Ihmisen perustarpeista tärkeimpiä ovat ruoka ja juoma. Kuluvan matalasuhdanteen aikana jokainen voi havaita, että lähes kaikkia tuotannonaloja ja hankkeita voidaan siirtää tuonnemmaksi. Monet alat lomauttavat ja irtisanovat yleensä olosuhteiden pakosta, mutta myös aallon mukana kansantalouden tappioksi.
Ruokailua ei voida muun toimen tavoin siirtää. Tästä maailman välttämättömimmästä, tuottavimmasta, vakaimmasta, työllistävimmästä ja siten tietenkin halutuimmasta tuotannon alasta ei Suomellakaan ole varaa luopua.
Kehitysmaiden perusongelmia ovat nälkä ja jano. Kun ei hyödynnetä uusiutuvia luonnonvaroja, ilmaista kasvun ihmettä, ei ole rahaa eikä ruokaa. Kaikki kehittyneet maat tiedostavat tämän ja vaativat siksi itseltään vähintään omavaraisuutta. Röyhkeimmät supervallat EU:ssakin pyrkivät taloudellisessa eduntavoittelussaan ylituotantoon ja siis myös vientiin kaikkia tukimuotoja maksimaalisesti hyödyntäen, vientikohteidenkin kustannuksella. Kehitysmaiden ongelmat vain syvenevät.

Suomella ei ole varaa alistua ulkopuolisin päätöksin kasvavaan ruokatuontiin. Myös Rooman sopimusta on kunnioitettava. Ilman omaa alkutuotantoa loppuu myös ruoan valmistus merkiten 10 miljardin € tuotannon menetystä Suomessa. Maa autioituu, asutus ja palvelut. Jos aiomme edelleen syödä, on ruoka ostettava ulkomailta 10 miljardilla eurolla. Kokonaismerkitys kansantalouteemme on siis 20 miljardia euroa, lopullisesti joka vuosi. Kansalaisten ja valtiovallan pitää tiedostaa, että menetys on 4000 € jokaista suomalaista kohti,  20 000  viisihenkiseen perheeseen kohdistettuna. Ostovoimaankin, keskusliikkeet! - Tämä kaksinkertaisuus jää yleensä huomiotta verrattaessa tuontia korvaavaa ja vientiteollisuutta toisiinsa.

Suomessa on menossa kunta- ja palvelurakenneuudistus, koska kunnat ovat talousahdingossa. Säästöjä haetaan keskittämisellä. Nykyiset isot yksiköt eivät ole kuitenkaan pieniä tehokkaampia. olisikohan menettelyn sijasta, tai ainakin rinnalla, viisasta kasvattaa kansantaloutta esim. lisäämällä ruoan omavaraisuutta 20%, jonka yhä kasvava ruokatuonti ja nyt reilusti ylittää. meillä olisi enemmän varaa julkispalvelujenkin tuottamiseen, palkkojen maksuun. Eikä kansalaisia tarvitsisi siirtää kalliin asumisen ja elämisen bunkkereihin ja metropoleihin harjoittamaan vaihtokauppaa nykyisen rahantekemisen sijasta.

On tärkeää pitää mielessä, että edellisestä rahoituskriisistä selvittiin 1990-luvulla siirtämällä kehä kolmosen sisäpuolelle sen ulkopuolelta vajaat 50 miljardia silloista Suomen markkaa. Tämä mahdollisuus hupenee rapistuvan maaseudun myötä.
Alkutuottaja on avainasemassa. Ilman jokaisessa hyvinvointivaltiossa maksettavaa tukea alkutuotanto on pakko tappiollisena lopettaa. Tuen on oltava tasapuolinen, kustannuksia tasaava.
Viljelijä ratkaisee juuri nyt sokerituotannon jatkuvuuden Suomessa. Tärkkelysperuna on vaakalaudalla. Ilman vehnänjyvää ei tehdä leipää. Possu syntyy kaikkialla ilmaiseksi, mutta sen kasvattamista tuetaan kuluttajahinnan alentamiseksi. Suomi näivettyy salakavalasti hyvinvointivaltiosta kehitysmaaksi ilman omaa elintarviketuotantoa
Esko Eela
teollisuusneuvos
 Säkylä