasti Siperiasta myös tuota kaasua
ja markkinoita löytyy Saksan Itämeren kaasuputkesta huolimatta, sillä muuten tuosta
pakkasilmasta voi tulla vieläkin kalliimpaa kuin entisen valtionyhtiömme Soneran
aikanaan Saksasta hankkimasta ilmasta.
Viimeisimmän Fortumin
osavuotiskatsauksen mukaan on sen liikevoitto edelleen kasvanut 9 %. Siitä
huolimatta on se tiedottanut nostavansa sähkönsä hintaa kotitalouksille jopa 14
%. Perusteluna on tällä kerta tukkusähköhinnan raju kallistuminen. Näin vaikka
Fortum itse tuottaa ja myös hinnoittelee tuon tukkusähkönsä omille
sähkönmyyntiyhtiöilleen? Tuotantokustannuksethan eivät ole nyt ainakaan nousseet
viime aikoina.
Suomen korkea ja
vääristynyt sähkönhinta onkin johtamassa aivan uuteen ilmiöön suomalaisessa
teollisuuspolitiikassa, kun pyrkimyksenä on vain tuo pörssiyhtiöiden
liikevoittojen maksimointi.
Esimerkiksi UPM on perustanut uuden
liiketoimintayksikön eli energiaosaston myymään ulkopuolisille yhtiön tuottamaa
sähköenergiaa. Energiaosaston laskettu liikevoitto olisi vuonna 2007 ollut 112
Milj. €, kun taas yhtiön lippu-laivan eli aikakausipaperilehtiosaston tulos olisi
ollut 108 Milj. €. UPM laskeekin toiveikkaasti, että lopettamalla nyt paperinvalmistuksen
Kajaanissa, se voi lisätä edelleen tuota todella hyväkatteista sähköenergiansa myyntiä
ulkopuolisille 1,2 miljoonaa TWh, jolloin vuotuinen kokonaismyynti olisi 3,0
TWh, mikä vastaisi 200 Milj. € liikevaihtoa (Tekniikka
& Talous 17.10.2008).
Jäisihän sitä toki näin kyllä puuta
bioenergian tuotantoon yhä enenevässä määrin ja UPM:kin voisi tehdä nykyhinnoin
hyvän liikevoiton osakkailleen pelkällä sähkönmyynnillä.
Tuon suuruusluokan hahmottamiseksi
todettakoon vielä, että Suomen koko metsäteollisuuden sähköenergian kulutus oli
vuonna 2002 yhteensä 24,7 TWh vastaten 2 820 MW sähkötehoa. Fortumin sähkönmyynti
puolestaan oli Suomessa vuonna 2007 liki saman verran eli 29,0 TWh, joka taas
on 32,1 % Suomen koko 90,3 TWh sähkönkulutuksesta.
Pitääkö Fortumin siis antaa
hinnoitella tuotteensa täysin vapaasti ja myös itse päättää globaaleista
investoinneistaan? Vai ohjaako valtio sitä? Todella outoa on nähdäkseni se, että Suomen
hallitus ja sen mukana vihreätkin voivat sitoutua EU:n epärealistisiin päästötavoitteisiin
ja toisella kädellä investoida mittavia summia Siperiaan todella paljon
hiilidioksidipäästöjä tuottaviin laitoksiin.
Näinkö Suomen sähkön- ja kaasunsaantia ollaan nyt varmistamassa vai
mistä tässä oikein on kysymys?
Nimenomaan globaaleja
tekoja kyllä tarvittaisiin hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi, mutta teollisuuden
siirto päästökaupan ulkopuolisiin maihin ei kyllä sitä ole - eikä siksi
muutukaan. Toivottavasti
ei Suomi ajaudu näin vain pelkäksi suurella rahalla ja pienellä väellä ydinenergiaansa
myyväksi EU:n reuna-valtioksi, joka samalla syytää sähkökaupalla ansaitsemia varojaan
hallituksen köyhtyville paperikaupungeille myöntämiin kriisipaketteihin.
Pekka
Haikkala
paperi-insinööri