Fortum tarvitsisi vahvaa valtionohjausta

 

Viimevuotiset suuret muutokset Suomen sähkömarkkinoilla ovat nostaneet sähkönhinnan ja samalla sähkön tuottajayhtiöiden voitot pilviin. Näitä tekijöitä ovat mm. sähköyhtiöiden ”vapaa” kilpailu ja hinnoittelu, EU:n epärealistinen päästökauppa sekä sähköntuottajien fuusioituminen harvoiksi pörssiyhtiöiksi.

 

Ennen EU:ta sähkön tuotanto ja jakelu olivat turvallisesti valtiollisen, kunnallisen tai teollisen omistuksen käsissä, koska vielä tällöin sähköenergiaakin pidettiin kaikkia tahoja palvelevana infrastruktuurina. Tuolloin ei pyritty alan liikevoiton maksimointiin ja teollisuus maksoi sähköstä lähinnä vain sen välittömät tuotantokustannukset.

 

Nyt kun valtiotamme ohjaavat pääosin EU-säädökset ja globaalit pääomavirrat, kaikki on toisin. Sähköstäkin on tullut vain kansain-välisten pörssiyhtiöiden voiton- ja vallantavoittelun kohde. Eivätkä kunnallisetkaan sähköyhtiöt hinnoittelussaan ole paljon huonommaksi jääneet.

 

Fortum Oyj tuottaa sähkönsä pääosin (n. 85 %) vesi- ja ydinvoimalla, mutta päästökaupan ja sähkön niukkuuden ansiosta on yhtiö voinut silti hinnoitella tuottamansa sähkön kalliin hiililauhdesähkön mukaan. Näin se on voinut tuottaa osakkeenomistajilleen muhkeita voittoja. Esimerkiksi vuonna 2007 yhtiön liikevaihto oli 4 479 Milj. € ja puhdas liikevoitto omistajille jopa 1 552 Milj. € eli 34,6 % yhtiön liikevaihdosta.

 

Noin suurta liikevoittoa yleishyödylliseltä yhtiöltä voisi joku pitää jopa jonkin asteisena laillistettuna ryöstönä tai verotuksena. Voitoista valtio sai kirstuunsa omistusosuutensa mukaisesti 51,7 % ja jotkut kasvottomat ulkomaiset sijoittajatkin 35,8 %. Ja Fortumin johtajat toki saivat tunnetut optiovoittonsa.

 

Fortum ymmärtää nähtävästi, kuten Enron aikanaan USA:ssa, että paras tae korkealle sähkönhinnalle on sähköpula. Täten ei Fortumin kannatakaan investoida Suomeen kuin aivan välttämätön. Koska voittoja on kuitenkin jonnekin myös investoitava, on yhtiö nyt lähtenyt omistajaministeri Häkämiehen johdolla niitä investoimaan aina Siperiaan saakka.

 

Eivätkä pelimerkit olekaan aivan pennosia; Fortum on ostanut Keski-Siperiasta kaasuvoimaloita 2,5 miljardilla eurolla ja on samalla sitoutunut vuoteen 2013 mennessä investoimaan sinne vielä toisen mokoman lisää nostaakseen noiden voimaloidensa sähköntuottoa 70 %.

 

Tällöin Fortumin Siperian laitosten installoitu teho olisi jopa 5 300 MW, kun esim. nyt rakennettavan Olkiluodon ydinvoimalan mitoitusteho on ”vain” 1 600 MW.

 

Toivottavasti Siperiasta myös tuota kaasua ja markkinoita löytyy Saksan Itämeren kaasuputkesta huolimatta, sillä muuten tuosta pakkasilmasta voi tulla vieläkin kalliimpaa kuin entisen valtionyhtiömme Soneran aikanaan Saksasta hankkimasta ilmasta.

 

Viimeisimmän Fortumin osavuotiskatsauksen mukaan on sen liikevoitto edelleen kasvanut 9 %. Siitä huolimatta on se tiedottanut nostavansa sähkönsä hintaa kotitalouksille jopa 14 %. Perusteluna on tällä kerta tukkusähköhinnan raju kallistuminen. Näin vaikka Fortum itse tuottaa ja myös hinnoittelee tuon tukkusähkönsä omille sähkönmyyntiyhtiöilleen? Tuotantokustannuksethan eivät ole nyt ainakaan nousseet viime aikoina.

 

Suomen korkea ja vääristynyt sähkönhinta onkin johtamassa aivan uuteen ilmiöön suomalaisessa teollisuuspolitiikassa, kun pyrkimyksenä on vain tuo pörssiyhtiöiden liikevoittojen maksimointi.

 

Esimerkiksi UPM on perustanut uuden liiketoimintayksikön eli energiaosaston myymään ulkopuolisille yhtiön tuottamaa sähköenergiaa. Energiaosaston laskettu liikevoitto olisi vuonna 2007 ollut 112 Milj. €, kun taas yhtiön lippu-laivan eli aikakausipaperilehtiosaston tulos olisi ollut 108 Milj. €. UPM laskeekin toiveikkaasti, että lopettamalla nyt paperinvalmistuksen Kajaanissa, se voi lisätä edelleen tuota todella hyväkatteista sähköenergiansa myyntiä ulkopuolisille 1,2 miljoonaa TWh, jolloin vuotuinen kokonaismyynti olisi 3,0 TWh, mikä vastaisi 200 Milj. € liikevaihtoa (Tekniikka & Talous 17.10.2008).

 

Jäisihän sitä toki näin kyllä puuta bioenergian tuotantoon yhä enenevässä määrin ja UPM:kin voisi tehdä nykyhinnoin hyvän liikevoiton osakkailleen pelkällä sähkönmyynnillä.

 

Tuon suuruusluokan hahmottamiseksi todettakoon vielä, että Suomen koko metsäteollisuuden sähköenergian kulutus oli vuonna 2002 yhteensä 24,7 TWh vastaten 2 820 MW sähkötehoa. Fortumin sähkönmyynti puolestaan oli Suomessa vuonna 2007 liki saman verran eli 29,0 TWh, joka taas on 32,1 % Suomen koko 90,3 TWh sähkönkulutuksesta.

 

Pitääkö Fortumin siis antaa hinnoitella tuotteensa täysin vapaasti ja myös itse päättää globaaleista investoinneistaan? Vai ohjaako valtio sitä?  Todella outoa on nähdäkseni se, että Suomen hallitus ja sen mukana vihreätkin voivat sitoutua EU:n epärealistisiin päästötavoitteisiin ja toisella kädellä investoida mittavia summia Siperiaan todella paljon hiilidioksidipäästöjä tuottaviin laitoksiin.

 

Näinkö Suomen sähkön- ja kaasunsaantia ollaan nyt varmistamassa vai mistä tässä oikein on kysymys?

 

Nimenomaan globaaleja tekoja kyllä tarvittaisiin hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi, mutta teollisuuden siirto päästökaupan ulkopuolisiin maihin ei kyllä sitä ole - eikä siksi muutukaan. Toivottavasti ei Suomi ajaudu näin vain pelkäksi suurella rahalla ja pienellä väellä ydinenergiaansa myyväksi EU:n reuna-valtioksi, joka samalla syytää sähkökaupalla ansaitsemia varojaan hallituksen köyhtyville paperikaupungeille myöntämiin kriisipaketteihin.

 

Pekka Haikkala               

paperi-insinööri